keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Dazu PU-3 Turussa

Norjan prinssi pärjäsi hienosti toisessa näyttelyssään viikonlopppuna! 18 osallistuneen shiban joukosta nuori Dazu päätyi tulokseen JUN ERI2 SA PU3 VASERT :) Tuomari Elina Haapanimen kirjoituttama hieno arvostelu kuului näin: "Hyvin miellyttävän tyyppinen. Hyvin esiintyvä juniori. Erittäin hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Lupaava kaunis pää erinomaiset silmät ja ilme. Hyvä purenta ja hampaat. Hyvät posket, korvat asettuvat oikein. Kaunis luusto, hyvä runko ikäisekseen. Takaosan tulee vahvistua hieman erityisesti kintereistä. Kaunis väri ja varjostumat. Kantaa itsensä kauniisti, liikkuu hyvin askelin." Go, go Taru & Dazu! 

Pojat vauhdissa
Kuva: Taru Mäkelä

Helmi aloitti juoksun pari päivää sitten, tiedossa on siis treenitaukoa. Vähän ikävästi menee päällekäin juuri aloittamamme agilityn kontaktikurssin kanssa, mutta no, treenaillaan kotona ja sitten viimisillä kerroilla esitellään taitoja kurssilla :) Tuo 2-on-2-off kontaktiopetus on kuitenkin enemmän sellainen juttu, mikä pitää vaan ohjaajan tehdä oikein ja huolellisesti. Naksuttelua tiedossa! Viimeisimmät agilitytreenit menivät Helmin kanssa aivan älyttömän hienosti taas kerran, on siinä vaan mahtava tyyppi. Keinu alkoi sujua aika nopeastikin oikeastaan :) Viime viikolla otin koirat myös mukaan kampuksella pidettyy opiskelijatapahtumaan, pakkasessa pysyttiin lämpimämpinä kun vähän liikuttiin ja treenailtiin samalla. Tyttöjä ei ihmisjoukoissa pyöriminen hetkauta, ja Helmin kanssa tokoiltiin vähän enemmänkin :) 

Helmi ja Helmin uusi takki
Haalareita ja shibamaskotit

Eilen lähti palautukseen gradun väliraportti ja vaikka töitä gradun parissa vielä riittää tästä eteenpäinkin, tänään vietetään tyttöjen kanssa hyvin ansaittua vapaapäivää!

Vapaapäivän viettoa
Kaunis Tiuku <3

tiistai 8. tammikuuta 2013

Painajainen

Niin, olisikin ollut vain painajainen, mutta ihan totista totta se oli. Mietin aikani, että haluanko edes muistella tapahtunutta ja kirjoittaa tästä blogiin, mutta ehkä kaikesta voi oppia ja jollekin muulle jää tästä mieleen, mitä voi käydä ja miten voi toimia, jos koiralle sattuu jotain vastaavaa.

Perjantai-illan pitkä lenkki kotona golffilla päättyi ikävästi, kun koko matkan vapaana ollu Tiuku hävisi asuinalueen reunalle päästyämme jonnekin. Helmi oli hihnassa ja aussie Ylppö nyt ei mihinkään luotamme edes lähtenyt, joten kun hetken huutelun jälkeen Tiukua ei kuulunut, jäimme vain odottelemaan - yleensä kauemmas eksyneet koiramme palaavat kyllä muutamassa minuutissa muun lauman luo. Keli oli todella inhottava, oli tosi pimeää (maa yli puoliksi lumeton), hyvin viimainen ja räntäsateinen. Naamaan piiskannut jäinen räntäsade tuntui tosi inhottavalta. Hetken huutelun jälkeen Tiukua ei kuitenkaan edelleenkään kuulunut. Ajattelin sen löytäneen jotain metsästettävää, enkä niin huolestunut edes vielä tilanteesta, golfkentän alue on laaja ja lähimmälle tielle oli paljon matkaa. Jossain välissä kuulimme pienen vinkunan, mutta mietin lähinnä että ehkä Tiuku on saanut kiinni jonkun eläimen tai ojien putket vinkuvat kovassa tuulessa. Tiuku ei nimittäin kivusta ole varmaan ikinä päästänyt pihaustakaan, ei ole yhtään sen tapaista huutaa apua, jos sitä sattuu johonkin.

Jossain kohtaa vaimea vinkuna kuului kuitenkin kovempana ja Helmikin havahtui ääneen. Päätimme lähteä etsimään Tiukua, vaikka yleensä koiria on turha lähteä pilkkopimeästä arpomalla metsästämään vaan on parempi antaa niiden palata ihmisten luo. Hetken matkaa palattuani Tiukun katoamispaikan tienoille tajusin, että vinkuna kuului taas selvempänä. Siinä se kai pamahti tajuntaan, että kyllä sen täytyy olla Tiuku, apua! Lähdettiin juoksemaan ääntä kohti ja Helmi auttoi vetämällä oikeaan suuntaan. Näky oli pelottava ja itkettävä, mun pieni koira taistelemassa jääkylmän veden varassa golfkentän syvässä ojassa, jossa on kova virtaus :( Tiuku yritti päästä reunasta ylös, mutta ei onnistunu ja pääkin vajosi jo pinnan alle. Syöksyn tietysti koirani luo, viskasin sen pannasta rannalle ja samassa sohinassa tipuin itsekin veteen. Vettä oli ehkä muo napaan asti, mutta ei sitä kyllä siinä mietitty, äkkiä ylös, kramppaava koira syliin ja lähdettiin juoksemaan kohti lähintä taloa eli Ylpön omistajan luo. Tiuku-raukka itki ja tärisi mun sylissä ja likomärkänä juoksin niin kovaa kuin koira sylissä jaksoin, että päästäis äkkiä lämpimään.

Onneksi talo oli aika lähellä ja jostain muistin syövereistä mieleeni tuli myös hypotermian hoito-ohjeet, eli koiraa kuivaksi pyyhkeillä hieroen, vilteillä ja peitoilla lämpimäksi lämpimässä paikassa. Lämpöä ei saa yrittää nostaa liian nopeasti, vedellä lämmittäessäkin veden pitäisi olla alle 30 asteista. Tiuku oli onneksi edelleen tajuissaan ja taisteli tärinää vastaan. Hieroimme ja lämmitimme koiraa suihkun lattialämmityksen läheisyydessä vaihtaen pyyhkeitä ja peittoja tiheästi. Lopulta tärinä alkoi laantua ja koiran ilme kirkastua. Loppuun Tiukua lämmitettiin kaukaa myös föönillä ja lopuksi lämpöä mitattiin kuumemittarilla. Lämmöt saatiin ehkä tunnin lämmittämisen jälkeen takaisin koiran normaalilämpöihin noin 39 asteeseen ja Tiuku oli heti oma iloinen itsensä. Hengitys ei rohissut ja ruokakin maistui. Kävin hakemassa kotoa auton ja vaihdoin kuivaa vaatetta. Näin päästiin lopulta kotiin, jossa Tiuku tuntui edelleen olevan ihan kunnossa, kävi tervehtimässä ihmiset ja kiepsautti itsensä sohvalle lämpimän fleecen päälle nukkumaan.

Yön Tiuku nukkui tiiviisti sänkyni vieressä tai s'nkyni jalkopäässä. Mulla olikin aika paljon vaikeempaa saada unta,  kuuntelin kuuluuko Tiukun hengityksessä krohinaa (ei onneksi) ja väkisin mieleen iski jatkuvasti ajatus siitä, mitä olisi voinut käydä :'( Ja miten olisi pitänyt itse tajuta toimia nopeammin, lähteä heti etsimään koiraa ja niin edelleen. Kai matkassa on ollut vähän huonoakin tuuria, kun Tiuku sillä tavalla on ojaan pudonnut eikä ole päässyt ylös. En usko että jäät olivat pettäneet alta, sillä oja oli suurimmilta osin jäässä ja vain reunassa isompi alue, jossa vesi virtasi eikä jäätä ollut. Ehkä Tiuku on pudonnut jyrkän ja liukkaan reunan kautta veteen, ihan niin kuin itsekin sinne putosin Tiukua pelastaessa. Ilmeisesti edellisenä iltana samassa paikassa oli ollut joku raato, mitä koirat olivat käyneet katsomassa ja Tiuku oli tohkeissaan lähtenyt taas sitä etsimään.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Oppia ikä kaikki. Onneksi Tiuku osasi huutaa apua ja myös Helmistä oli valtava apu, kun se lähti heti mukaani juoksemaan kohti ääntä ja juoksi vetäen täsmälleen oikeaan suuntaan. Luojan kiitos, että molemmat tytöt on vielä täällä mun kanssa, kotona turvassa ja lämpimässä. <3




torstai 3. tammikuuta 2013

Lupa riehua ja harrastaa!

Hiiohoi! Uusi vuosi oli ja meni, ja raketit ei onneksi meidän koiria häirinnyt. Käytiin uuden vuoden aattona Aatan ja Helmin kanssa koirapuistoilemassa neljän-viiden maissa ja pari paukkua toki silloin jo kuului, mutta ei mitään sen isompaa eikä tyttöjä paukut juuri kiinnostaneet. Aata puistoili innoissaan pienen seropipojan kanssa, Helmi puolestaan keskittyi puistossa alkuriekkumisen jälkeen lähinnä risujen syöntiin ja muuhun omaan kivaan. Loppuillan tai oikeastaan aamuun asti tytöt jaksoivat kuitenkin pötkötellä rauhassa sisällä. Myös Iitun ja Tiukun uusi vuosi oli sujunut rauhallisesti.

Helmi pötköttää
Postauksen otsikko viittaa niihin lupaamiini terveysuutisiin :) Ensinnäkin hienot uutiset jo jouluviikolta: Dazun tulokset tulivat Kennelliitosta takaisin ihan priimana! Siis lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Tänään me puolestaan ajeltiin Helmin ja Aatan kanssa Vaasasta Raision kautta tänne Halikkoon. Raisiossa stopattiin eläinlääkäriasema Vettorilla. Tytöt kävivät Mikael Granholmin tutkittavana:  Helmin lonkista otettiin uudet kuvat (ensimmäisestä kuvauskerrasta on kulunut noin vuosi) ja agilityharrastuksen takia myös selkä kuvattiin varmuuden vuoksi epävirallisesti. Ortopediaan erikoistunut Granholm oli aika ihmeissään, että Helmin toinen lonkka lausuttu Kennelliitossa D:ksi - nyt arvio lonkista oli vahva B/B ja selkärankakin oli ihan kunnossa, eli ei spondyloosimuutoksia. Aatalta puolestaan tutkittiin polvet ja kuvattiin kyynärät sekä lonkat, Pikkuneidin polvet olivat ihan terveet ja upeasti lonkat lähtivät matkaan arviolla A/A ja kyynärpäät arviolla 0/0! Huippua :)

Nakazo av Enerhaugen "Dazu".
Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä terve.

Helmin ja Aatan päivän arviot

Jäämme odottelemaan Kennelliiton tuomiota neitien luustotuloksista. Saapa nähdä, vieläkö pitää yllättyä.. Dazun ja Aatan silmät tutkitaan ensi viikolla ja sitten alkaakin olla kaikki tutkimukset kasassa! Kerrassaan hieno fiilis joka tapauksessa, että saimme ortopedilta siunauksen Helmin agilityharrastukseen ja ei tarvitse kantaa huolta muidenkaan koiriemme luuston terveydestä. 

Hintaa tämän päivän tutkimuksille tuli muuten Helmistä (lonkat ja ep. vir. selkä) 190 euroa ja Aatasta (lonkat, kyynärät ja polvet) yhteensä 255 euroa. Palvelu oli Vettorissa oli erinomaista, voin suositella! :)

Aata