Ihana minimökkiloma ja Tiukun luonnetesti

Helmi viihtyi järvessä jopa lepäilemässä

Oivoi, perjantai oli ehdottomasti kesän leppoisin päivä! Hellettä mukavat 30 astetta ja aurinko porotti aamusta iltaan pilvettömältä taivaalta. Kaupungissa helle olisi ehkä tuntunut tukalalta, mutta mökillä Somerolla oli mahdollista pulahtaa uimaan vaikka tunnin välein, niin ihmisten kuin koirien :) Jo torstai-illalla saavuttuamme mökille Tiukun ja Helmin kanssa emme paljon muuta ehtineet touhuamaan kuin leikkimään rannassa, Helmi haki hienosti keppiä ja kävi uimassa ihan kunnolla muutaman kerran, Aata kahlaili uteliaana Helmin perässä. Tiuku ja Iitu keskittyivät lähinnä veden juomiseen siististi niin, että korkeintaan varpaat kastuivat. Tyttönelikko tuli toimeen tosi hyvin, huomasi hyvin että lauman saumat ovat hioutuneet ja kaikki tietävät oman paikkansa :) 

Perjantai oli erityinen myös siitä syystä, että puolen päivän jälkeen saimme Tiukun pennun Nenen hoitoon! Olipa kiva nähdä Neneä, fiksu neiti hänestä on kyllä kasvanut :) Valitettavasti Helmi ei hyväksynyt Neneä lauman jatkoksi sisätiloissa tai pihalla, kauempana mökistä lenkillä kaikki kyllä sujui. No, koiria piti muutenkin pitää loppuilta kiinni, kun naapurit halusivat kuulemma ulkoiluttaa marsujaan.. :D Siihen joukkoon ei parane shibaneitejä päästää. Nene ja Aata ystävystyivät parhaiten ja jaksoivat painia hyvän tovin niin rannassa kuin sisälläkin :) Nenekin kävi kahlailemassa, mutta ei innostunut ihan uimaan asti. Kuvissa alla äiti ja tytär ja tytär kannonkaato-hommissa :D

Lauantai-aamuna heräsin ukkoseen. Sadetta saatiin niskaan ihan urakalla pitkin aamua ja vaikka jyrinä oli kova ja valot välkkyivät, pahin ukkosrintama ei lopulta osunut ihan meidän kohdalle. Kukaan koirista ei onneksi ole ukkosesta moksiskaan, jopa paukkuarka Iitu halusi lepäillä aamun ajan terassilla jyrinää kuunnellen. Ilmeisesti Iitu on nimenomaan paukkuarka eikä niinkään ääniarka muutoin, sillä kovakaan jyrinä ei ole aiheuttanut stressireaktiota vaikka joskus kaukaakin kuuluva laukaus saattaa sekoittaa pakkaa. Parempi näin :)

Lähdimme mökiltä kotiin ennen puolta päivää Helmin, Tiukun ja Nenen kanssa. Tiedossa oli Nenen "palautus" ja nokka kohti Turkua ja Tiukun luonnetestiä. Testi, jota kovasti innolla odottelin, jäi kyllä yllättävän lyhyeksi meidän kohdalla. Meidän vuoron alkaessa hiukan sateli ja ukkonenkin jyrisi, mutta se nyt ei oikeastaan haitannut, sade vain viilensi mukavasti. Joka tapauksessa, Tiuku sai jostain syystä slaagin kun isokokoinen mies tuli tarkistamaan sirua, en tiedä mitä Tiuku oikein kuvitteli hänelle tehtävän, mutta hän jopa pääsi rimpuilemaan mun sylistä alas kun sirua yritettiin tarkastaa. Meno ei kauheasti muuttunut, kun päästiin itse tuomarien luo ja testi alkoi, tai no, kävihän Tiuku nuuskuttamasta miestuomarin, mutta ei antanut kunnolla koskea ja oli muutenkin hyvin vaivaantunut tilanteesta.. :o Aikansa miestuomari yritti saada Tiukua kiinnostumaan hänestä, otti välillä hihnan multa pois ja kävi kauempana, mutta Tiuku oli edelleen hyvin haluton. Naistuomarin kanssa meni vähän paremmin, mutta ei hän edelleenkään antanut kuin vähän rapsuttaa kaulan alta ja isommasta kontaktista pyrki heti pakenemaan takavasemmalle. Oli kyllä erikoinen reaktio Tiukulta! Olen yrittänyt miettiä syytä Tiukun käytökselle, Tiuku käyttäytyi ihan kuin viime näyttelyssä Kokkolassa; heti kun tajusi että ollaan "arvosteltavassa" tilanteessa, jossa on "pakko" tehdä jotakin, Tiuku heittäytyi ihan haluttomaksi. Oma jännitykseni on voinut välittyä hihnaa pitkin, mutta ei sekään nyt kaikkea selitä. Tuomaripari oli toki myös sellaista ihmissorttia, mihin ei Tiuku paljon ole tutustunut (möreä ääninen, parrakas mies kalastajahatun kera; tutustumisessa parhaillaan tupakoiva, vanhemman puoleinen nainen), mutta silti kumma juttu. 

Edettiin kuitenkin testissä kelkkaosioon asti, ja itse kelkkaan ei Tiuku minusta reagoinut kovinkaan voimakkaasti. Se toki hypähti taakse päin kuin kelkka kiskaistiin esiin ja haukkui pari kertaa, mutta ei vetänyt ollenkaan voimakkaasti pois päin tai vaikuttanut kelkan pysähdyttyä juuri ihmettelevän hökötystä. Se istui kelkan vieressä alle metrin päässä, ei varsinaisesti tullut kelkkaa katsomaan vaikka kiersimme sen toiselle puolelle. Hihaa nuuskuteltavaksi tarjotessa haistoi kerran ja sitten siirtyi rapsuttelemaan itseään. Tiuku ei vaikuttanut pelokkaalta kelkkaa kohtaan (ei säpsynyt vaikka nostin hihaa aika varomattomasti, ei vetänyt kauemmas vaan siirtyi ihan mun ja kelkan viereen kun pyysin ja oli siinä rauhaksiin jne.), mutta sitä stressasi tilanne sen verran että tuomarien kanssa juteltuamme tulimme siihen tulokseen, ettei kannata edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa tuomari "muuttuu" pahikseksi. Jos ei Tiuku nytkään luottanut tuomareihin niin ei olisi parantanut tilannetta, että sen päälle hyökätään. Testi keskeytettiin ja tuomari kehotti meitä palaamaan muutaman vuoden päästä makkararinki-harjoitteiden jälkeen... 

Arvokas shiba :-)

Että sellaista, olen vieläkin kummastunut että Tiuku oli niin epäileväinen tuomareita kohtaan ja käyttätyi kuin ei olisi ennen joutunut kenenkään käsiteltäväksi.. Täytyy sanoa, että nuorempana mielestäni ihan avoin Tiuku on kyllä muuttunut pentujen jälkeen pidättyväisemmäksi (toimii lauman vahtijana, ilmoittaa haukulla äänistä ja vieraista), mutta näin varautunut reaktio oli yllätys. Harmittaa, että ei päästy etenemään testissä eteenpäin, koska olisin mielenkiinnolla halunnut seurata Tiukun reaktiot tynnyreihin ja haalariin ja esim. pimeään huoneeseen. Tiuku kyllä kuuli itseasiassa tynnyrien räminän 15m päästä testin jälkeen (olimme päivän viimeinen koirakko ja aluetta purettiin keskeytyksemme jälkeen), se hypähti hiukan, mutta sitten nosti välittömästi hännän takaisin ylös ja alkoi kieriskelemään kaikessa rauhassa puun juurakoissa - ilmeisesti niskasta kutitti... Muutenkin läähätys kelkan vieressä loppui heti kun lähdimme liikkeelle eikä Tiuku vaikuttanut ollenkaan stressaantuneelta kun odottelimme papereita. Kaikenkaikkiaan jäi vähän kaksijakoiset fiilikset, mielestäni tehtiin ihan oikea päätös kun ei lähdetty ruokkimaan epäluuloisuutta tuomareita kohtaan ja keskeytettiin, mutta toisaalta niin hölmö juttu ettei edes päästy varsinaisesti testaamaan Tiukua. 

Täytyy nyt alkaa seuraamaan Tiukun käytöstä tarkemmin ja ilmeisesti tosiaan pitämään vieraiden kanssa jotain lahjonta- ja käsittelypiiriä neidille. Pitäisi vaan löytää jostain varmaan vanhempia, parrakkaita ukkoja mukaan harjoituksiin :D Mietin jopa, että voiko olla niin että Tiukun parrakkaiden ja möreä-äänisten vanhempien miesten kokemukset olla rajoittuneet liikaa kadulla välillä törmäämiimme puliukkoihin, mistä epäluuloisuus testissä osittain voisi johtua. Toinen selitys voisi olla hetkenä minä hyvänsä alkava juoksu, mutta ei sekään nyt tietysti anna koiralle "lupaa" olla näin varautunut. Pidättyväisyyden ja varautuneisuuden raja vaan taitaa olla aika häilyvä, Tiukua tuntui testitilanteessa erityisesti ahdistavan se että nuuskutus ei riittänyt vaan "väkisin" häneen yritettiin tehdä tuttavuutta ja päästä koskemaan. Shiban kuuluukin olla jossain määrin pidättyväinen, mutta ei näin voimakkaasti.

<3

Tiukun testin jälkeen olen ylipäätään miettinyt, mikä saa koiran "muuttumaan" arvosteltavassa tilanteessa niin haluttomaksi. Ihan sama juttu oli Iitun kanssa näyttelyissä kuin Tiukunkin kanssa on ollut; Iitulta vaan laskee häntä, Tiukulta korvat. Voiko ne lukea mun jännitystä niin voimakkaasti? Olen ajatellut että tytöt stressaavat näyttelyissä ympäröivistä koirista ja yleisestä ahtaudesta, mutta olisikohan sittenkin että läheltä kulkevat ja luoksetulevat ihmiset aiheuttavat enemmän stressiä? Iitun kohdalla ongelma voi olla myös melussa ja Iitu nyt selvemmin muutenkin ehkä tuo esiin sen että hän haluaa paikalta pois, mutta esim. Tiuku vain on ja näyttää kärsivältä eikä korvat ja olemus ryhdistäydy ennen kuin lähdetään kävelemään kohtia autoa. Luonnetestissä Tiuku käyttäytyi muutoin mielestäni ihan normaalisti, mutta ihmisiin se ei ollut halukas tekemään tuttavuutta. 

Täytyy jatkaa tätä pohdintaa myöhemmin, saa nähdä miten näyttelyura Helmin kanssa lähtee sujumaan. Helmillä ei ainakaan ole ongelmia ihmisten kanssa, päinvastoin Helmi itse saattaa olla turhankin luoksetyöntyvä.. :D