perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluntoivotus


Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille tutuille ja muille blogin lukijoille koko meidän laumalta! 
Syökää hyvin ja nauttikaa joululomasta sekä läheisten ja koiraystävien seurasta! :)

Vuotta 2011 on vielä muutama viikko jäljelle, mutta haluan tässä yhteydessä jo kiittää kuluneesta vuodesta erityisesti kaikkia kasvattien ja sijotuskoirien omistajia, koiriemme kasvattajia sekä muita ystäviä, jotka ovat osaltaan olleet jakamassa kanssamme kohtaamiamme iloja ja suruja. Onnea sekä menestystä vuodelle 2012!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Helmi 1v!

Eilen sunnuntaina juhlittiin Helmin ihkaekaa synttäripäivää. Miten se aika meneekin niin nopeasti, vastahan toinen oli maaailman söpöin pieni, tomera pentu <3


Synttäripäivän kunniaksi lähdimme aamupäivällä räntäsateesta huolimatta Aatan ja Helmin kanssa pitkälle lenkille sekä koirapuistoon. Alkuun tytöt saivat puistoilla keskenään ja sekin näytti kelpaavan, mutta sitten tuli yksi kaveri, hetken päästä toinen, pian kolmas ja neljäs, sitten pian jo viides ja kuudes. Ja tytöillä oli niin kivaa! Helmi tuntui välillä melkein kuin "paimentavan" laumaa kasaan ja tutki aina uudet tulokkaat ensimmäisenä ennen leikkiinlähtöä, Aata puolestaan uteliaana seuraili muiden perässä aina hetken ennen kuin uskaltautui ryntäämään keskelle tohinaa. Seuraavassa kännykkälaatuista videokuvaa puistoilun hauskuuksista :)
Ilalla oli Helmin viikottaiset tokotreenit ja ai että meni hienosti! Noin paljon kehuja ei olla ennen saatukaan :-) Nyt pysyi herkut taskussa ja viereentulo + lyhyet seuruupätkät käännöksineen sujuivat hienosti. Uusi "palkkasana" tuntuu toimivan ja ihan suotta mä olen jotain käsiapuja ym. koiralle antanut, ei se niitä tarvii. Joululomalla on kotiläksynä seisomaan jäämisen opettelu sekä seuruutreeniä, pikkuhiljaa askelmäärää pidentäen :) Aatan kanssa kokeiltiin agilityesteitä, kyllä tuntuu löytyvän potentiaalia tästäkin pikkuneidistä. Tutustuttiin putkeen, hyppyihin,  pöytään, keppeihin ja renkaaseen ja nopeasti Aata hiffasi mikä on jutun juoni. Parasta on kyllä, että vaikka ympärillä hääräsi muita koirakoita, pystyin hyvin pitämään Aataa vapaana ja hän vain innoissaan mun kanssa suoritti esteitä herkkujen toivossa :)

Iltalenkin jälkeen oli sitten iltapalan vuoro ja pitihän sitä tietty synttärisankarille kakku valmistaa! Hyvin tuntui maistuvan! :)


lauantai 17. joulukuuta 2011

Vuoden vikat viikot Vaasassa

Messarin jälkeen viimeisimmät puoltoista viikkoa on ollut aika tohinaa kahden nuorukaisen kanssa täällä Vaasassa. Aata oli pitkän automatkan jälkeen heti meillä sisällä kuin kotonaan, laittoi nenän maahan ja nuuskutteli kämpän ristiinrastiin suihkukoppia myöden, kunnes parkkeerasi itsensä lelulaatikon ääreen :D Helmi ja Aata ovat tulleet hienosti toimeen ja yllätys, yllätys, vauhtia on riittänyt. Sen verran tyttöjä on pitänyt välillä rauhotella, että lelut ei ole ihan koko ajan vapaassa jakelussa. Ollaan tehty pitkiä lenkkejä, käyty koirapuistossa ja sisällä leikitty mm. nappulan etsintää. Aata on aika haka, Helmi ei tajua mikä on etsi-käsky ja yrittää vaan tarjota mulle tokotaitojaan :-)





Viime sunnuntaina Helmin kanssa oli tokotreenit ja Aata oli tietysti hallilla mukana. Kovasti pikkuneiti silmäili agilityesteitä ja tuntui olevan hallissakin kuin kotonaan. Aatan sosiaalistaminen on ollut aika rajallista kotiympäristön ulkopuolella, mutta eipä tunnu haittaaavan :D Kaupunkielämä ja kaikki paikat missä ollaan käyty, on vaan kivoja ja kiinnostavia. Helmin osalta tokotreenit meni ihan hienosti, tällä treenikerralla käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet samalla tavalla kuin aloittaessa syksyllä. Edistystä on tapahtunut, mutta vähän joltain osin junnataan paikallaan.. Seuraavassa samanlaista listaa, kuin listasin tokokurssin alkaessa:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: Malttaa istua hyvin paikoillaan ja nauttia rapsutuksista :)
PAIKALLAANMAKUU: Kotona melko varma, treeneissäkin jo aika hyvä välipalkoilla ja kun etäisyys noin 10m. Treeniätreeniä vaan, mutta tarkoituksella jatkossakin vähän "varman päälle", jotta saadaan hyvä pohja ja koiralle ei tule epävarmuutta. Muiden koirien liikehdintä ympärillä vaikein häiriötekijä.
SEURAAMINEN (hihnassa / hihnatta): Viereentulo alkaa olla aika hyvä ilman apuja ja kontakti melko varma, mutta Helmi ei vielä hahmota oikeaa paikkaa seuruun aikana, irtoaa liian kauas. Tavoite saada kaikki omat avut ja herkut kädestä pois, oma katse eteen ja ryhti suoraksi ja Helmille selvennys oikeasta paikasta.
SEURUUSTA MAAHAN: Maahanmeno on jo hieno ja nopea! Pysyy myös melko varmasti, pientä varmistelu treeniä vielä ja voilá!
LUOKSETULO: Toimii, kunhan koira ei villiinny ja malttaa tulla suoraan sivulle ;)
SEISOMAAN JÄÄMINEN: Pahasti kesken.. Osaa pysähtyä käsimerkin kanssa, mutta ottaa helposti askeleen tai pari ja viereensaavuttaessa istahtaa heti.
HYPPY: Vaatii säännöllisempää treeniä, välillä oli jo hyvä, viimeksi ihan unholassa. Namialustalla jatketaan, käskyä pitää vahvistaa. Samanlaista paikallaan seisomistreeniä tarvitaan tähän liikkeeseen kuin seisomaan jäämisen oheen.
YLEISVAIKUTELMA: Hallinta pääosin ok, tosin edelleen joskus hallin hiekka kiinnostaa tai suuri into purkautuu hepulina.. Uskon, että tämä varmistuu tässä ihan itsekseen pikkuhiljaa :)

NOUTO: Uusi liike, parhaimmillaan sujuu jo tosi hyvin! Hallin hiekasta meidän matalan kapulan nostaminen Helmille vielä vähän epämiellyttävää ja pitäisi hiukan enemmän korostaa, että kapula ei ole leikkiväline vaan kun kapulan nostaa ja tuo, saa tilalle sen suosikkilelun. Noutoa treenataan jatkossa siis paljonkin lelupalkalla.

Yhteenvetona voisi varmaan sanoa, että omissa maneereissa on karsimista ja mun pitäis nyt tosissaan päästä herkuista kädessä eroon. Tähän on tällä viikolla kehitelty palkkasana ("upee!"), joka vastaa vähän niinkuin naksun ääntä. Helmi tekee kyllä tunnollisesti sen mitä osaa ja on opetettu (kunhan ei ole kaikkein villeimmillään eli malttaa keskittyä), mutta erityisesti seuruun paikka ja seisomaan jääminen/seisomassa pysyminen on sellaisia asioita, joita Helmi ei ihan oikeasti vielä vaan kunnolla osaa. Pitää yrittää kehitellä niihin jotain uutta nyt, niin kuitenkin ettei koiralta hukkaa motivaatiota vaan tekeminen säilyy yhtä iloisena kuin aiemminkin.

Huomenna sitten treenit taas :) Eilen tytöillä olikin reipas iltapäivä, käytiin moikkaamassa Laihialla treenikaveriamme Essiä ja heidän pientä Sani-mitteliä! 10 viikkoa pennulla ikää ja oikein reippaasti leikkivät koko nuorisoporukka. Helmistä kaikkein parasta oli varmaan kuitenkin 7kk ikäinen poikavauva, aina jaksaa ihmetyttää miten lapset voikin olla Helmin mielestä sitten niiiiin ihania! Oli aivan huippumukava iltapäivä, ja kerrankin oli koko ilta ihanan rauhallista kotona :-) Loppuun vielä kuvasatoa suloisesta pikku-Sanista!





Sani 10 viikkoa
Melkein kaikki kouluhommat on tältä vuodelta jo selätetty, tiistaina startataan kohti Saloa ja joululoma saa virallisesti alkaa! Tiukua alkaakin olla jo aika iso ikävä <3

tiistai 6. joulukuuta 2011

Ensilumi ja muita kuvia

Sen enempää tarinoimatta, tässäpä kuvien muodossa viime päivien tunnelmia kotipihalta  :) Lopussa otokset ensilumessa, oli pakko eilen lähteä vielä puolilta yön Aatan kanssa telmimään pihalle, jotta pikkuneiti pääsi tutustumaan valkoiseen maailmaan ekaa kertaa elämässään :) Arvatkaa vaan, oliko kivaa! :)

Lauantaiaamuna paistoi ihanasti aurinko! Aikuiset neidit poseeraa :)

Kaunis Iitu <3

Pihallamme kävi myös tiikeri!





Aata 7kk osaa pitää hauskaa, mutta myös poseerata! :)

Maanantaina aamulla oli vielä melkein vehreää
Mutta illalla sitten tuiskutti!


Lumipalloleikit oli tyttöjen mieleen


Helmin ja Aatan iloksi lumi ei ollut sulanut vielä aamulla :)
Itsenäisyyspäivä sai siis erityisen iloisen alun!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Messariviikonloppu

Ollaan lomailtu muutama päivä taas Salossa, pientä joulunodotusta on jo ilmassa :) Ekat glögit lämmitetty, on laiteltu jouluvaloja (koirien kirmatessa uteliaina ympärillä), vähän jo joulushoppailtu ja sen sellaista. Huomenna pitää ajella takaisin Vaasaan, mutta onneksi jäljellä on enää viimeinen loppurutistus parin viikon ajan ja sitten on opiskelut tältä vuodelta paketissa. Huomenna autoon hyppää Helmin seuraksi pikkuneiti Aata, tehtiin pieni koiravaihdos välillä. Tiuku pääsi lomailemaan Itä-Suomeen mummolaan Iitun kanssa ja Aata tulee nyt pariksi viikoksi kokeilemaan kaupunkielämää. Mielenkiintoiset pari viikkoa tiedossa!

Eilen sunnuntaina oli mukava päivä Voittaja-näyttelyssä! Aamukahdeksan jälkeen starttasin Aatan kera kohti Espoota, josta nappasin kyytiin Elisan, joka oli lupautunut tulemaan avukseni ja seurakseni näyttelyyn. Aata oli ilmoitettu pentuluokkaan nyt toista kertaa, neiti kun täytti sopivasti 7kk näyttelyä edeltävänä perjantaina. Ja voi miten hienosti pikkumusta esiintyi! Handleria alkoi ihan jännittämään ennen kehää, mutta kun päästiin tositoimiin niin eihän siinä voinut kuin nauttia. Aata kyllä tuntuu osaavan esiintyä ihan luonnostaan! Tyttö oli reipas kuin mikä muutenkin koko päivän, kierreltiin näyttelyn kojujakin shibakehän jälkeen ja ei tuntunut likkaa yhtään jännittävän.

Aata kruunattiin rotunsa parhaaksi pennuksi! Tuomari Natalja Nekrosiene (Liettua) kirjoitutti Aatasta näin: "Excellent type. Good propotions. Good size. Excellent feminine head. Well rounded muzzle. Well set ears. Good neck & topline. Very good tail carriage. Well ribbed chest. Good angulations. Very good side movement. Correct bite."

Ja tältä meno kehässä näytti:






Kaksi alinta kuvaa © Nina Anttila - kiitos! :)

Oman vuoronsa loputtua Aata pääsi häkkiin luuta mutustelemaan ja keskityimme shibakehän seuraamiseen ja kuvailuun. Paljon onnea menestyneille! Kaiken kaikkiaan Messari-kokemus oli omalta kohdaltani oikein positiivinen, tunnelma ei ollut yhtään niin ahdas kuin pelkäsin vaan saimme häkille hyvän paikan läheltä kehää, kehän laidalla oli penkkejä ja jopa näyttelypöytiä, jossa pystyi harjoittelemaan koiran kanssa.

Sunnuntain VSP ja ROP
Näyttelyn jälkeen emme suunnanneet suoraan kotiin, vaan pääsimme tapaamaan Fumikoa koirapuistoon! Alkuun Aata ja Fumi saivat painia puistossa keskenään, mutta sitten saimme seuraa. Kerralla tuli yhden naisen kanssa sisään aikamoinen määrä spanieleita! :D





Fumi oli tietysti yhtä iloinen kuin aina ennenkin! Aata ja Fumi ovat aika samankokoisia (mukavan pienikokoisia!) ja molemmat alkavat pikkuhiljaa muistuttaa jo vähän aikuisempaa shibaa. Tosin lähinnä ulkoisesti, virtaa ja hassuttelukykyjä kaksikolta kyllä löytyy edelleen! Fumiko muuten ehti toiseen näyttelykoitokseensa jo viikko takaperin, Kaapelitehtaalle 26.11. Tuloksena toistamiseen VSP-pentu kera KP:n! Pitkä päivä huipentui hienosti, kun Laggan-kasvattajaryhmä oli ROP- ja BIS-4-kasvattaja Fumikon ja kolmen Fumin sisaruksen voimin! Nippon ja Yukon lapset ovat osoittautuneet oikein lupaaviksi nuoriksi shiban aluiksi :)


Kiitos kaikille tutuille mukavasta päivästä Messarissa! Kuvassa Aata antaa ansaittuja kiitospusuja "kenneltytölleen" Elisalle :)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Agsaa ja toksaa

Otsikon suhteen loppui mielikuvitus, sori :D Anyway, viime treenikuulumisista on vierähtänyt melkein kuukausi, tässä nyt pähkinänkuoressa mitä on ehtinyt välissä tapahtumaan :)

Tiukun kanssa agsailut ovat jatkuneet tosi hienosti, juoksusta alkaa olla kohta pari kuukautta mutta vauhtiongelmia ei ole ollut, jihuu! :) Treenejä on kerran tai kaksi jäänyt väliin, mutta ne treenit, joissa ollaan oltu, on mennyt kyllä oikein mallikkaasti! Mitään isompaa ongelmaa ei ole vastaan tullut vaan Tiuku on tehnyt tasaisen varmaa, mukavan vauhdikasta työtä. Tiuku on kyllä niin mainio pieni shiba, huomaa että nyt kun ikää on tullut hiukan lisää (ja samalla ahneutta :D), niin  se jaksaa keskittyä muhun ihan kympillä eikä välitä muista ollenkaan. Omaa vuoroa odotellessa Tiukun voi jättää vaikka hihna maassa omalle styroksin palalle odottelemaan eikä tyttö lähde minnekään. Shibatervehdykset vaan odottaa, kun menen Tiukun luo / hakemaan sitä oman vuoron koittaessa. Radalla Tiuku lukee muo tosi hienosti ja joskus tuntuu siltä, että Tiuku on paremmin radalla kartalla kuin minä ;) Tänään mentiin treeneissä pitkästä aikaa pussia, vielä pidettiin kangasta ylhäällä kun ei pitkään aikaan olla sitä menty, mutta kunhan saisi pussin varmaan kuntoon niin kai sitä pitäis sitten alkaa katselemaan vaan kisoja..

Viikonloppuna olikin oikein tehoviikonloppu, kun Tiukun kanssa oltiin hallilla Mikkilän Sarin agikurssilla lauantai- ja sunnuntai-aamuna puoli kymmenestä kahteentoista ja sunnuntai-illalla oli vielä Helmin tokotreenit. Sarin kurssi oli aivan yhtä mainio kuin viimeksikin, mentiin mukavan virtaviivaisia tehtäviä, jossa kuitenkin oli haastettakin. Tiuku toimi yllättävän hyvin jopa mm. heitoista ulkokaarella putkeen ja teki tiukkoja kaarteita esteiden jälkeen. Sarilta sai hyvää muistutusta taas siitä, että paitsi että koiran ohjaa oikealle esteelle, pitää koiralle osata viestittää jo edellisen esteen aikana se suunta, mihin ollaan menossa seuraavaksi, jotta koira osaa ponnistaa oikeaan suuntaan ja kääntyä jo ilmassa. Oman kropan osoittamalla suunnalla on siis väliä! Lauantaina tehtiin noin kymmenen esteen harjotteita, mm. vauhtisuoran pätkää, valsseja ja oman juoksun rytmitystä. Sunnuntaina mentiin 19 esteen rataa, oltaisko se yhteensä neljästi treenien aikana menty rata alusta loppuun ja joka kerta nollarata. :-)

Helmikin on osoittanut agilitytaitojaan jo, olen välillä antanut sen kiipeillä puomia ja A:ta + hypyyttänyt pikkuisen hyppyjen yli. Voi vitsit se on hieno! Puominkin meni kerran vapaana niin, että mä en ollu ehtinyt puoleenkaan väliin kun neiti oli jo alhaalla, uujee :-) Helmistä taitaa sittenkin tulla sekä toko- että agikoira! Noh, katsotaan nyt. :P Toko on sujunut ja sitten välillä ei ole sujunut. Murkkuikä on tuonut mukanaan hieman keskittymisvaikeuksia, jotka ratkeaa kyllä, jos mulla on herkku kädessä, mutta kun en voi toimia koko ajan ihan namiautomaattina. Olen yrittänyt edelleen häivyttää namikäden eleitä esim. viereentulossa ja pyrkinyt antamaan herkut taskusta. Kontaktia vieressäolossa ollaan myös pyritty parantamaan, ettei se tipahtaisi niin helposti, siihen on tuntunut auttavan se, että laitan herkun suuhuni ennen kuin annan sen Helmille. Huijauskontaktia siis :D Mutta tuntuu auttavan kontaktiin silloinkin, kun herkku ei ole suussa. Välillä on häiriötä ollut ympärillä treeneissä + jossain ulkona treenatessa tosin niin paljon, että treenattavia asioita on pitänyt helpottaa aika paljon, jotta ollaan saatu onnistumisia ja koiralle ilo tekemiseen säilymään.

Yksi uusi juttu, mikä on sujunut, on nouto! Neidillä meni ehkä 3 treenikertaa kun ekan kerran sain Helmin noutamaan kapulan mun luo. Ei se kapulan maasta suuhun ottaminen vielä ihan automaatio ole, mutta pätkittäin sujuu tosi hyvin, parhaillaan Helmi osaa jo hakea kapulan (ei tosin odottaa lähtökäskyä kiinnipitämättä) ja tulla sen kanssa sivulle! Eikä mahdottoman pahasti pudottele kapulaa ennen aikojaan, vaan osaa odottaa lupaa pudottamiselle. Ekana iltana kun noutoa harjoittelin, päästiin alle puolessa tunnissa niin pitkälle, että tyttö piti kapulaa ja ravasi pienen pätkän mun perässä. Aika hienosti, kun ihan nollilta lähdettiin - siis naksuttelin kapulan nuuhkaisusta jne. :)

Viime treeneissä saatiin opastusta kaukokäskyihin, oikea tekniikka kaukkareihin on seuraava uusi juttu, mitä Helmi saa lähteä opettelemaan. Kivaa olohuonepuuhailua tuo tekniikan hiominen :) Sunnuntaina treeneissä harjoiteltiin kontaktin pitämistä erilaisessa häiriössä (ohjaajamme mm. taputteli maata, käsiään, seisoi ihan koiran ja ohjaajan vieressä, juoksenteli ympärillä jne.) sekä vierelläänolossa että liikkeessä. Oikein erinomaista treeniä Helmille, häiriötreeniä ei varmaan koskaan voi olla liikaa. Otettiin taas myös paikallaanmakuuta ryhmässä, siinä on tuntunut tapahtuvan pientä edistystä vaikka olen nyt ottanut aika varman päälle ja pysytellyt vain muutamien metrien päässä + palkannut aika usein. Mutta selvästi varmemmin Helmi maassa pysyy eikä nouse ensimmäisestä häiriöäänestä ylös. Kotona paikallaanmakuu alkaa olla jo hyvinkin varma :)

Sellaista tällä erää. Tiukulle on tulossa sunnuntaina hieroja, saapa nähdä miten tyttö osaa rentoutua hierojan käsittelyssä. Ensilumi ehti sataa Vaasaan jo edellisiltana ja tuolloin iltalenkillä tyttöjen kanssa päästiin nauttimaan lumihiutaleiden seurasta, mutta seuraavana aamuna satoi vettä ja lumesta ei ollut enää tietoakaan. Ehkä se talvi sieltä kuitenkin on tulossa, sen verran viileää tuntuu etenkin aamuisin jo olevan.

Alla kuvassa Tiuku näyttää Helmille mallia, miten talvesta pieni shiba voi selviytyä! Helmi on keskittynyt vielä arvostelupapereidensa silppuamiseen sekä lempipuuhaansa (oikeasti yhdessä Tiukun kanssa kylläkin) ruuan kerjäämiseen :-)




torstai 3. marraskuuta 2011

Ruskan huumaa










Meneillään on ehkäpä vuoden paras aika koirien kuvaamiseen :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Seinäjoki KV

Helmi aloitti näyttelyuransa aikuisten luokissa Seinäjoella sunnuntaina. Juoksusta on jo 3kk, joten odotettavissa oli, ettei karva ole ihan parhaimmillaan, mutta täällä Pohjanmaalla noita näyttelyitä on sen verran vähän että ei viitsinyt välistäkään jättää. Karvatilannetta ei tosin auttanut, että Helmi oli ottanut karvanlähdössään ihan viikon, parin aikana huiman loppukirin ja menin vielä pesemää Helmin edellisenä iltana tokotreenien jälkeen. Tuntui, että ainakin koiran takapäästä jäi puolet karvasta viemärin suulle.. :D No, harjailin suurimmat hapsut pois illan ja aamun aikana, kaipa lopputulos oli ihan siedettävä vaikkakin karvanmäärä oli aika olematon mm. lavoista ja reiden päältä. :)

Näyttelystä jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Huh, että oli taas ahdasta ja meluisaa! Ja lattia oli liukas, kehässä oli matot vain neliöllä kehän ympäri, edes edestakaisin liikkumista (kehässä kulmasta kulmaan) varten ei oltu mattoja laitettu. Dislike. Osin liukkauden, osin hieman neidin hätäilyn vuoksi meidän esiintyminen kehässä ei mennyt ihan niin harmoonisesti kuin yleensä, mutta enpä nyt voi sanoa olevani tyytymätönkään. Helmi poseerasi hienosti ja antoi pöydällä tutkia rauhassa, vaikka tuomarilla oli hieman erikoinen tapa tutkia (piti niskan sivusta jykevällä otteella koirasta kiinni ja kopeloi toisella kädellä, esittäjälle ei jäänyt juuri tilaa tehdä muuta kuin hieman kehua koiraa...). Helmi ei myöskään ollut  hallin melusta ja ahtaudesta moksiskaan, nakki maistui niinkuin aina ennenkin, joten siitäkin pisteet kotiin.

Helmi vajaat kaksi viikkoa takaperin, vähän reilut 10kk siis :)

Tuomari Per-Harald Nymark (Norja) kirjoitutti Helmistä näin:  "11 mån. gammal tik, utmärkt typ. Rastypiska huvud, vackra ögön. Bra utvecklad bröst. God benstommne. Goda tassar. Goda vinklar i benen runtom. Utmärkt pälskvalitet. Utmärkt temperament. Goda rörelser." Helmin tulokseksi tuli JUN ERI1. Arvostelun jälkeen tuomari tuli ystävällisesti vielä kertomaan (ruotsiksi/norjaksi tosin, joten kehäsihteerin nopea selvennys tuli tarpeeseen :D), että ei anna SA:ta koska hänen mielestään Helmi on vielä vähän ilmava ja tarvitsee aikaa, jotta saa paketin paremmin kasaan / tiiviimmäksi. Tottahan se on, mutta jälleen kerran palataan siihen, että kyseessä onkin juniori-ikäinen koira. Alle vuotiaan koiran ei kuulu olla vielä läheskään valmis, jottei sitten parhaassa iässä ollessaan koiran tyyppi mene jo aivan "yli". No, toki näyttelyissä on tavallaan ymmärrettävää, että tuomari arvioi koiran päivän kunnon mukaan (koska muusta ei voi varmaksi tietää). Onnittelemme lämpimästi Iitun kasvattajan Mirvan nuorempaa neitokaista Saimia (Dufas Adazakura), joka oli rotunsa paras ja valioitui Suomen muotovalioksi! :)

Tästä on joka tapauksessa hyvä jäädä näyttelytauolle Helmin kanssa, maanantai-iltana jo annoinkin furminaattorille töitä ja lopullekin Helmin turkista kyytiä! Voi olla, että joudutaan jossain vaiheessa takkiostoksille, ettei pääse tyttö paleltumaan treeneissä talven aikana. Shiboilla ensimmäinen kunnon karvanlähtö on nimittäin mun kokemuksen mukaan yleensä aika perusteellinen. Toivotaan vaan, ettei tule ihan paukkupakkasia ainakaan ennen joulua :)