Näkyvyyttä pimeään

Näin meillä näytään pimeässä! Aika hienot, eikö? :)

  

Tuurin kyläkaupasta tarttui mukaan muutama viikko sitten Hurtan Lifeguard huomiohuivit. On muuten tosi näppärä tuote, suosittelen! Näkyy joka suuntaan aivan kuten heijastinliivikin, mutta huivi on helppo pujottaa pään yli ja se ei purista tai estä koiraa liikkumasta. Meidän tytöille sopii M-koko ja sisäpuolen niskalapusta löytyy varmuuden vuoksi omistajan puhelinnumero. Hintaa huomiohuivilla oli Tuurissa noin 12 euroa.

Turvallisia syyslenkkejä, muistakaa näkyä! :)

Shibaenergiaa

Välillä taas treenikuulumisia!

Tiukun kanssa oltiin reilut kaksi viikkoa sitten Aspforsin Helenan viikonloppukurssilla, josta jäi paljon hyviä mietteitä käteen ja jonka innoittamana tuo aiempi motivaatiopostauskin syntyi. Tiuku oli lauantaina meinaan sitä mieltä alkuun, että ehei, se on juoksun jälkeinen lepoaika nyt, eihän tässä nyt rehkiä kannata.. Varsinkin, kun aurinko paistoi läpi viikonlopun kirkkaalta taivaalta ja lämpötila nousi treenikasvihuoneessamme niin korkealle, että siellä sisällä juostessa oli kyllä ihan T-paitakelit!

Paitsi että kurssilla oli harjoittelun alla sopivan vaativat ja vauhdikkaat radat, saatiin myös hyviä vinkkejä koiran virittelystä ja ihan itsenikin virittelystä (koiran kannustaminen paitsi radan aikana, myös sitä ennen ja heti lähdössä!). Kotoa pakastimesta otettu, hiljalleen sulava, limaiseksi muuttuva hevosen potkaluu sai Tiukuun kivasti draivia ja sitten menikin tosi hienosti! Potkaluun kanssa yhdistettiin ruuanhankintavietti ja saalisvietti, kun lihaisa luu pysyi koko ajan liikkeessä, ja Tiuku sai jahdata saadakseen siitä herkkua irti. Sen lisäksi hyödynsin laumaviettiä niin, että Tiuku sai odotella välillä ulkona viileämmässä ja treenasin pieniä tokojuttuja Helminkin kanssa välillä. Tuntui nämä kaikki motivointikeinot yhdessä tepsivän tosi hienosti ja päästiin treenaamaan ohjauskuvioitakin mukavalla menestyksellä :) Sain myös oikein hyviä vinkkejä siitä, miten tahdittaa omaa vauhtia niin että Tiuku saa mut radalla välillä kiinni ja siitä lisäintoa. Lopulta kävikin niin, että ohjaajalle tuli kiire! ;)

Tiistaina oltiin sitten agitreeneissä "pitkästä aikaa", kun viime ja edellisviikolla on jäänyt treenit välistä muiden menojen vuoksi. Eikä näkynyt vauhtiongelmia, jee! :-) Etenkin kepit oli ihan superhienot, kolme kertaa ehdittiin menemään ja kaikki kerrat ekalla oikein. Sisäänmenokulma oli aika viistosti oikealta, mutta se ei tuntunut olevan Tiukulle ongelma. 

Treenit jäi valitettavasti vaan vähän lyhyeksi, kun pimeys alkoi laskeutua eikä halliin saatukaan valoja päälle. Sähköpylväs oli ilmeisesti kaatuntut hallin takana ja agilitytreenit oli turvallisuussyistä pakko lopettaa ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Jatkoin hämärässä kuitenkin Helmin kanssa tokoilua kun halli kerran oli melkein tyhjillään, mutta johtuniko pimeydestä vai mistä, niin Helmillä tuntui olevan jopa vieläkin enemmän energiaa kuin normaalisti. Treeni meni aika lailla hepuloinniksi ja neiti oli jo autossa odotellessaan kaivautunut kirjaimellisesti läpi uudesta kevythäkistään.. Ehtihän häkki ollakin käytössä jo kolme päivää.. No, ainakaan energiaa ei puutu ja motivaatiostakaan ei juuri tarvitse murehtia, Helmille maistuu ihan tavalliset nakit ja taisteluleikki sujuu hienosti! Tänään leikkiessä katkesi meidän paras treenilelukin, ei tunnu oikein tavarat kestävän Helmin käsittelyä tällä hetkellä :D Mulla on kyllä vielä paljon mietittävää, miten saan neidin rauhoittumaan ja paikallaolotreenit edistymään, kun maltti ei ole vielä ollenkaan Helmin vahvimpia puolia.

Tänään oltiin sitten tokotreeneissä ja saatiin me sentään vähän kehuja, että perusasento on mennyt eteenpäin eikä Helmi ole enää niin kiinni mun kädessä. Muuten oli vähän samanlaisia keskittymisongelmia kuin tiistainakin, jostain syystä hallin pohjahiekka kiinnostaa Helmiä kauheasti. Kyllä se tulee samantien mukaan kun otan juoksuaskelia poispäin (oli siis vapaana, sekin on jo hyvin ettei karkaile kuitenkaan! :), mutta juoksuaskeleet tarkoittaa myös sitä että neiti energinen repeää liitoksistaan ja tekee kummallisia kenguruhyppyjä ja on valmis hauskanpitoon. Hassu tyyppi! :D  Otettiin ihan vaan seuruu- ja viereentulojuttuja, paljon taas on mulla miettimistä sopivan palkkaustyylin ja -tahdin kanssa, ja ihan jo siinäkin että osaan kävellä luonnollisesti (kädet normaalisti heiluen sivulla jne). Ei ole helppoa! :P  Helmin katsekontakti tippuu kovin helposti vielä esim. vierellä istuessa, täytyy alkaa naksuttelemaan ja palkkaamaan pelkästään siitäkin. Muutoinkin Helmin kanssa saa tehdä vielä hommia aika lyhyissä pätkissä, sitä malttia kehittäen pikkuhiljaa. Mun pitäis alkaa myös miettimään jotain rutiineja treenaamisen aloittamiseen ja lopettamiseen, että Helmi tietäisi paremmin millon tehdään hommia ja millon neiti on "vapaalla".

Pohdittavaa ja työtä siis riittää tokon saralla! Ja niin riittää myös nuorella koiralla intoa - niin hyvässä kuin pahassa ;)

Kauhukaksikko kärjessä

Aata ja Fumiko aloittivat näyttelyuransa sunnuntaina Lohjan pentunäyttelyssä. Kauhukaksikko on vähän jo liioiteltu nimitys, mutta hetkittäin pikkutyttöjen meno kehän laidalla oli aika villiä! :D No, pääasia että neideillä oli kivaa! Ja itse kehässä sitten meni kuitenkin tosi hienosti, molemmat tytöt antoivat tuomarin käsitellä pöydällä ja esiintyivät muutenkin mielellään.

Shibapentuja oli yhteensä jopa 5, kaikki 4 narttua pikkupentuluokassa. Tuloksena Fumiko PEK1 ja KP, Aata PEK2 ja KP! :D Uujee! Fumiko oli lopulta VSP-pentu, komean veljensä viedessä niukasti ROP-tittelin. Olen kyllä taas tosi ylpeä meidän pikkutytöistä, tästä on hyvä jatkaa! Aataa oli todella hauska handlata ja kun esitin Fumia VSP-ROP-kilvassa niin hyvin meni sekin, Fumikon kanssa pitää vaan edelleen olla tarkkana, että ei näytä/anna liikaa herkkua koska neiti nakkihirmu menee ihan sykkyrälle ja kiemurtelee yrittäessään saada herkun hetihetinyt. Hassu! :)

Laggan Ifumi "Fumiko" PEK1, KP, VSP-pentu

"Feminiininen, erittäin kaunis ilmeinen. Tasapainoisesti kehittynyt narttupentu. Erinomaiset korvat. Erinomainen kaula ja ylälinja. Erinomainen rintakehä. Ikäisekseen oikea-asentoiset tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Erinomainen turkki ja häntä. Tasapainoiset liikkeet kauttaaltaan. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti."

 © Linda Malmlund

We-Sedso Lady Liquorice "Aata" PEK2, KP
"Selvän sukupuolileiman omaava narttupentu, jonka pää saa vielä kehittyä. Hyvät silmät, erinomaiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen rintakehä ikäisekseen. Oikea-asentoiset, tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Erinomainen turkinlaatu ja häntä. Liikkuu tasapainoisesti, hiukan löysästi edestä. Miellyttävä kokonaisuus. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti."

Tuomari Lohjalla oli Helmin jo Kyröskoskella pentunäyttelyssä tuomaroinut Saara Sampakoski. Päivä oli aika pitkä, kun shibakehä pääsi alkamaan iltapäivällä vasta lähempänä kello kolmea, mutta hyvässä seurassa ja pentujen leikkiä seuratessa aika kului mukavasti. Loppuvuodelle on suunnitelmissa varmaan molemmille pennuille vielä yksi näyttelykerta :)

Lauma koossa

Syysloma on vauhdissa ja arvatkaapa mihin on kolme viimeisintä lomapäivää hujahtanut? Paitsi nukkumiseen ja laiskotteluun, niin myös koirien kanssa touhuiluun ja valokuvaamiseen! Kamera on ollut naulakossa varmaan kuukauden, mutta nyt piti ottaa menetetty aika takaisin :) Tänäänkin aamulla lähdin heti ensitöikseni neljän flexin ja kameran kanssa läheiselle niitylle, annoin tyttöjen kirmata ja yritin neitien vahtimisen (karkailun tai muiden jekkujen varalta) ohessa napsia kuvia. Lopuksi yritin saada koko laumasta yhteiskuvaa ja onnistui se sentään jotenkin. Paikallaanhan etenkään nuoriso-osasto ei suostunut juuri pysymään, joten hihnat keksin köyttää kiinni hiekkakentän reunalla olevaan penkkiin eikä kuvasta ehkä tullut ihan niin luonnollinen kuin olisin toivonut, mutta ainakin neljä nassua siellä näkyy! Paitsi silloin, kuin toisessa suunnassa liikkui jotain paljon kuvaajaa kiinnostavampaa..

Kun tiistaina saavuimme Saloon, koirien välillä sisällä ilmeni illan aikana jännitteitä, jotka kärjistyivät muutamaksi rähinäksi ja roikkuipa Aata kerran jo Helmin korvassa kiinni tiukalla otteella.. Samat kyräilyt jatkuivat seuraavana aamuna, erityisesti Helmi koetteli Iitun alpha-asemaa ja seurasi aivan perässäni vahtien, ettei kukaan muu vie huomiotani. Aata ei varsinaisesti aloittanut riitoja, mutta rähinää kuullessaan syöksyi mukaan tilanteeseen tietämättä ollenkaan mitä edes on tapahtunut. Iitu ei selvästikään halunnut antaa Helmille kyytiä sisällä, vaan vältteli kohtaamisia parhaansa mukaan. Tiuku ei tuttuun tapaansa ymmärtänyt ollenkaan mikä muilla neideillä on ongelmana, oli vain ihan onnessaan kotona koko perheen ja lauman ympäröimänä ja väläytteli shibahymyään tasaisin väliajoin... :)) Kyllä jaksaa edelleen hämmästyttää Tiukun kyky "puhua koiraa" ja hoitaa kaikki tilanteet niin, että jännitykset laukeavat. Ilmeisesti Tiukulle vaan ei voi muidenkaan koirien mielestä suuttua :-)

Ehdin jo hetken huolissani miettiä, että näinköhän taloa pitää alkaa jakamaan kahdelle laumalle, mutta onneksi huoli osoittautui ennenaikaiseksi. Helmi rauhoittui seuraavan vuorokauden aikana jättäessäni sen järjestelmällisesti vähemmälle huomiolle ja työntäessä sen jämerämmin pois kyräilytilanteista. Korostettu laumanjohtaminen ja jämäkät komennot tuntuivat auttavan. Vähitellen Helmikin on luovuttanut seuraamasta minua huoneesta toiseen eikä pahastu, kun annan huomiota muillekin koirille. Iitu on saanut nukkua kanssani huoneessani, ja yhden illan/yön/aamun vietimme Aleksin vanhempien luona. Oli mahtavaa huomata miten yleensä aika vaatimaton Iitu nautti jakamattomasta huomiosta, ja esitteli temppusarjojaan innokkaasti myös Aleksin vanhemmille :-) 

Kun laumajärjestys on taas kaikille selvä, Helmi ja Aata ovat alkaneet kovasti leikkiä keskenään ja Saksan kaksikolla vauhtia riittääkin! Tiukulle tämä oli oikein hyvä uutinen, koska Aatan hyörinä, pyörinä ja terävät naskalit tuntuivat vähän alkavan käyvän jo Tiukun hermoille. Vielä olisi lomaa pari päivää jäljellä ja pientä viikonloppuohjelmaakin on tiedossa. Huomenna koirat pääsevät maalle Mäntsälään ja sunnuntaina nappaan pikkumustikan kainaloon ja suuntaan Lohjalla pentunäyttelyyn. Saas nähdä, onnistuuko Aata hurmaamaan tuomarin :) Omaan silmään neiti on ainakin kehittynyt oikein kauniisti, ikää mittarissa on nyt 5,5 kk ja korkeutta sopivasti noin 35-36cm.

Aata 5,5 kuukautta

Shiban motivointi

Moni pennunkyselijä ja shibasta kiinnostunut, joskus ihan shiban jo omistavatkin, kysyy shiban motivoinnista eri harrastuksissa. Mitä ikinä tämän rodun kanssa tekeekin, motivointia ei saa ikinä unohtaa. Ajattelinpa kirjoitella nyt ihan kerralla omia näkemyksiä ja vinkkejä, joita on shibataipaleeni aikana ehtinyt motivoinnista kertyä. Kyse ei ole varmastikaan mistään yksiselitteisistä totuuksista tai ainoista oikeista tavoista toimia koiran kanssa, koska jokaiselle koiralle toimii erilaiset jutut, mutta noin yleishuomiona olen oppinut ainakin sen, että kaikkea kannattaa kokeilla! :)  Tämän postauksen kuvituksen pääroolissa Iitu. Ja muuten, jos tulee mieleen jotain muita toiveita tai kysymyksiä, saa aina ehdottaa postausaiheita! Tähän koirabloggailuunkin voisi olla   kiva saada vähän interaktiivisuutta, ettei tunnu siltä että höpisee ihan yksinään :)

Mutta motivoinnista siis. Alkuun hieman teoriaa Juha Korrin oppien kautta; "Koira oppii, kun se kokee saavansa menestystä". Koira jaksaa toistaa toimintaa niin kauan kuin se mielestään saavuttaa jotakin. Miten sitten voi olla varma, että koira omasta mielestään saavuttaa menestystä? Oikea vastaus on, että ainakin silloin, kun vietin vallassa oleva koira saavuttaa viettipäämäärän. Jotta viettipäämäärän voi saavuttaa, vietin pitää olla tietysti syttynyt.

Koiran vieteistä koulutuksessa hyödynnetään yleisimmin ravinnonhankintaviettiä (ruokapalkka) ja saalistusviettiä (leikkipalkka). Myös laumaviettiä ja jopa puolustusviettiä pystytään hyödyntämään, laumaviettiä edustavat esimerkiksi kehut, rapsut ja halit. Shiban kaltaisen koiran kanssa on mielestäni hyvä pitää "kaikki kortit käsissä", eli pennusta pitäen koiraa kannattaa opettaa ja kouluttaa käyttämällä kaikkia kolmea em. viettiä. Puolustusvietin kanssa en itse koe tarpeelliseksi lähteä "leikkimään", koska koiran uhkaaminen ja puolustuviettikäyttäytymisen oikea kanavoiminen vaatii hyvin varmoja otteita eikä sen mielestäni tarvitse kuulua perusharrastelijan repertuaariin. 

Vietit määritellään koiran sisäsyntyisiksi toimintamalleiksi. Yleisiä tunnumerkkejä vieteille ovat järjestyksessään viretila > avainärsyke > toiminta > päämäärä. Ravinnonhankinta- ja saalistusvieteissä viettien tunnusmerkit jakautuvat kutakuinkin näin:

1. viretila = nälkä

2. ärsyke = havainto "saaliista"

3. toiminta = saaliin pureminan/ravistelu tai ruuan tavoittelu

4. päämäärä = "saaliin kanssa rauhoittuminen"

Mitä sitten pitää tehdä, jos koiralla ei tunnu olevan motivaatiota? Jos koiralla ei ole nälkä tai ärsyke ei kiinnosta? Tällöin viretilasta pitää saada kovempi, avainärsykkeestä voimakkaampi ja koira pitää päästää päämäärän "makuun" vain hieman kerrallaan, jotta koiralle jää vielä jotakin saavutettavaa lisää. Käytännössä ruokapalkan kanssa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koiralle pitää saada suurempi nälkä ja koulutukseen tulee varata jotakin supersuperherkkua, jota se ei saa muissa tilanteissa eikä treenatessakaan koko mahaansa täyteen. Oman kokemukseni mukaan niitä perusherkkujakin kannattaa myös vaihdella (ts. kierrättää) etenkin koiran ollessa nuori. Sanonta siitä, että vaihtelu virkistää, tuntuu tässä asiassa pitävän paikkaansa. Palaan omiin superherkkuihini tuonnempana :)

Olisipa tämä käytännössä näin yksinkertaista.. Vaan eipä ole :) Jokainen shiban omistaja varmaan tietää tilanteen, kun koiran huomiota ei vaan tunnu saavuttavan, ei sitten millään. Uusi treenikenttä, koirakaverit, hajut hiekassa ym. saattavat voittaa koiranraksua heiluttavan ja omiaan höpöttelevän omistajan mennen tullen. Se herkku, mikä kotona on parasta maailmassa, ei ehkä kiinnosta koiraa kentällä välttämättä heti lainkaan. Tai yritäpä treenata agilitya valeraskaan nartun kanssa - minkäs teet, kun koira viestittää joka esteellä, että enhän mä matte nyt pysty tän kovempaa juoksemaan kun on pentuja masussa vaikka nälkä onkin ja herkku maistuiskin. Mitään yhtä yksittäistä ja helppoa taikatemppua tähän tilanteeseen ei ole olemassa, mutta maltilla ja erilaisilla helpotuksilla pääsee yleensä jo eteenpäin.

Omana nyrkkisääntönä olen opetellut pitämään shibojeni kanssa sitä, että jos koira ei ole motivoitunut tekemään mitä sen toivoisin tekevän eikä koiraa juuri sillä hetkellä voi taikoa nälkäisemmäksi tai  mitään superherkkua/-lelua ei ole saatavilla, on tehtävää helpotettava niin paljon kuin tarve vaatii, koska vasta onnistuminen luo lisää onnistumisia. Ei auta jankata jotain, missä ei onnistu ja kadottaa koiran viimeisetkin kiinnostuksen rippeet.  Shiban kanssa tuleekin muistaa myös välttää liikaa toistoa. Vaikka jotain ongelmia pitäisikin hiota, tämä hiominen kannattaa mielestäni suorittaa ennemminkin vaivihkaa seuraavien treenikertojen aikana, kuin liian päättäväisesti yrittää jankata samaa asiaa kerralla kuntoon.

Mitä tai millaista se treenin helpottaminen sitten on? Se riippuu täysin treenattavasta asiasta/lajista/tilanteesta ja siitä, mikä ongelma oikeastaan on. Helpottaminen voi olla maahanmeno-harjoitusten vaihtamista istumisharjoitteisiin (jotka koira taitaa jo paremmin) tai siirtymistä 20 metriä kauemmas muista (jotta koira pystyy keskittymään), se voi olla kahden agilityesteen hyppäämistä suoraan erilaisten kiemurelujen sijaan tai se voi olla jopa sitä, että vaihtaa katsekontaktitreenin koiran kanssa leikkimiseksi. Joskus helpottaminen voi olla myös sitä, että antaa koiralle hetken aikaa ihmetellä ja olla vain. Tai toisaalta helpottaminen saattaa olla mahdollista vasta myöhemmin - esimerkiksi hellettä ei voi taikoa heti pois, mutta treenaamaan voi palata illalla kun on viileämpää. Kun helpotettu tehtävä alkaa sujua ja koira saadaan taas kiinnostumaan ohjaajasta ja palkasta, voidaan lähteä pikkuhiljaa kohti alkuperäistä harjoitetta.

Shiban kanssa on toki tärkeää, että on olemassa herkku tai lelu, mistä koira tykkää ylipäätään edes vähän ja näin herkun tai lelun voittaminen on koiralle päämäärän saavuttamista. Mutta vähintääkin yhtä tärkeää on se fiilis, jonka koiralle yhdessä treenaamisesta ja tekemisestä jokaisella treenikerralla jättää. Tämä liittyy aika kiinteästi tuohon "onnistuminen luo onnistumisia" -höpinään. Treenaamisen pitää olla koiralle kivaa, että se jaksaa olla iloisella mielellä seuraavallakin treenikerralla.  Omien kokemusteni mukaan ainakin omat koirani ehdollistuvat siihen, että kun kaivetaan herkut esiin tai lähestytään treenikenttää, on tiedossa jotain mukavaa! :) Tälläinen fiilis koiralla antaa treenaamiseen erinomaisen lähtökohdan. Ehdollistuminen tähän "fiilikseen" ei tapahdu heti, mutta kun jokaisen treenin päättää onnistuneeseen suoritukseen ja antaa koirankin nauttia yhdessä touhuilusta, aika tekee tehtävänsä. Lopulta sen koiranraksun maistuvuus ei enää ole se tärkein asia kaikista, vaan koira oppii nauttimaan treenailusta vähän huonommillakin herkuilla. Koiralle pystyy myös opettamaan ns. viresanan, jonka kuullessaan koira ryhdistäytyy, lisää kierroksia ja on valmiina toimintaan. Helmille viresanan opettaminen on vielä kesken, kuiskaus "tottikseen" tarkoittaa sitä, että kohta treenilelu tulee taskusta esille ja leikki alkaa. Pikkuhiljaa ennen leikkiä pitäisi alkaa ottaa myös pientä treeninpätkää ja vaihdella aikaa, miten nopeasti palkka tulee.

Kun treenaamisessa päästään eteenpäin, motivaatiota pitää miettiä myös siltä kannalta, kuinka kestävä se on. Kuinka kauan koira jaksaa toistaa tuttua toimintaa, jos se ei heti saa palkkaa? Jo opitun asian toistamiseen paras tapa on satunainen palkkaus, mutta satunnaistiheys on aina koriakohtaista! On yksilöllistä ja palkkariippuvaista, miten kovasti koira haluaa palkan eli miten kauan koira jaksaa toimia luovuttamatta. Kun palkkaus "yllättää" koiran, eli palkka tulee täysin vaihtelevasti, koira jaksaa toimia sopivassa vireessä yllättävänkin pitkään palkkaa odottaessaan. Shiban kaltaisella koiralla en kuitenkaan itse lähtisi liikaa miettimään satunnaispalkkausta, vaan joskus voi olla kannattavaa opettaa, että palkka tulee tietyn toiminnan jälkeen AINA. Näin meillä toimii muun muassa luoksetulovihellys, joka Helmin ja Tiukun mieleen on jo ehdollistunut omanlaisekseen naksutinääneksi, jonka kuultuaan tytöt tietävät että matten luona on herkkupalkkaa tiedossa.

Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa, että kirjoittamani tuntuu vähän väkisin pomppivan sieltä tänne. Tässä vielä kuitenkin listoiksi kerättyn erilaisia motivointikeinoja, joita käytän. Shiban kanssa pätee myös sääntö "älä tyydy yhteen motivointikeinoon kerrallaan"! ;)

Ruuanhankintavietti, yleisiä vinkkejä:

- pidä perusherkut pienikokoisina, palkkaa useammalla/isommalla herkulla erityisen hyväsä suorituksesta

- vaihtele herkkuja!! Hyviä namipaloja saa mm. lihapullista, nakeista, makkaroista, broileripyöryköistä, lihanpalasista, kanasta, sisäelimistä, juustosta, maksamakkarasta ja oikeastaan mistä tahansa mikä koiralle maistuu!

- unohda kuivat nappulat ja raksut

- lämmin tai vastasulatettu liha tuoksuu voimakkaimmin

- rapiseva pussi auttaa huomion saavuttamisessa

- älä anna ruokaa muutamaan tuntiin ennen treenejä

- nälkää voi kasvattaa paitsi jättämällä koiralta yhden aterian välistä, myös vaihtelemalla aterioiden kokoa, eli esim. useampana päivänä isot annokset ruokaa, treenipäivänä pienemmät ateriat

- leikittele herkuilla, pomputtele niitä kädessä ja anna koiran siepata herkku jos se putoaa - siis yhdistä saalisviettiin!

- "patoa" koiran intoa herkkua/lelua kohtaan estämällä sitä hihnalla pääsemästä heti saaliin kimppuun

Yksittäisiä superherkkuja:

- maksamakkara(tuubi)

- hirven-, poronliha kypsennettynä

- possunlihasuikaleet

- kananliha
- kissan tuoreruoka
- tonnikala

- sulatetut (potka)luut, esim. hevosen potka (saalisleikkiä tms.)

- lakritsi (Iitun supertokoherkku) ja muut yhtä hullunkuriset.. kokeile! :)

Saalisvietti, eli erilaisia leluja ja leikkejä:

-  pehmeät, karvaiset vinkulelut

- aito kaninnahka!

- tekokarva

- ohut sukka tms., joka sisällä pehmeää herkkua, esim. maksaa

- karvalelu kiinni narussa, joka on kiinni kepissä, jolla lelun liikeradasta saa suuremman ja vauhdikas leikitys on helppoa

- pidä treenilelut "aarteina", erillään arkileluista

- anna koiran treenatessa kerätä itsetuntoa ja voittaa lelu kun se leikkii/repii/ravistelee tosissaan

- jos mahdollista, aloita leikkiharjoittelut heti pennun saapuessa uuteen kotiin

Laumavietti:

- älä unohda kehua ja helliä! Näytä että olet iloinen.. vaikka et oikeasti olisikaan ;)

- ota perheen toinen koira mukaan seuraamaan treenejä/treenituokiota, vaihtele kumman koiran kanssa treenaat

- anna koirien kilpailla esim. luoksetulossa

- anna koiralle treeneissä tauko viemällä se kauemmas kiinni, jotta koira ehtii kaivata takaisin omistajan luo

Siinä joitakin vinkkejä ja mietteitä, toivottavasti niistä korvan taakse tarttui jotakin. Mikäli mieleen tuli jotain kysyttävää, kysy ihmeessä niin vastailen kommenteissa :)

Talvikausi käynnistyi

Treenien talvikausi käynnistyi virallisesti eilen, kun uudessä ryhmässä päästiin Tiukun kanssa tositoimiin. Vanhan ryhmän kanssa hallilla olisi ollut jo parit treenit viime ja edellisviikolla, mutta juoksutauon takia jouduimme jättämään ne Tiukun kanssa väliin. No, tauko eikä hallin uusi pohja paljon Tiukua mietityttänyt eilen, vauhtia riitti! Mentiin kaksi aika helppoa ja nopeaa radanpätkää, mutta oli siellä muutama kinkkinen kohta välissä. Tiuku toimi hienosti, ns. paalutus (koira kääntyy esteen jälkeen tiukasti takaisin, kun ohjaaja kääntääkin kropan ns. väärää kautta ympäri, mutta ottaa koiran silti samalle puolelle alas kuin mistä koira lähtikin) oli ihan käyttökelpoisen oloinen tekniikka. Toisella radan pätkällä oli mm. puomi ja kepit, puomin kontaktit ei unohtunut vaikka juoksin jonkin verran edelle ja ne kepit.. wau! :))) Viikonloppuna on tiedossa kaksipäiväinen agilitykurssi, odottelemme sitä taas mielenkiinnolla.

Helmi oli mukana treeneissä, tokoiltiin aika paljon kun muut agittajat olivat radalla. Tokon alkeiskurssin (jonka pari viimeistäkin treenikertaa meni tosi hienosti) päättymisestä on pari viikkoa aikaa ja ollaan oikeastaan pidetty vähän taukoa viereentulon hinkkaamisesta ym, mutta treenattu kotona sen sijaan naksuttimella pieniä temppuja ja sen sellaista. Naksutin on kyllä niiin loistava vekotin, rakastan siinä just sitä, että sen avulla voi opettaa koiralle "tavan oppia" eli toisin sanoen voi palkita aktiivisesta oppimisesta. Helmi tarjoaa tosi hienosti eri juttuja kun se yrittää keksiä, millä naksautuksen saisi aikaan. Parin viime päivän aikana opetin Helmille "kirja"-tempun, joka on ihan Iitun lempitemppuja. Temppu toimii niin, että laitan lattialle kirjan / lehden tms., ja kun käsky kuuluu, koira juoksee kirjan luo ja läimäyttää sitä tassulla. Ja sit hakemaan herkkua! :-)

Tiukun agitreeneissä eilen Helmi oli myös ihan liekeissä, pienisuuri neiti jaksaa innollaan hämmästyttää muo treenikerrasta toiseen.. Ollaan silloin tällöin leikin yhteydessä harjoiteltu iloisia maahanmenoja ja en tiedä edes johtuuko se siitä, mutta Helmin maahanmeno toimi eilen tosi upeesti. Tekniikka ja nopeus alkoivat olemaan jo oikein kivoja ja Helmi ei tarvinnut sivullakaan seuruusta maahanmenoon mitään käsiapua tms. vaan pelkkä ääni riitti. Myös viereentuloissa oli tapahtunut jotain, ei mun tarvinnut sitä ohjata herkulla juuri viereen vaan haki jo kiepsautusta ihan itse. Toki välillä meni vinoon (osasyynä se, että yrittää jollain ihme loikalla osua oikeaan kohtaan ja saada herkun justhetinyt), mutta sitten korjattiin. Otin myös pieniä pätkiä seuruuta, meidän tahti on vielä aika hidas ja herkku on kädesssä varmistamassa että oikea paikka pysyy, mutta aika pitkällä ollaan jo! Suoraa ja nopeaa seuruuttamista tarvii varmaan vielä vähän välttää, niissä Helmi irtoaa helposti turhan kauas. Kasikkotreeniä nyt tarttis tehdä ainakin :)

Ens viikolla alkaakin Helmillä tokotreenit, päästiin mukaan tokoryhmään, joka treenaa tavoitteellisesti ja ryhmässä on koirakoita kilpailemaan tähtäävistä EVL:ssä kisaaviin asti. Odottelen jo innolla, millaista uutta puhtia ja vinkkejä saadaan sieltä. Tarkoitus olisi Helmin kanssa alkaa pikkuhiljaa miettimään myös noutoa ja kaukokäskyjä ym., eli myös niitä vaikeampia liikkeitä. Iitun kanssa aikoinaan toimi ainakin hyvin se, että treenattiin ruutua ja tunnareita yms. vaikeimpien luokkien liikkeitä aikalailla heti kun perusasiat alkoi olla kasassa, erilaiset liikkeet pitää koirallakin mielen virkeänä.

Nyt kun ollaan aloittamassa Helmin kanssa siis uudessa tokoporukassa ja aloittelemassa talvikautta, niin ajattelin tähän vähän vetää yhteenvetoa, missä nyt mennään. Toivottavasti jouluna tämä lista näyttää sitten jo valmiimmalta!

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: Tarvitsee rauhallisia harjoituksia, ettei hyppää tuomaria pusuttelemaan..

PAIKALLAANMAKUU: Kotona ja rauhallisessa paikassa menee noin minuutti, mutta tarvitaan PALJON häiriötreeniä ja varmuutta. Pikkuhiljaa kohti pidempiä makuuaikoija.

SEURAAMINEN (hihnassa / hihnatta): Paikka ja kontakti hyvät, kun seuruutahti verkkainen ja suoraa pätkää ei mennä liian pitkää. Viereentulon (suoran sellaisen!) vahvistaminen.

SEURUUSTA MAAHAN: Hitaasta kävelystä menee maahan ilman apuja, maassapysyminen kun ohjaaja kauempana tarvitsee vahvistusta.

LUOKSETULO: Aika hyvä jo :) Treeneissä olisi hyvä harjoitella matkan pidentämistä ja erilaisia häiriöitä.

SEISOMAAN JÄÄMINEN: Käskysana tarvitsee vahvistusta. Tarvitsee vielä käsimerkin ja käskyn toistamisen. Palatessa viereen ei malta odottaa käskyä.

HYPPY: Toimii jo namialustan kanssa, mutta vaatii vielä käskysanan vahvistamista. Ei käsiapua mukaan missään vaiheessa. Seisomaan pysähtyminen ok, mutta tarvitsee malttia viereen palatessa. .