Sananen allergioista ja yliherkkyyksistä

Iitun allergiadiagnoosi taisi tulla noin 3-4 vuotta sitten. Oireita aiheuttavat pölypunkit ja osa ruohoista - ne aika tyypilliset koiran allergian aiheuttajat. Allergia ilmeni Iitulla alkuun kutinoina erityisesti tassuissa, kuonossa ja silmien alla sekä jatkuvina korvatulehduksina. Iitun kanssa on käytetty erilaisia lääkityksiä, erikoisruokavaliota ja siedätyshoito piikittämällä on käyty läpi. Iitu on myös steriloitu. Välillä on parempia aikoja, välillä huonompia. Limakalvot ovat kärsineet näkyvimmin, erityisesti takapää on jäänyt aika pahannäköiseksi.

Kuonon sivussa ja silmän alla rapsutuksen jälkiä
Alla kuvissa takapään pahaksi ärtyneet limakalvot ja tassun oireita 

  

Ikävintä on katsoa, miten koira rapsuttelee itseään. Jokainen ihminen tietää tunteen, kun on paljon hyttysen puremia tai muu reaktio ihossa aiheuttaa inhottavaa kutinaa. Ei ole kivaa ei, jos kutina jatkuu pidempään, sitä meinaa melkein tulla hulluksi - varsinkin kun pitäisi olla raapimatta. Helpommin sanottu kuin tehty. Koira usein paitsi rapsuttelee, myös nuolemalla yrittää helpottaa oloaan. Kaulurilla tämän saa toki estettyä, mutta pönttö päässä kulkeminen kutinan jatkuessa vasta koiralle varmasti ikävää onkin.

Toisin kun moneen muuhun vaivaan, allergiaan ei auta lääkkeet ihan noin vain taikaiskusta. Oikeaa lääkitystä on vaikea löytää ja esimerkiksi kortisoni, joka usein selvästi koiran oloon auttaa, on sen verran vahvaa ettei sitä ihan jatkuvasti kannata koiralle syöttää. Allergisen koiran kanssa eläminen on tasapainottelua lääkityksen kanssa  ja onhan sekin ikävää, että ruokavaliota voidaan joutua pitämään hyvinkin rajattuna. Allergisen koiran kanssa harrastusmahdollisuudet heikkenevät. Eläinlääkäriin uppoaa rahaa taatusti ja paljon, jo allergiatestit ovat kalliita ja ihan parillä käynnillä vuodessa ei selvitä.

Allergian periytyvyydestä tiedetään jonkin verran - ainakin se, että alttius siihen periytyy vahvasti. Allergioita on erilaisia, helpompia ja vaikeampia, ja allergiaa voi periyttää koira, joka ei sitä itse sairasta. Stressi voi aiheuttaa allergian puhkeamisen ja ilmeisesti pehmeäluonteinen ja herkkä koira voi sairastua allergiaan ehkä kovaa rämäpäätä helpommin. 

Vaikka shiba on ehkä keskimääräistä terveempi rotu, yliherkkyyksiä ja allergioita kyllä esiintyy jonkin verran. Shibat eivät siis ole mikään poikkeus. Ikäväkseni olen kuullut, että viime vuosina on shibojenkin parissa käytetty jalostukseen useampia kutisevia koiria. Tiedän, ettei mikään ole mustavalkoista ja en halua parjata muiden jalostusvalintoja, mutta toivon, että allergioihin osattaisiin suhtautua vakavasti. "Pieniä" kutinoita, "joskus" vuotavia silmiä, "vähän herkkää" vatsaa,  tai "satunnaisia" korvatulehduksia ei tulisi vähätellä tai ohittaa olankolauksella jalostuksen näkökulmasta. Allergia ehkä "hiipii" kuvioihin hiljempaa kuin jokin radikaalimpi sairaus kuten vaikka epilepsia, mutta hoitotasapainoin löytäminen on varmasti vähintään yhtä haastavaa ja koiran elämänlaatua heikentävää. Allergisen koiran jälkeläiset hyvällä tuurilla eivät itse sairastu allergiaan, mutta alttius ongelmille voi säilyä sukulinjassa pitkäänkin. Ollaan ikävässä tilanteessa, kun  tieto ei kulkeudu avoimesti tai allergiatapaukset koirien sukulaisissa vuosien myötä unohtuu. Silloin helposti tietämättä yhdistetään vahingossa sukulinjoja, joissa on alttiutta erilaisille yliherkkyyksille ja soppa on valmis. Allergiasta ei jää julkista merkintää jalostustietokantaan kuten esimerkiksi lonkkavioista. Ongelmat paljastuvat ehkä vasta, kun pentueita on jo useampia ja ensimmäinen tai jopa toinen sukupolvi on ehtinyt jo lisääntyä edelleen.

Iitulle on nyt taas aloitettu lääkekuuri melko pitkän lääkkeettömän jakson jälkeen, liekö kevät ja kesä tuonut mukanaan jotakin siitepölyjä ja kukintoja, jotka kutinoita aiheuttaa. Onneksi lääkkeet auttavat nopeasti, niillä edetään nyt sitten ainakin pieni tovi ja kohta koetetaan tääs lääkemääriä vähentää. Muutoksen koko koiran olemuksessa näkee silmissä, kun lääkkeet tehoavat, kutina helpottaa ja koira jaksaa riehaantua arjen pienistä asioista - onnellinen näky <3 Omien selkävaivojen kanssa taistellessa on kummasti iskostunut mieleen, miten hyvä ja kevyt fiilis tulee, kun kipuilujakson jälkeen ei satukaan. Väkisinhän siinä hymyilyttää :)

No, ehkä jätetään paasaus ja murehtiminen tältä osalta tähän. Loppukevennyksenä pari kuvaa pikku-Iitusta: on aika tarkalleen 8 vuotta siitä, kun meidän ensimmäinen shibapentu tassutteli taloon! Kaivelin vanhoja kuvia ja enpä kyllä muistanutkaan, että Iitukin on joskus ollut shibasammakko! Helmin ja Tiukun pentujen kasvua seuratessani olen päätellyt, että sammakkoasento menee vahvasti geeneissä kun pennut pienestä pitäen jakaantuvat nukkuma-asennoiltaan ei-sammakoiksi ja sammakoiksi, mutta ehkä se ei ihan niin yksiselitteistä ole sekään :-)

Pikku-Iitu tarkkaavaisena koulutuksessa :)

Treeniätreeniä

Lomaa on vielä jäljellä, mutta tulimme Tiukun ja Helmin kanssa välillä pyörähtämätämään täällä Vaasassa. Päästiinpä treeneihin ja sain itse asioita hoidettua ennen kuin luentosalit taas kutsuvat. Huomenna starttaa tosin auto takaisin kohti Saloa, tiedossa on vielä neljän päivän viikonloppu. Lauantaina varmasti riittää hulinaa, kun saamme "pentutapaamiseen" yhdeksän shibaa saman katon alle, tai ainakin samalle tontille. Ja sunnuntaina on Sastamalan ryhmänäyttely, josta Helmin kanssa käydään taas hakemassa lisää kokemusta pentuluokasta.

Nyt kuitenkin niitä treenikuulumisia :) Loma on ollut lomaa ja pakko myöntää, että ihan niin paljon en ole ehtinyt treenata kuin olisin toivonut. No, jotain on kuitenkin tullut tehtyä. Tiukulle tosiaan virittelin suksisauvat etupihan nurmikkoon ja keppitreeni tuntuikin toimivan ihan hyvin. Ainakin edistystä näkyi eilen treeneissä, kuudella kepillä meni jo ihan hienosti ilman mun apuja kun muistin vaan antaa Tiukulle tilaa hakea eka keppiväli ja maltoin itse kävellä reippaasti eteenpäin. Tokikaan kepeillä eteneminen ei ollut niin nopeaa kuin avustuksilla, mutta jostain se on lähdettävä apuja häivyttämään pois ja kyllä Tiuku selvästi jo tietää mitä pitää tehdä! Muutoinkin oli hyvät treenit eilen, mentiin 2-luokan hyppyrataa. Ekan radan Tiuku haahuili vähän omissa maailmoissaan (taisi olla kakkahätä..), mutta toisella yrittämällä alkoi sujua. Vauhti kiihtyi jännästi kahdessa peräkkäisessä putkessa, sai itse sprintata kivasti :D Mitään kovin ihmeellistä radassa ei ollut,  mutta heti esteen jälkeisissä U-käännöksissä mun pitäisi muistaa antaa Tiukulle merkki ennen hyppyynponnistusta että neiti tietäisi jarruttaa ja kääntyä nopeasti esteen jälkeen. Muuri sujui taas hyvin, siitä tassulla ponnistelut on jäänyt onneksi pois. Ensi viikolla onkin vikat treenit ennen kuin hallikausi alkaa, saa nähdä vaihtuuko meillä treenipäivä ja -porukka paljonkin taas, sama jännäyksen aihe joka kevät ja syksy :)

Tänään oli sitten Helmin vuoro, päästiin vihdoin jatkamaan tokokurssia. Meiltä väliin jäi kaksi kertaa, joiden aiheina "seuraaminen ja perusasento" sekä "liikkeestä maahanmeno ja paikallaanmakaaminen". Seuraamista olen yrittänyt hiljalleen treenata Helmin kanssa, kontakti on hyvä ja nyt hetkittäin alkaa oikea paikkakin löytyä, vaikka välillä edelleen H tuntuu jäävän hieman liian taakse. Pitää saada vähän lisää draivia :) Eilen yhdistin myös perusasennon mukaan seuraamiseen ja yllättävänkin hyvin Helmi lähti viereltä istumasta mukaan seuraamiseen ja toisaalta osasi nopeasti yhdistää että seuruu loppuu aina perusasentoon. Parhaat pätkät seuruuta tulee tosin edelleen "vauhdista". Pyrin tekemään tässä alussa tosi lyhyitä pätkiä, mutta silti vaihdellen seuruun pituutta ja sitä milloin palkka tulee.

Liikkeestä maahanmeno puolestaan.. Huoh, mitenköhän opetin sen Iitulle? Iitu tekee sen kuin unelma :) Kaipa se lähtee vaan hyvistä maahanmenoista. "Iloisia" maahanmenoja (leikitystä, käsky käsiavulla, palkka, lisää leikitystä) ei varmaan voi koskaan tehdä liikaa. Täytyy ehkä selvitä kirjastoon hankkimaan avuksi vaikkapa Mujusen kirja "Tie tottelevaisuusvalioksi". Muistelen siinä olleen hyviä step-by-step -vinkkejä.

Tänään treeneissä teemana oli luoksetulo. Sitä oltiinkin jo vähän reenattu :-) Vihellys on meillä se ulkoiluluoksetulopyyntö, mutta tokoa varten pitää olla erillinen luoksetulokäsky. Vielä on vähän harkinnassa, huutaisinko "Helmitänne" vai "Helmiviereen". Tänään ainakin toimi molemmat, mutta katsotaan nyt.

On toi Helmi kyllä aikamoinen, suorastaan häkellyn kun neiti 8kk tuijottaa muo vähintään 3/4 treeniajasta ilmeisesti vaan odottaen seuraavaa käskyä ja sitä myöden palkkaa. On se herkkusuu, mutta taitaa se ihan oikeasti olla aika tokohenkinen :) Sopivan rauhallinen ja keskittymiskykyinen, mutta kuitenkin tekee intona. Tänään treeneissä kerrattiin kivasti perusasentoa, Helmi tekee aika hyvin jo, mutta jotta oikea paikka hahmottuisi koiralle paremmin, vois alkaa tekemään sellaisia käännöksiä ja siirtymisiä niin että koira aina siirtyy mukana pienissäkin askeleissa oikeaan paikkaan. Peruutuksen opettaminen kuulemma usein aktivoi koiran käyttämään takajalkojaan rungon alla, luulen että se on meidän tulevien viikkojen projekti sitten myös :)

Luoksetulot meni hyvin, tosin huomaa että Helmi ei yhtä levollisena jää paikalleen treeneissä kuin kotona. Vähän ois lähdössä mun perään, mutta eiköhän tuo siitä muutu ihan ajan kanssa. Lopuksi katsottiin hieman ens viikon teemaa eli liikkeestä seisomaan jäämistä. Helmihän keksi heti mikä juttu tää on! Peruuttaen ja käsimerkillä, käskyllä + antamalla herkkua nassuun alkuopetus sujui lupaavasti :) Ensi viikoksi koitetaan saada hieman varmuutta pysähtymiseen ja siihen, ettei yksikään tassu liikahda käskyn jälkee. Saatiin treeneissä vähän vettäkin niskaan, mutta onneksi vain vähän ja Helmi nyt ei ollut moksiskaan. Haki edelleen kontaktia, vähän vaan silmät viirummassa :-)

Loppuun vielä videonäyte Iitun tunnareista, näyttää yksinkertaiselta, mutta kokeilkaapa itse. :-) Koiran pitää siis hakea kapuloiden joukosta vain se oma kapula, joka on "merkitty" pitämällä kapulaa pari minuuttia ohjaajan kädessä. Muihin kapuloihin ei ole koskettu ollenkaan, ne säilytetäänkin aina erillään. Iitu tekee tunnaria tässä kolme kertaa ihan ilman alkutreeniä tai muistiinpalauttamista ja en varmaan paljon huijaa jos sanon että edellisestä tunnaritreenistä on ainakin vuosi aikaa. Viereentulo ja kapulan pitäminen oikein ois vaatinut vähän hiomista etukäteen, mutta vaikein osuus sujuu kyllä kuin vettä vaan. :) 

Iitu on muuten ollut nyt jo monta viikkoa ilman lääkkeitä ja nappuloista luopumisen jälkeen tilanne on selvästi parantunut. Ihan mahtavaa :) Karvanlaatu ei ole entisellään steriloinnin jälkeen ja ei kai kutinatkaan nyt täysin ole poistuneet, mutta lääkettä nyt ei ainakaan tällä hetkellä tunnuta tarvitsevan. Muutenkin on ollut hieno nähdä, miten hienosti Iitu hallitsee laumaa. Iitu on johdonmukainen alpha, joka ei turhasta nipota kunhan nuoremmat muistavat kunnioittaa Iitun omaa tilaa, mutta tarvittaessa Iitu saa koko lauman järjestykseen yhdellä katseella. Aina välillä Iitu intoutuu leikkimään vauhdilla jopa Aatan kanssa ja meidän yhteinen lempihiekkaleikki (heitän kasan hiekkaa ja Iitu loikkaa perään) on yhtä suuressa suosiossa kuin Iitun ollessa teini-ikäinen. :D Ihana Iippa <3

Kivaa viikonloppua!

 

Sikaripunkkeja ja allergiaa :(

Kävimme viime viikolla keskiviikkona eläinlääkärissä, kun Tiuku maanantaina illalla sateisen lenkin jälkeen alkoi rapsuttelemaan itseään normaalia enemmän ja olin jo edellisellä viikolla huomannut Tiukun (tällä hetkellä hyvin olemattomassa) karvassa pieniä karvattomia, hieman punoittavia länttejä. Läntit sijoittuivat lähinnä alaleukaan ja raajojen sisäsivuille. Maanantaita ennen en kuitennkaan havainnut samanlaista huomattavaa kutinaa ja siitä aiheutuvaa rapsutusta, joten en reagoinut tilanteeseen aiemmin seurailua enempää. Heti tiistai-aamuna soitin kuitenkin omalle eläinlääkäriasemallemme ja varasin Tiukulle ajan tutkimuksiin. Fiilikset eivät tietysti jo yhden kutisevan koiran elämää seuranneena olleet ollenkaan hyvät.

Helmin laikut huhtikuussa

Helmi lähti myös mukaan klinikalle, seuraneidiksi ja siltä varalta, että jotain ulkoista Tiukun ihosta kuitenkin löytyisi. Tiukusta otettiin raapenäytteet kolmesta eri kohdasta ja sikaripunkki sieltä paljastui. Tulos oli oikeastaan helpotus, kun olin jo hetken ehtinyt pelätä saaneeni toisen allergiakierteeseen joutuneen shiban omistukseeni. Myös Helmistä otettiin näytteet, ja samaa löytyi häneltäkin. Helmillähän todettiin sikaripunkki jo aiemmin, maalis-huhtikuussa, ja pennuilla se onkin aika yleinen. Helmi ei tuolloin kutissut lainkaan, mutta karvattomat kohdat olivat suurempia ja selkeämpiä. Helmi ei nuoren ikänsä vuoksi aiemmin saanut vaivaan antibioottia vaan vain ulkoloishäädön ampullista niskaan sekä Fuciderm voidetta karvattomiin kohtiin. 

Sikaripunkki on loinen, jota esiintyy jokaisen koiran ihossa pieniä määriä.  Joskus se kuitenkin yleistyy, syystä tai toisesta, ja aiheuttaa karvattomia kohtia erityisesti pään ja jalkojen seudulle. Se ei vain hieman yleistyneenä kutise välttämättä ollenkaan. Sikaripunkkien yleistyminen pienissä määrin ei sinänsä ole vaarallista, mutta jos oireita vakavammista ihovaurioista alkaa näkyä, voi olla että koira on sairastunut demodikoosiin. Demodikoosia tavataan yleensä lyhyt- ja sileäkarvaisilla roduilla. Tiukulla tai Helmillä ei onneksi näy viitteitä tästä. 

Sikaripunkin ei pitäisi olla tarttuva eikä varsinaisesti periytyvä, vaan koira saa sen emoltaan ensimmäisten päivien aikana. Sinänsä erikoista, että meille vaiva on nyt ilmestynyt lyhyen ajan sisällä molempiin koiriin. Oli miten oli, nyt on lääkekuuri (Interceptor vet, yksi tabletti per nassu kerran viikossa kuukauden ajan)  päällä ja toivotaan että se auttaa! Kumpikaan koirista ei kovasti tunnu kutisevan, mutta ei Tiukun läntit tietysti kivalta näytä.

Kuten yllä mainitsin, yhden kutisevan koiran, Iitun, elämää tässä on nyt seurattu kohta jo melkein vuoden verran. Lääkekuurilla kaikki on hyvin, mutta 1-2 viikon kuluttua kuurin loppumisesta ongelmat alkavat aina uudestaan. Viikko sitten Iitusta otettiin verinäytteet ja testien tulokset olivat hyvin positiivisia - eli todellisuudessa kaikkea muuta kuin positiivisia. :( Iitu reagoi voimakkaasti kaikkiin kolmeen alustavaan testiin; pölypunkkeihin, heiniin jne. Onneksi oireet eivät ole ihan mahdottomat (kutinaa lähinnä kuonon seudulla ja jatkuvaa pientä korvatulehdusta), mutta ei tämä nyt tietysti hyvältä tunnu. Siedätyshoito on oikeastaan ainut mahdollinen hoitomuoto, ja sitä aloitellaan mitä pikimiten.

Helmi 6kk

Ettei kuitenkaan menisi ihan masisteluksi koko postaus, niin kerrottakoon että Mirai No -shibalauma kasvaa lähitulevaisuudessa! :) Valitettavasti koirakiintiö mun omalta osalta on tällä hetkellä täynnä, mutta hengessä ollaan ihan koko sydämellä näin etänäkin. Meille kotiin on myös melkein koko pihan kokoinen aitaus rakentumassa, odotan jo innolla että saan viettää elokuun lopussa reilut pari viikkoa ansaittua kesälomaa koko lauman kanssa kotona. Terassin ovi auki ja koirat saa juosta ulkoa sisään ihan oman mielensä mukaan. Lomia odotellessa - mukavaa helleviikkoa lukijoillemme! :)