tiistai 28. toukokuuta 2013

Viikko 7 pähkinänkuoressa

Päivät vierii sellasella hulinalla, että huh ja vastapainoksi yöt jää helposti aika lyhyeksi.. Rehellisesti sanoen omasta ajasta ei ole hetkeen ollut tietoakaan. Mutta ei auta valittaa - paljon tämä kasvatustouhu ottaa, mutta paljon myös antaa :) Näin kesää kohden mennessä etenkin monena aamuna on koettu unohtumattomia hetkiä, kun ennen kukonlaulua kaappaa pennut syliin ja tallustelee pihalle avojaloin, istuu jo lämpimälle asfaltille nauttimaan aamuauringon säteistä ja lämmöstä ja katsoo kun pienet tyypit vipeltää ympäriinsä aivan onnessaan. Eipä sitä osaisi kuvitellakaan, että ei touhuilisi pentujen kanssa nyt niin paljon kuin suinkin vain ehtii. Tavoitteena on antaa pienille parhaat mahdolliset lähtökohdat omaa elämää varten, omaa arkea ehtii sitten pyörittää taas myöhemmin.






Pentujen seitsemänteen viikkoon on kuulunut paljon puistoilua ja pihassa ulkoilua, lukuisten uusien ihmisten tapaamista, automatkailua useammankin kertaa, agilitytreeneissä vierailua, pentutesti, sirutus ja eläinlääkärintarkastus, oman iskän tapaaminen, pöytätreeniä, hihnassakävelyharjoituksia ja mitäpä vielä. Myös esimerkiksi imuria on saatu ihmetellä oikein lähietäisyydeltä ja pakko todeta, että  aika rohkeita pentuja! Viikko alkoi madotuksella: Axilur-tablettien puolikkaat meni alas kurkusta kolmena päivänä peräkkäin aika hienosti.

Myös Tiuku on tullut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän tutuksi. Naapurin kissaan varovaisesti tutustuminen vaihtui kissan jahtaamiseen niin, että kissa päätti jo eräänä aamuna kiivetä lähimpään puuhun pentuja karkuun.. Oho. Kiltti kissa ei pahasti pennuille ole onneksi sanonut, vaikka ne ovat olleet välillä turhan innoissaan :) Pihapiirissä hyöriessämme on pennut päässeet jatkuvasti tutustumaan uusiin ihmisiin (ilokseni myös lapsiin) ja nyt ongelma alkaa olla, että pennut oikein innostuvat kun kuulevat jonkun oven käyvän ja ihmisen astelevan pihalle. Naperot tuntuvat jo haluavan lähteä jokaisen vieraan matkaan.. Onneksi naapureilla ei ole tuntunut olevan mitään pienen shibakolmikon tervehdyksiä vastaan ;) . 









Kolmikko ruusun (luun) kimpussa agikentän laidalla
Pentutesti torstaina meni oikein hienosti: testaajan mukaan pennut vaikuttivat kuulemma oikein cooleilta pieniltä otuksilta, joilla on erittäin hyvä hermorakenne. Jes! :) Joitakin eroja pentujen välillä testistä selvisi, aika pitkälti tulokset olivat sellaiset, kuin olin ajatellutkin. Omien huomioiden pohjalta ihan pentuarjesta pystyy tekemään paljon päätelmiä, mutta testi auttaa näkemään, miten pennut käyttäytyvät paineen alla. Nämä kaksi näkökulmaa huomioimalla on aika hyvät eväät valita pennuille sopivat kodit ja antaa yksilöityjä vinkkejä kunkin pennun kouluttamiseen. Tää pentutestaus taitaa olla kyllä sellainen juttu, mistä en luovu! :) Odotan jo mielenkiinnolla Tiukun pentujen testausta, nyt on vertailupohjaa kahden pentueen verran ja rotu käy testaajallekin tutummaksi.

Perjantaiaamulla suunnattiin eläinlääkäriin ja pennut saivat sirut niskaan. Rennosti käyttäytyivät, vaikka toki sirutuksessa vähän piti huudahtaa. Jännästi poika tuntuu olevan näistä dramaattisin tyyppi, vaikka luonteeltaan onkin rohkea viilipytty ;) Eläinlääkäri tutki pentujen yleiskunnon (korvat, silmät, suun), tunnusteli hännän häntämutkan varalta, kuunteli sydämen, tarkasti urospennun kivekset jne. - kaikki kolme saivat puhtaat paperit!

Viikonloppu oli mahtava ja ehdittiin pentujen kanssa treenaillakin jo taas monenlaista. Vieraita myös riitti, ihana ystäväni Elisa (jolle kuuluu myös iso kiitos suurimmasta osasta alla olevia kuvia!) oli kylässä koko viikonlopun ja lauantaina kävi myös mukavia pentujenkatsojia sekä pentujen mahtava isä perheineen! Dazu oli oikein vieraskorea ja just niin fiksu ja kiltti kuin aina aiemminkin. Helmi antoi aika kivasti Dazun tulla sisälle pentujen luo ja Dazuhan osasikin käyttäytyä pentujen kanssa hienosti. Välillä tuntuu edelleen uskomattomalta, että onnistuttiin saamaan noin hienoluonteinen, terve ja vielä komeakin shibapoika Norjasta meille Suomeen! :) Tarulle perheineen pitää kyllä myös antaa toki paljon propseja, Dazun kanssa on tehty paljon asioita oikein. 















Alkuviikko on nyt lähtenyt käyntiin muunmuassa hihnatreenailun muodossa. Aika taitavia lapsia jo, etten sanoisi :) Sisäsiisteys alkaa olla myös hyvällä mallilla, paperille osuu useammin kuin ohi ja selvästi esimerkiksi yön aikana pidättelyäkin jonkin verran jo tapahtuu. Tällä viikolla tavoitteena on tavata vielä lisää kavereita ja myös uusia koirakavereita ja lauantaina sitten ajellaankin etelä-Suomeen, jossa kaksi pentusta luovutan omiin koteihinsa. Melkein on jo nyt haikea fiilis, kun siis viimeistä viikkoa viedään!

Pennut eivät sisällä nyt enää paljon pentuaitauksessa oleskele, vaan olohuone on valloitettu pienen hurrikaanin lailla. Kaikenlaista aktivoivaa puuhaa olen niille yrittänyt keksiä ja näppärästi pennut jo pyörittelevätkin aktivointipalloja ja muita leluja. Onneksi väsykin iskee välillä! 






Siis myös pennuille, ei ainostaan kasvattajalle ;) 
Hyvää yötä!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Yhden kilon mötköpötköt

Mötköpötköt 16vrk ruokailemassa
Ja sitten levolle!
Konun ja Granun yhtenäinen unityyli
Apumamma, pennut ja oma mamma
Täällä on kasvettu hienosti. Kilon rajapyykki on juuri ohitettu ja elämään on tulossa pikkuhiljaa vauhtia. Silmät aukesivat lauantaina 2-viikkoispäivän kunniaksi ja kauniita silmiä sieltä loistaakin! Pikkuhiljaa möngerrys on lisääntnyt ja kaverin nenän maistelu alkaa jo sujua. Pennut ovat kovia nuolemaan, kun pääsevät kosketuksiin mun ihon kanssa, ihan pesuja suorastaan antavat :) 

Tiuku on kyllä hienoista hienoin mamma, antaa Helmin nukkua meidän kanssa makkarissa ja vähän Helmi saa hoitaakin Tiukun pentuja. Tosin vain vähän, Tiuku on niin skarppina, että koppa pysyy tosi siistinä koko ajan ja tyyliin yhtään kakkapökälettä en ole missän vaiheessa nähnyt. Helmin pennuilla ei ole asiaa makkariin vaikka Tiuku muuten niidenkin kanssa tulee toimeen. Tiukun maitobaari on tosin auki vain omille kakaroille. Hyvä, että vähän pidetään rotia riiviöille, uskoisin Helmin pentujen saavan Tiukulta arvokasta oppia :)

Pörheä pesukarhu aka Konu haukottelee
Kaunis Pirre-pikkuneiti
Granu coolina

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vuodet vierii

Muistan vielä, kun kahdeksan vuotta sitten sain koulupäivän aikana tekstarin, että kolme pientä shibaa on syntynyt!



Tämä pieni pallero on se syy, jonka myötä koiraharrastus vei 15-vuotiaan tytön mukanaan. 

Löytyipä arkistojen kätköstä tällainenkin:

Näin siis sanottiin meidän pienestä Iitusta pentutestissä vajaa 8 vuotta sitten :) Ei tuo kauheasti metsään mennyt, omalle perheelle mitä uskollisin, mutta vieraita kohtaan välinpitämätön / pidättyväinen kuvaa Iitua oikein hyvin. Ääniarka vain pahimpien paukkujen osalta ja vaikka leikkisyys on toki vähentynyt iän myötä, muistan kyllä miten neiti nuorena kirmasi treenikentällä lelun kanssa hyvin ylpenänä ja leluaan omivana ;) Harrastuskoirakin siitä tuli, älyttömän oppivainen ja kuuliainen sellainen :)



Mahtavaa 8-v syntymäpäivää maailman parhaalle koiralle! <3

Huh hellettä!

Kaikkia helle ei kuitenkaan hidasta.. :D



























Okay okay, I surrender!