sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pentu-uutisia!

Saanko esitellä, kuudennen Mirai No -pentueen vanhemmat, olkaapa hyvä:

FI MVA V-14 TK1 
MIRAI NO AYUMI AKAI
"Navi"



C.I.B US MVA FI MVA EE MVA LV MVA HU MVA VDHEUJSG12 TLNW-13 BERLV-14 EEV-14 
DRAGON HOUSE INVICTUS
"Seita"


s. 18.3.2011 Yhdysvalloissa
Kasvattaja: Sandi Smith, Dragon House Shibas
Omistaja: Marjo Puranen


Täällä ollaan pikkasen innoissaan! Navi on sellainen jokaisen kasvattajan dream come true -sijoitusnarttu. Älyttömän hyväluonteinen, kaunis ja terve (lonkat B/B, kyynäret 0/0, polvet 0/0 ja myös silmät sekä selkä terveeksi kuvattu). Aina kaikille ystävällinen, uusiin tilanteisiin sopeutuvainen ja kiva harrastuskaveri. Navi on paitsi huristellut mölliagilityssa ja pätenyt tokokentillä jo TK1:n arvoiseti, menestystä on saatu myös näyttelykehistä. Näyttelyuran kohokohtina ovat valioitumisen lisäksi RYP-2 Rovaniemen KV-näyttelystä, parikilpailun toinen sija Maailmanvoittajassa ja vielä Voittaja 2014 -titteli samana vuonna. 

Siitä on kohta 3 vuotta, kun Navi ja sisaruksensa putkahtivat maailmaan huhtikuun alussa mun makuuhuoneessa Vaasassa. Nyt ollaan Helsingissä ja toisen polven Mirai No -shiboja odotellaan syntyväksi maaliskuun alussa.

Toinen puoli innostuksesta kulminoituu hienoon löytöön sulhasrintamalla. Seita on paitsi luonteeltaan kiltti, sopeutuvainen ja reipas, myöskin terveeksi tutkittu (lonkat A/A, kyynäret 0/0, polvet 0/0, silmissä toisella tarkistuksella lievä Distichiasis) ja yksi parhaiten maailmalla näyttelyissä menestynyt suomalaisomisteinen shiba. Jenkkipoika on muuttanut Suomeen ensin kerättyään tarvittavat pisteet USA:n muotovalion titteliin, mutta reissannut myöhemmin myös Suomesta käsin jopa New Yorkiin Westminsteriin ja saavuttanut siellä Award of Meritin. Tittelit puhuvat puolestaan. Jos Seitan olemusta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi kenties "sympaattinen". Tai yksinkertaisesti "ihana".




  


Seita x Navi -yhdistelmä (ks. sukutaulu KoiraNetissä) linjaa kevyesti jenkkeihin, sillä Navin isänisä on samalta kasvattajalta kuin Seita. Yhteinen nimittäjä sukutaulussa on punainen shibanarttu San Jo Proud Mary, joka on yhden kaikkien aikojen menestyneimmän shiban, Dragon House Mr Jonesin, äiti. Jones on muun muassa voittanut Westminsterin sekä rotunsa että FCI 5 -ryhmän Maailmanvoittajanäyttelyssä Helsingissä kesällä 2014. Nämä menestyksekkäät linjat ovat olleet kuitenkin jalostuskäytössä melko maltillisesti, joten myös populaatiollisesti pentue on mielestäni vahva. Kyseessä on Navin ensimmäiset pennut ja Seitallakin on jälkikasvua vasta jenkeissä kolmen pennun verran. 

Nyt vaan jänskätään, mitä on tuloillaan. Tänään on 6 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta eli kolmen viikon päästä (sunnuntaina 6.3.) tulee täyteen 63 vuorokautta. Niillä tienoin pitäisi tapahtua. Navista huomasi ensimmäisiä merkkejä vatsalinjan muutoksesta viidennen tiineysviikon aikana ja viime torstaina viedessäni Naville mammaruokaa, saatoin todeta masun pyöristyneen jo aika selvästi. Tiineysröntgen on varattu kuun loppuun - seuraavat 2 viikkoa Navi keskittyy pötköttelemään Navimaisen onnellisena ja kasvattaja täällä varmistelee, että onhan kaikki valmiina pentukevääseen!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Parhaassa iässä

Arvatkaapa mitä? Kohta on tiedossa pentujuttuja. Ja paljon lisää pentujuttuja. Pentukuvia, pennuntuoksua, pentulaatikon elämää. Jee!

Ennen sitä ehditään kuitenkin puhua vähän mummo- ja pappakoirista. Niihin koko koiranomistajuus mun mielestä kulminoituu - elämä rullaa eteenpäin milloin mihinkin suuntaan, mutta oma koira kasvaa ja kulkee mukana. Ensin pienestä pennusta kasvaa riiviömäinen juniori, sitten pikkuhiljaa aikuinen. Lopulta korvien takaa alkaa karva vähän harmaantumaan ja saattaa vauhtikin (vähän) tasaantua. Yhteiset rutiinit nitovat yhteen ja luottamus kasvaa. Ei ole mitään parempaa, kuin oma aikuinen koira, joka toimii kuin ajatus. Oma koira, jonka eleistä ja kujeista suunnilleen tietää, mitä on milloinkin tuloillaan. Ihmisen paras ystävä, parhaassa iässä päivä toisensa jälkeen.

Tiuku täyttää syksyllä 8 vuotta ja tuntuu ihan uskomattomalta, että siitä oon niin kauan kun pikkupirpana tuli laivalla Ruotsista ja mun mukana Vaasaan asumaan. Tiukun kanssa on sattunut ja tapahtunut, ja tänäänkin pitkän aamulenkin päätteeksi rouva aiheutti hieman sydämentykytyksiä kiskaistessaan itsensä hihnan kanssa vapaaksi hepulin huumassa. (Kyseessähän oli vasta kyseisen lenkin kolmas hepuli.) 

Mulla ei tietenkään ollut mitään herkkuja mukana, ja Tiukun virnistävästä ilmeestä näki, että ihan heti ei ole kiire takaisin hallintaan. Autot ja ratikka huristi ihan lähistöllä puiston reunalla, ja hetken sain mielessäni miettiä, että voi tuota tolloa koiraa taas. Tiukua kun ei paljon liikenne tai liukkaudet huoleta kun hepuli on tuloillaan. Lopulta tilanne ratkesi: Tiuku ei lähtenyt karkuun kun menin sitä hakemaan. Pari ohikulkijaa rouva ehti kuitenkin haukkua ja Helmi piti ensin viedä sivummalle puuhun kiinni. Tiuku nimittäin osoitti pyllynheilutuseleitä jo kaukaa, kun vähänkin lähdin lähestymään Helmi mukanani Tiukua kohti. Onneksi vireän rouvan jekut ovat jo tuttuja, joten selvisin säikähdyksellä ja hetken kiinnioton taktiikkatuumailulla. 

Aiheeseen liittyen haluaisin myös heittää kaikille blogin lukijoille haasteen: Käykäähän osallistumassa lemmikin arvokkaaseen ikääntymiseen liittyvään kuvaparikisaan osoitteessa lemmikinkotiapteekki.fi. Mulla on oma lehmä ojassa, kun olen ko. kampanjassa työni puolesta mukana, mutta ei se silti muuta sitä, että sydän sulaa, kun selailee noita osallistuneita kuvia. Jotenkin vaan niin sympaattista nähdä kuvin, miten lemmikki on muuttunut pienestä isoksi, mutta persoona pysyy mukana. 

Tiuku 10vko ja Tiuku 5v. 

 

Tältä päivältä ois varmasti saanut kolmannen vastaavan samanlaisen otoksen. ;)