tiistai 31. tammikuuta 2012

Vuoden ekat treenikuulumiset, nyt pakkas- ja juoksutaukoa


Taukoilun mallia?
Alkuvuosi lähti treenien osalta hienosti käyntiin, Tiuku on ollut enemmän kuin vauhdissa agiradalla (ohjaaja kyseli viimeksi, että mitä ihmettä sä oot koiralles tehnyt vai onko toi ees sama koira :D) ja kotonakin, kohta nelivuotiaasta neidistä, on pakkasten kirittämänä kuoriutunut varsin toimelias, mutta aina yhtä hyväntahtoinen pikkuriiviö. Tätä tämä on usein narttujen kanssa, kun karva on tipotiessään eli edellisistä juoksuista useampi kuukausi ja seuraaviinkin pitkä aika, energiataso on huipussaan. Eikä Tiukulla edes ole mitään huomattavia valeraskauksia, juoksun jälkeen hänellä vain on rauhallisempi ja "rennompi" tapa käyttäytyä. No, takaisin itse agiin :) "Vaikeista" esteistä esim. kepit on sujunut oikein hyvin, tosin keppien ohjausta "väärältä" puolelta pitäisi muistaa harjoteilla. Viimeisimmissä treeneissä oli mielenkiintoinen putkeen ohjaus aika kaukaa putken sisäänmeno-päästä, kun toinen putki blokkasi ohjaajan pääsyn putken suulle. Tiuku ymmärsi kyllä hyvin, mihin häntä viitoin. Omat kädet pitäisi muistaa pitää korkeintaan vaakatasossa, mun viittominen menee välillä vähän korkealentoiseksi kun oikein innostun ;) Putkeen (etenkin jos kyse on vähän vaikeasta linjasta) koira pitäisi ajatella lähetettävän enemminkin samaan tyyliin kuin keilatessa lähetetään keilapallo vierimään radalle, tavallaan alaviistoon. No, viime viikolla treenit jäivät väliin liian kovan pakkasen ja Salossa oleilun takia, samoin huomisten treenien toteutuminen näyttää vähän huonolta. Sunnuntaille olisi tarjolla ilmaiset treenit agin koulutusohjaajakurssilla uusien koutsien ohjattavana, mutta saapa nähdä millaisia lämpötiloja pakkasukko viikonloppuna tarjoilee.

Helmin kanssa ehdittiin myös vuoden alussa käydä kahdet tokotreenit; ekoissa teemana kontakti ja seisomaan jääminen, toisissa seuraaminen. Helmi on ollut niiiin hieno! Kontakti pysyy tosi hyvin häiriössäkin (esim. toisen koiran pyöriessä ympärillä, koutsin hypellessä vieressä jne.) jo, vaikka palkkaan toki Helmiä edelleen aika paljon kun häiriötreenistä on kyse. Seisomaan jääminen on edennyt myös hienosti, kotona sisällä tehdään tätä liikettä melkein joka kerta ennen iltaruokaa ja toimipa pysähtyminen niinkin, että mä huusin sohvalta käskyn kun Helmi seurasi Aleksin vieressä. Ulkona ja häiriössä tosin tuntuu edelleen käskyn toiminta vähän epävarmalta, huomaa että vieraammassa paikassa Helmille on epämiellyttävämpää jäädä yksin seisomaan. Ollaan treenattu melkein pelkästään niin että vapautan Helmin heti kun olen palannut viereen, koska Helmille viereenistuminen tulee tositosi luontaisesti ja meni aika kauan että hän oppi yhtään muistamaan ettei pyllyä saa iskeä maahan ilman käskyä tässä liikkeessä (toisin kuin seuruussa). Nyt alkaa sekin jo sujua :) Viime treenit meni enemmän mun suoraan kävelyä ja käännöstyylejä opetellessa, pitäisi miettiä millä tyylillä käännös on koiralle kaikkein loogisin ja ennalta-arvattavin. Pikkuhiljaa ollaan seuruussa edetty ja pitäisi alkaa hiomaan tosiaan käännöksiä. Vauhdinmuutokset tuntui sujuvan aikalailla itsestään ja muuten Helmi jaksoi tosi hienosti keskittyä seuraamiseen :) Helmillä on kuulemma tosi ihanteellinen vire, se on rauhallisen keskittynyt, mutta silti energinen ja motivoitunut. Ja olen kyllä samaa mieltä!

Varmaan epävarmimmat liikkeet meillä on vielä paikallaanmakuu ja hyppy. Helmillä alkoi juoksu viikko sitten ja nyt on sitten ainakin pari seuraavaa viikkoa treenausta vaan kotona. Ajattelin ottaa tuon hypyn projektiksi, siinä ei varmaan ole mitään sen kummempaa ongelmaa kunhan vaan ehditään panostamaan onnistuneisiin toistoihin ja liikkeen opetteluun pienissä osissa niin, että liike sitten iskostuu Helmin selkärankaan ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Hainkin jo sopivan korkuisen puulevyn häkkivarastosta, siitä viritellään meidän uusi hyppyeste :) Paikallaanmakuu sen sijaan vaatii kyllä varmasti vielä pitkään työtä ja toistoja, se on Helmille selvästi tosi vaikea liike häiriössä. Helmi muuttuu levottomaksi tosi äkkiä, jos menen liian kauas. Varmuutta tarvitaan vaan ja pitää edetä niin pikkuhljaa, ettei Helmi ehdi paikallaanmakuun aikana tuntea itseään epävarmaski. Mun pitää myös itse muistaa olla ihan rento ja varma, se on kuulemma puolet koiran varmuudesta :) Pitää palkata Helmiä paljon aina siitä oikeasta, rauhallisesta mielentilasta. Valoa tunnelin päässä on kyllä näkyvissä, äsken treenattiin tässä sisällä ja Tiukukin osallistui paikallaanmakuuseen. Kaksi minuuttia molemmat tytöt siellä pötkötti! Bileet! :-)

Seuraavat tokotreenit on varmaan 10.2, silloin on vuorossa kokeenomainen treenikerta, joten haastan itseni ja Helmin laittamaan sen hypyn kuntoon siihen mennessä! Katsokaahan, etten unohda raportoida kuin meidän kävi :)


Näin rentoja paikallaanmakuita tavoitteena :)

maanantai 30. tammikuuta 2012

Dazu

Uusin tulevaisuuden toivomme on shibapoika Norjan kauniista Bergenistä. Dazu eli virallisesti Nakazo av Enerhaugen saapui Suomeen kasvattajansa Christen Langin mukana viime viikonloppuna. Tapasin Christenin Turun näyttelyssä ja näyttelyn jälkeen kävin tapaamassa Dazua omistajineen. Marraskuun alussa syntynyt Dazu muutti siis Turkuun asumaan ihanaan ja aktiiviseen koiraperheeseen. Vaikka tiesin jo ennen Dazun tapaamista, että hyvää on lupa odottaa, niin silti - voi juku, mikä pikkumies! Aivan ihana luonne ja pentu näyttikin kovin komealta! Toiveissa olisi saada Dazusta joskus isä Mirai No -pennuille, joten odotan innolla, mitä Dazusta kasvaa ja mitä kaikkea Taru saa hänen kanssaan aikaiseksi.

Dazu saatiin Suomeen kolmen kasvattajan yhteistyön tuloksena, kun Christen etsi tälle lupaavalle pojalle vielä "sitä oikeaa" kotia ja Taru sattui ottamaan minuun yhteyttä juuri sopivaan aikaan.  Dazun emälinja on jo Suomessa osin tuttua aiempien Norjan tuontien muodossa, linjan vahvuus on terve rakenne ja erinomaiset, tasapainoiset luonteet. Isän puolelta sukulinjat ovat vähän harvinaisempia Euroopassa, Dazun isä on Ruotsissa asuva nuori, komea USA:n tuonti. Isän sosiaalinen, ystävällinen ja kaikin puolin miellyttävä luonne vakuutti minut viimeistään siitä, että tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua. Suomeen olisi varmasti tervetullut jalostusuros Dazun vanhempien kaltaisella luonteella.

Dazun kuulumisia ja kasvua seuraillaan täällä blogissamme varmasti myös aina silloin tällöin, eiköhän me saada pikkumies jossain vaiheessa kyläänkin Halikkoon kirmaamaan shibaneitien kanssa :) Kiitos Christen, Meri, Elisa ja Taru yhteistyöstä!

Kasvattajan huomassa
Kuva: Meri Pistokoski
Isoveikka Polar ja Dazu
Pojasta löytyy myös sopivasti leikki-intoa
Superkiltti isoveli antaa pikkumiehen nauttia herkuistaan  
Poseeraus sujui jo hienosti!

perjantai 27. tammikuuta 2012

Turku KV ja pikkunatiaisia

Käväisin viime viikonloppuna ja alkuviikosta Salossa. Matkaan lähdettiin kahvin ja kahden unisen shiban kera klo 6.30 lauantaiaamusta, ensimmäisenä etappina Turun ylioppilaskylä. Kävin viemässä Helmin ja Tiukun siis siskolle hoitoon ja suuntasin itse sen jälkeen Turun messukeskukseen. Turun kansainväliseen näyttelyyn oli ilmoitettu hienosti 28 shibaa ja joukossa vahvistuksia ulkomailtakin, muunmuassa Helmin jenkkiläinen isoisä Justa Massimiliano "Massi". Massi on jalostuslainassa Saksassa Helmin & Aatan kasvattajalla ja käväisi nyt Suomessa hakemassa uuden valiotittelin (ollen siis Turussa rotunsa paras) itselleen samalla kun Helle tuli tapaamaan toisen uroksensa pentuja Seon-kenneliin Hämeenlinnaan. Turussa pääsin tapaamaan myös muita tuttuja ja kuvailemaan tietysti samalla :) Kiva päivä! Näyttelyn ja seurustelun jälkeen suuntasimme pienen mutkan kautta Saloon, jossa koko oma lauma saatiin taas koolle. Siitä mutkasta matkan varrella kuulette muuten lisää seuraavassa postauksessa :)




Yllä shibauroksia kehässä







Shibanarttuja kehässä
Seuraavana aamuna ei taaskaan nukuttu pitkään, koska tällä kertaa pakkasin autoon Helmin seuraksi pikkumustan Aatan ja suuntasimme kohti Hämeenlinnaa. Helle pääsi tapaamaan "kasvattejaan" (virallisesti tyttöjen kasvattaja on Hellen äiti Jytte), tytöt kirmaamaan muiden shibojen kanssa isolle aidatulle tontille ja minä näkemään lisää pentuja! Kiitos Päiville ja Serbanille vieraanvaraisuudesta! :)


Yllä molemmissa kuvissa Helmi ja isoisä Massi

Helle ja Helmi

Komea Massi

Aata, Helmi ja Helmin "pikkuveli" Pummi


Reipas pikku-Pummi!
Oli hauska nähdä Helmin sukulaisia. Niin suloisesti pikkuveli Pummi (Helmillä ja Pummilla on sama isä, eli Massi on myös Pummin pappa) seuraili isosiskoaan korkeissa kinoksissa ja Aatan kanssa Pummi muodosti oikein vauhdikkaan painikaksikon :) Aata oli kovasti innoissaan vierailusta, painikavereista ja etenkin tarjolla olleista ruuista, pikkuneiti näytteli taas kovin ovelasti koiraa, joka ei ikinä ole ruokaa nähnytkään ja mutusteli onnessaan niin lattialta löytyneen luun kuin pentujen ruuatkin sillä välin kun pennut käväisivät pihalla :-) Helmi oli ahneuksissaan hyvä kakkonen, pihalla neiti vähän ilmoitteli isoisällekin että kenenkäs herkut tässä onkaan jaossa. Voi ahneet pöhköt! :) Mutta sujui sitten kyllä "näyttelykoulutuskin", Helmi ja Aata olisivat mielellään osallistuneet koulutukseen silloinkin kun ei ollut heidän vuoronsa ollenkaan. :D

Sitten taas varoituksen sana, alla lisää pentukuvia tiedossa! Ensin kuvissa Shinon ja Wakan pentue eli Seon-kennelin viisi viikkoisia pikkunatiaisia ja sitten vielä shibamukulat, jotka osuivat kameran eteen Tampereella Vaasaan paluumatkan varrella keskiviikkona. Kyseessä on siis Saimin ja Sipin 7 viikkoiset pennut. Tajusin tuossa, että tämä Isomus-pentue oli neljäs näkemäni shibapentue tammikuulle, kiirettä on pitänyt! Onneksi olen ilmeisesti aika hyvin onnistunut suodattautumaan jo pennuille eikä mahdotonta pentukuumetta ole iskenyt. Tosin siitä ei silti pääse mihinkään, että aivan ihaniahan tuollaiset nallekarhut ovat! :) On aina opettavaista nähdä pentuja ennen luovutusikää ja sitten kiva seurata koirien kehitystä pennusta aikuiseksi. Omistakin naperoista kun pääsee aika harvakseltaan nauttimaan.

Seon-pentue, tyttö ja kolme poikaa:










Helle ja lapsenlapset

Isomus-pentue, tyttö ja kaksi poikaa:








Kasvattaja ja Saimin esikoiset
Pitäisi vissiin päivitellä blogia useammin, kun tuntuu että nämä postaukset aina venyy ja paukkuu ja kuviakin olisi julkaistavaksi milloin mistäkin :) Tampereella keskiviikkona ehdittiin nähdä myös pikaisesti sijoitustyttöäni Miyua, jopa Tiuku tuntui olevan innoissaan mukulansa näkemisestä taas pienen tauon jälkeen. Karvattomuudesta huolimatta kaunis ja aina yhtä iloinen ja sosiaalinen nuori neitonen Miyusta on kasvanut, oli kiva nähdä ja kuulla että Teron, Mandyn ja Miyun yhteiselämä on sujunut edelleen mutkitta. Tiukun pennut eivät vaikuta olevan murkkuikäisiä ollenkaan, fiksuja ja kilttejä lapsia :) Miyu on muuten myös nyt terveystutkittu silmiä lukuunottamatta; polvet 1/1, lonkat A/A, kyynärät 0/0. Polvet olisivat voineet tietysti olla nollatkin, mutta hyvät kulmaukset ja vahva lihaksisto varmasti tukevat polvia eikä tuo pieni löysyys vauhdikkaan koiran arjessa ole tullut esiin missään vaiheessa - päinvastoin, neiti kuulemma taipuu mitä kummallisimpiin asentoihin vaikka ihan vaan nukkumista varten. Tervemenoa siis vaikka sinne agilitykentille :) 

maanantai 23. tammikuuta 2012

Terveystutkimuksissa

Käytiin Helmin kanssa vajaat kaksi viikkoa takaperin terveystutkimuksissa eläinlääkärissä, Helmiltä tutkittiin polvet ja kuvattiin lonkat ja kyynärät. Silmäpeilaus on varattu ensi kuuksi. Polvet ovat ihan terveet eli 0/0 ja samoin kyynärät näyttivät hyviltä. :) Lonkat eivät kuitenkaan olleet ihan priimat, toisen lonkan tiiviys olisi saanut olla parempi ja toisessa taas muuten oli kaikki hyvin, mutta lonkkaluun pää ei ollut aivan yhtä kauniin pyöreä kuin vasemmassa lonkassa. Eläinlääkäri arvioi lonkat noin C:ksi, ja totesi vielä, että nivelrikkoa ei näy eikä muutenkaan mitään sellaista, mikä pitäisi koiraa vaivata. Puhe oli siitäkin, että ehkä Helmin voisi kuvata vielä uudestaan reilun vuoden päästä, kun on vähän vanhempi - joskus löysyys vähenee vielä yksivuotiaalta. 

Sain luustotulokset tänään takaisin kenneliitolta ja lonkkatulos oli kyllä sitten kaikkea muuta kuin odotettu. Helmin oikea lonkka on A, kun vasen taas D. Kyynärät sentään odotetusti 0/0. En oikein tiedä mitä lonkista pitäisi ajatella. Että toinen onkin ihan priimaa, mutta toinen taas jopa huonompi kuin C. Noh, asiat voisi olla huonomminkin, jos eläinlääkäri ei ollut vasemmasta lonkasta huolissaan niin ehkä munkaan ei kannata alkaa murehtimaan. Eipä se mitään auttaisikaan, vaikka murehtimatta oleminen on yleensä helpommin sanottu kuin tehty. Käytän Helmin varmaankin uusintakuvauksessa reilun vuoden päästä, näkee sitten onko tilanne muuttunut suuntaan tai toiseen.


Helmin emällä on Saksassa kuvattu A-lonkat ja isällä jenkeissä B-lonkat ja isovanhemmistakin löytyy vain A-lonkkaa. Se ja eri puolen lonkkien näin iso ero on saanut mut tietysti miettimään myös, onko ongelma voinut kummuta jostain ulkoisista tekijöistä; ruokinnasta, liikunnasta, liukastumisista tms. Helmi oli (ja on edelleen :) hyvin pomppuisa pentu, hän saattaa hypätä sohvallekin selkänojapuolelta selkänojan yli, vauhditta! Väkisinkin tulee mieleen tapahtuma koirapuistossa, kun Helmi oli juuri ja juuri neljä kuukautta. Tyttö pomppi lelun perässä ja saikin lelusta otteen, mutta sitten tipahti korkealta ilmasta alas, suoraan toisen lonkkansa päälle. Itkuhan siitä seurasi ja  ontumista ja jalan varomista myös. Seuraavien viikojen ajan Helmi välillä Tiukun kanssa leikkiessä saattoi pyörähtää maahan ja kiljahtaa, selvästi varoen törmäyksiä toisen takajalan puolelle. Vaihe kuitenkin meni pikkuhiljaa ohi, ja vaikka tapahtuneen vaikutusta luustoon jo tuolloin murehdin, ulkoisten merkkien puutteessa en osannut olla asiasta kovin huolissani. No, nyt tapahtunut tietysti mietityttää taas.. Vaikka tiedän, että pennun luuston kyllä pitäisi kestää kolahduksia ja toisaalta tapahtuneen murehtiminen ja itseni soimaaminen ei mitään auta, kun se ei lopputulosta muuksi muuta enkä ikinä varmuutta asiaan tule saamaan.


Yritän nyt pitää siis itselläni jalat maassa ja Helmin kanssa edetään päivä kerrallaan. Vaikka koiralla olisi Ö-lonkat, niin huonommaksi se ei koiraa muuta. Helmi on sama rakas, ja joka päivä vain rakkaampikin, Hemulihömelöni, jonka osuudesta elämässäni olen ihan valtavan onnellinen. Helmi on luonteeltaan mulle sopivampi kuin uskalsin pentua etsiessäni ikinä toivoa ja yksinkertaisesti vaan ihana koira - niin kotona halimiseen kuin harrastamiseenkin - ja vielä mahdottoman kauniskin! Oikeasti täydellistä koiraa ei varmaan ole olemassakaan, mutta mun silmissä Helmi on kyllä pirun lähellä sellaista <3

maanantai 16. tammikuuta 2012

Lomakuulumiset

Täällä sitä ollaan, takaisin Vaasassa ja arjessa kiinni. Vuoden vaihteen mukana saapui myös talvi! Lunta löytyy melkein jo enemmän kuin riittämiin, mutta on ihanaa kun iltaisin näkee eteensä lumen heijastaessa valoa ja shibakaksikko täällä on tietysti riemuissaan! Aina kun lähdetään ulos ja pihalla on lunta ja pakkasta, koirien ilmeistä ja liikkeistä loistaa keveä riemu, on pakko tehdä sukelluksia hankeen ja haastaa kaveria leikkiin :) Lenkin jälkeen leikin nimi on vuorenvalloitus, kun Helmin ja Tiukun täytyy päästä kiipeilemään ja hepuloimaan lumiauran aikaansaamille lumikasoille :) Koirien iloa on ihana katsoa!

Joululoma oli mahtava! Arki on tuntunut aika puulta kolmen ihanan viikon jälkeen kotimaisemissa. Joulua vietettiin mökillä Somerniemellä ja vaikka lunta ei ollutkaan, ei se rentoa tunnelmaa haitannut. Helmi ja Tiuku saivat joululahjaksi uuden pedin ja se otettiinkin heti käyttöön. Kaikille shiboille ja aina yhtä sympaattiselle sukulaistemme porokoira Kamulle oli tietysti myös omat herkkupussit lahjasäkissä. Iitu ja Kamu tiesivät ihan tarkkaan lahjojen jaon aikana, että kyllä heillekin on paketti tulossa! Veteraanit pyörivät lahjasäkkien vieressä kuin malttamattoman pikkulapset :-)

Tonttutyttö Aata miettii mitä nää kaikki paketit oikein on
Iitu ja Kamu tietää mitä paketit tarkoittaa!
Joululahja heti käytössä
Tiukun unipaikka
Tapaninpäivänä kyllä sitten vähän kosahti, kun saatiin myrskyn myötä puita niskaan ihan tosissaan. Aikamoinen kokemus. Osa autoistakin sai osumaa ja yksi niistä on edelleenkin huollossa, ellei peräti mene lunastukseen. Onneksi muuten selvittiin suuremmitta vahingoitta ja kotiinpäin oltiin Tapaninpäivänä lähdössä joka tapauksessa. Ei tarvinnut jäädä ilman sähköjä ja vettä mökille kyhjöttämään, vaikka koirat varmaan olisivat viihtyneet. Kotonakin oli sähköt pois, mutta ne palautuivat vielä samana iltana.

Pari kaatuneista puista. Oikealla alakulmassa yksi autoista.
Kynttilänvalossa kotona sähköjä odotellessa

Joulua seuranneella viikolla meillä kävi pieni äksidentti, kun kouluttelin koiria pihalla luiden syömisen jälkeen. Iitu ja Aata ottivat yhteen, kun Iitu ilmoitti Aatalle että hän oli ensin treenaamassa ja herkkuja kerjäämässä ja ilmeisesti vielä luut mielessään Aata sitten vastasi rähinään eikä alistunut Iitulle. Yleensä annan koirien selvittää itse välinsä ja nytkin rähinä kyllä aina tauottui, mutta jatkui aina vain uudestaan, joten menin väliin ja erotettaessa koiria toisistaan Aatan hammas onnistui repäisemään ihon läpälle Iitun jalasta, hieman ranteen yläpuolelta. Huoh.. :( Iitu oli kyllä urhea, mutta sen verran iso haava jalkaan tuli, että se piti paikata. Aata ei ole ollenkaan dominoivaa tyyppiä, mutta hyvin vietikkäänä koirana tulistuu puolustamaan leluja ja herkkujaan, jos hänen mielestään joku niitä uhkaa. Turha tapaushan koko tappelu oli. Mulle muistutus siitä, että aina pitää muistaa hiukan katsoa miten mm. luita ja herkkuja syöttäessä toimii ja ehkä jos koirat on pakko erottaa toisistaan, se on sitten tehtävä jotenkin muuten kuin väkisin eri suuntiin nostamalla. Koko tappelu tuli vaan niin yllätyksenä, kun koirien laumaelämä on sujunut tosi hienosti ja mutkattomasti. Ja järjestys olikin tallessa heti kun Iitu vaan palasi eläinlääkäristä kotiin.


Uusivuosi meni  hienosti! Koirat tuskin huomasivat pauketta, ei edes paukkuarka Iitu ollut moksiskaan. Ehkä se otti nuoremmista mallia :) Vuoden ensimmäisellä viikolla pääsin katsomaan shibapentuja, ensin Erjalla pientä 5 viikkoista shibaprinsessa Onnaa ja sitten Tialla lähes samanikäisiä kolmea narttupennua ja yhtä jämerää urospentuakin. Erjalla oli myös ihana nähdä mm. Iitun kauniita puolisisaruksia Viliä ja Siiriä, hauskasti erityisesti Vilistä tuli eleiden kautta Iitu mieleen. Ihan samanlaisia rapsutusilmeitä ainakin! :) Lisää pentutapaamisia tiedossa vielä tammikuun aikana, toivottavasti ei ala pentukuumetta pukkaamaan!

Onna

Runokuono-pentue
Lopulta oma lomareittini vei vielä Itä-Suomeen Leppävirralle mummolaan, ja sieltä lopulta auto- ja junakyydillä Vaasaan. Tiuku ja Helmi tosin matkasivat Aleksin kanssa Salosta suoraan Vaasaan, ettei neitien tarvinnut reissata lyhyen viikonlopun vuoksi Suomea puolelta toiselle. Koirat eivät olisi päässeet mummon 80-v bileisiin mukaan kuitenkaan :) Aata ja Iitu kyllä nauttivat Savon pakkasista ja lumista, joita ei vielä tuolloin etelässä ollut. Erityisesti Aata jaksoi painella ulkona ihan vaikka yksinään sellaisella riemulla että!

 Aata onkin ollut oikein kuuliainen nuori shibatyttö, vilkkaudestaan huolimatta pysyttelee vapaanakin hienosti ihmisten lähellä / pihapiirissä ja tykkää kaikista ihmisistä. Juoksu vaan vielä antaa odotuttaa itseään, vaikka ikää on jo kohta 9kk. On ollut kiva huomata, miten mun ja Aatan suhde on lähentynyt kun olen viettänyt hänen kanssaan pidempiä aikoja yhdessä ihan vuorokauden ympäri. Mitä enemmän pikkuneitiin tutustun, sitä mahtavampi tyyppi suloisen ulkokuoren alta paljastuu! Ihan mahtavia koiria noi on kyllä kaikki neljä, kovin erilaisia, mutta silti niin samanlaisia. En voisi parempaa laumaa toivoa <3 Ja on aina yhtä ihana nähdä se ilo, kun koko lauma pääsee yhteen. Tulipa muuten harjoiteltua lomalla neljän koiran lenkitystäkin 45 minuutin hihnalenkillä ja hyvinhän se sujui! Selkeesti teknikkalaji.

Joulukorttikuvausta

Iitun hanskaleikkejä

Kukkuu!

Täältä tullaan!

Vuoden pimein päivä, 22.12.2011

"Talvikuva" 28.12.2011