sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Viides valio

Mirai No Tatsuhime aka Mio nappasi viimeisen sertin lokakuussa Seinäjoen KV -näyttelystä, ja näin meillä on viides Mirai No -muotovalio 😍




Sain myös todeta, että Mio on muutenkin edelleen aika mahtava tyyppi, kun hän vietti meillä tässä vastikään muutaman viikon hoidossa. Myös Helmi-mummo oli ihan sulaa vahaa lapsenlapsen pyörityksessä, ja se jo aika hyvin se 😃


lauantai 19. tammikuuta 2019

Kuulumisia

Arki rullaa rullaamistaan, ja tuntuu, että bloggausten aiheet ovat vähän vähissä. Otetaan siis nopea pikakelaus menneestä puolesta vuodesta.

Helteinen kesä vierähti pitkälti mökillä, oli mahtavaa pulahtaa järveen viilentymään tai loikoilla varjossa riippumatossa. Tiuku, Helmi ja Aata saivat käyskennellä vapaasti metsässä ja arvostivat varmasti sitä, että saivat itsekin etsiä viileimmän paikan päiväunille.





Syksyllä lenkkeiltiin ahkerasti Keskuspuiston ruskaa ihaillen, ja olihan meillä myös syytä juhlaan: Tiuku täytti syyskuussa 10 vuotta. Pieni pippurinen Tiuku, jolla on nyt jo vähän harmaata korvien takana, mutta ei ne harmaat onneksi paljoakaan ole menoa hidastanut 😍 Tässä Helmi on lainannut häntäänsä Tiukun tyynyksi: 




Loppusyksystä meitä myös haastateltiin STT:n juttuun, joka julkaistiin jouluna verkossa ja yllättävän useissa maakuntalehdissä. Ehkä ensi syksynä käydään sitten vielä jossain radio-ohjelmassa, nyt kun TV, sanomalehdet ja verkkomediat on jo valloitettu 😁


Ennen joulua vietettiin puolestaan Helmin synttäreitä, uskomatonta, että Helmikin on nyt virallisesti veteraani-iässä eli 8 vuotta! Täytyy olla kiitollinen, että molemmat tytöt ovat olleet terveenä - tosin Helmin kanssa jouduttiin kyllä käymään alkusyksystä eläinlääkärissä selvittämässä kutinoita. Kävi ilmi, että ilmeisesti kesän metsäloikoiluilla oli nakushibaan ikävä sivuvaikutus - jonkinlainen ulkoloinen oli tarttunut matkaan ja kutinoista päästiin eroon vasta kahden Stronghold-häädön jälkeen. Onneksi kutinanestolääke auttoi nopeasti ja iho ei ehtinyt mennä mahdottoman pahaan kuntoon. Helmi oli kesällä ja syksyllä täysin karvaton, kun taas Tiuku täydessä turkissa - ilmeisesti tiheä turkki suojasi Tiukua tartunnalta tai pahimmilta oireilta ainakin.



Jouluna palattiin mökille, lumisiin maisemiin tällä kertaa. Onneksi järvi oli ehtinyt jäätyä, niin ei tarvinnut pitää koiria hihnassa vaan ainoastaan pois napakelkan alta 😳 Joulun jälkeen käytiin myös Itä-Suomessa mummolassa ja siellläkin lunta riitti, eikä nyt tammikuussa ole ollut lumesta puutetta Helsingissäkään. Kyllä kelpaa ulkoilla, kun on melkein valoisaa illallakin 😊



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Vuoden shibat ja rallytokon kurssisuositus

Vuoden shiba -kasvattajakisassa tuli jo toistamiseen hopeaa, ei hullummin! Olen tosi iloinen tästä tuloksesta, kun näyttelykäyntien määrä on ollut (jälleen) aika maltillinen. Listasinkin vuoden näyttelykohokohtia jo omaan postaukseensa, joten ei niistä sen enää enempää, mutta kaunis kiitos kaikille kasvattejani kehissä kirittäneille 😗


Rallytoko-postailut ovat jääneet blogissa toistaiseksi pariin kertaan, mutta nyt lisää! Helmin kanssa startattiin uusi vuosi nimittäin nimenomaan rallytokokurssilla. Käytiin koirakoulu Kompassissa ns. ratakurssilla, jossa treenattiin ALO-luokan ratoja kisanomaisesti ja koutsi Satulle kyllä isot pisteet shiballe sopivasta valmennustyylistä. Eka kerta meni Helmillä vähän uutta ympäristöä ihmetellessä, mutta silloinkin Satu onnistui palauttamaan mieleeni, miten tehdä oikea-aikaista palkkausta erityisesti seuraamisen kehittämiseksi. Oli hienoa huomata, miten nopeasti palkkausmetodit purivat Helmiin ja löydettiin selvästi uutta otetta seuruutreenauksiin. Itse ALO-luokan liikkeissä ei Helmin kanssa ole mitään isompia haasteita, viime kevään ja kesän treenit niiden osalta tuntuivat olevan vielä tutusti shiban vahvassa muistissa. Täytyypä katsoa, mikä kurssi seuraavaksi napataan! Voin kyllä suositella tuollaista rallytokon ratatreenikurssia lämpimästi, pääsee testaamaan omaa ja koiran suorittamisen tasoa, mutta toisaalta halutessaan myös treenaamaan yksittäisiä haasteita.

Harrastuksiin liittyen täytyy myös hehkuttaa tuota Helmin tytärtä Navia. On tainnut jäädä täällä mainitsematta, että Navi ja Jaana pärjäsivät tokon piirimestaruuskisoissa syksyllä hienosti ja saivat jo toisen ykköstuloksen avoimesta luokasta. Pian siis VOIvottelua kohti! Agilityn puolella Navin ei puolestaan tarvitse enää kirmata ylintä luokkaa kohti, sillä menolippu sinne tuli jo muutama viikko takaperin. Hiphiphurraa!

Navi on siis superkiltti ja iloinen, toistaiseksi koko ikänsä terveenä pysynyt pieni shiba, joka on moninkertainen näyttelymenestyjä, kisaa agilityn kolmosissa, saavuttanee tokossa TK2-tittelinsä kohtapuolin (ellei hyppää jo VOI-luokkaan) ja on kaikenhuipuksi äiti kolmelle tosi kivalle ja jo nätiksikin kehutulle shibalapselle. Harrastusmenestys vaatii tietysti ahkeran ja osaavan ohjaajan, josta kaikki kunnia Jaanalle, mutta silti en voi välttyä ajatukselta, että tulenkohan koskaan kasvattamaan toista samanmoista shibaa. Navissa oli jotain tosi spessua jo ihan pienenä 😍

Vuoden shiba -tuloksiin (jotka löydät shibayhdistyksen sivuilta) vielä palatakseni, Navista tulikin tänä vuonna kautta historiain ensimmäinen shiba, joka kruunattiin sekä Vuoden tokoshibaksi että Vuoden agilityshibaksi. 

 
 Tyylinäyte 5 viikkoiselta Navilta 😉


tiistai 26. joulukuuta 2017

Jouluja


Helmi ja Tiuku pääsivät aattoaamuna poseeraushommiin olkipukkien keskelle. Melkein perinteestä voi kohta jo puhua. Poseeraaminen ei ehkä kuitenkaan niinkään ollut koirien lempipuuhaa, vaan ennemminkin lumi ja vapaus:





Jouluaattoiltana kävin koirien kanssa pilkkopimeässä lenkillä, ja tuli jopa pysähdyttyä katsomaan taivasta. Muutama pilvi ei onneksi onnistunut peittämään satoja tähtiä, joiden bongaamisessa kaupungissa harvoin onnistuu. 

Saimmekin jouluna nauttia paitsi hyvästä ruoasta ja lämpimästä tunnelmasta sisällä, myös talvisesta, ja joulupäivänä erityisen aurinkoisesta talvisäästä. 








Tässä säässä kelpasi ulkoiluttaa kameraakin 🌞