tiistai 22. marraskuuta 2011

Agsaa ja toksaa

Otsikon suhteen loppui mielikuvitus, sori :D Anyway, viime treenikuulumisista on vierähtänyt melkein kuukausi, tässä nyt pähkinänkuoressa mitä on ehtinyt välissä tapahtumaan :)

Tiukun kanssa agsailut ovat jatkuneet tosi hienosti, juoksusta alkaa olla kohta pari kuukautta mutta vauhtiongelmia ei ole ollut, jihuu! :) Treenejä on kerran tai kaksi jäänyt väliin, mutta ne treenit, joissa ollaan oltu, on mennyt kyllä oikein mallikkaasti! Mitään isompaa ongelmaa ei ole vastaan tullut vaan Tiuku on tehnyt tasaisen varmaa, mukavan vauhdikasta työtä. Tiuku on kyllä niin mainio pieni shiba, huomaa että nyt kun ikää on tullut hiukan lisää (ja samalla ahneutta :D), niin  se jaksaa keskittyä muhun ihan kympillä eikä välitä muista ollenkaan. Omaa vuoroa odotellessa Tiukun voi jättää vaikka hihna maassa omalle styroksin palalle odottelemaan eikä tyttö lähde minnekään. Shibatervehdykset vaan odottaa, kun menen Tiukun luo / hakemaan sitä oman vuoron koittaessa. Radalla Tiuku lukee muo tosi hienosti ja joskus tuntuu siltä, että Tiuku on paremmin radalla kartalla kuin minä ;) Tänään mentiin treeneissä pitkästä aikaa pussia, vielä pidettiin kangasta ylhäällä kun ei pitkään aikaan olla sitä menty, mutta kunhan saisi pussin varmaan kuntoon niin kai sitä pitäis sitten alkaa katselemaan vaan kisoja..

Viikonloppuna olikin oikein tehoviikonloppu, kun Tiukun kanssa oltiin hallilla Mikkilän Sarin agikurssilla lauantai- ja sunnuntai-aamuna puoli kymmenestä kahteentoista ja sunnuntai-illalla oli vielä Helmin tokotreenit. Sarin kurssi oli aivan yhtä mainio kuin viimeksikin, mentiin mukavan virtaviivaisia tehtäviä, jossa kuitenkin oli haastettakin. Tiuku toimi yllättävän hyvin jopa mm. heitoista ulkokaarella putkeen ja teki tiukkoja kaarteita esteiden jälkeen. Sarilta sai hyvää muistutusta taas siitä, että paitsi että koiran ohjaa oikealle esteelle, pitää koiralle osata viestittää jo edellisen esteen aikana se suunta, mihin ollaan menossa seuraavaksi, jotta koira osaa ponnistaa oikeaan suuntaan ja kääntyä jo ilmassa. Oman kropan osoittamalla suunnalla on siis väliä! Lauantaina tehtiin noin kymmenen esteen harjotteita, mm. vauhtisuoran pätkää, valsseja ja oman juoksun rytmitystä. Sunnuntaina mentiin 19 esteen rataa, oltaisko se yhteensä neljästi treenien aikana menty rata alusta loppuun ja joka kerta nollarata. :-)

Helmikin on osoittanut agilitytaitojaan jo, olen välillä antanut sen kiipeillä puomia ja A:ta + hypyyttänyt pikkuisen hyppyjen yli. Voi vitsit se on hieno! Puominkin meni kerran vapaana niin, että mä en ollu ehtinyt puoleenkaan väliin kun neiti oli jo alhaalla, uujee :-) Helmistä taitaa sittenkin tulla sekä toko- että agikoira! Noh, katsotaan nyt. :P Toko on sujunut ja sitten välillä ei ole sujunut. Murkkuikä on tuonut mukanaan hieman keskittymisvaikeuksia, jotka ratkeaa kyllä, jos mulla on herkku kädessä, mutta kun en voi toimia koko ajan ihan namiautomaattina. Olen yrittänyt edelleen häivyttää namikäden eleitä esim. viereentulossa ja pyrkinyt antamaan herkut taskusta. Kontaktia vieressäolossa ollaan myös pyritty parantamaan, ettei se tipahtaisi niin helposti, siihen on tuntunut auttavan se, että laitan herkun suuhuni ennen kuin annan sen Helmille. Huijauskontaktia siis :D Mutta tuntuu auttavan kontaktiin silloinkin, kun herkku ei ole suussa. Välillä on häiriötä ollut ympärillä treeneissä + jossain ulkona treenatessa tosin niin paljon, että treenattavia asioita on pitänyt helpottaa aika paljon, jotta ollaan saatu onnistumisia ja koiralle ilo tekemiseen säilymään.

Yksi uusi juttu, mikä on sujunut, on nouto! Neidillä meni ehkä 3 treenikertaa kun ekan kerran sain Helmin noutamaan kapulan mun luo. Ei se kapulan maasta suuhun ottaminen vielä ihan automaatio ole, mutta pätkittäin sujuu tosi hyvin, parhaillaan Helmi osaa jo hakea kapulan (ei tosin odottaa lähtökäskyä kiinnipitämättä) ja tulla sen kanssa sivulle! Eikä mahdottoman pahasti pudottele kapulaa ennen aikojaan, vaan osaa odottaa lupaa pudottamiselle. Ekana iltana kun noutoa harjoittelin, päästiin alle puolessa tunnissa niin pitkälle, että tyttö piti kapulaa ja ravasi pienen pätkän mun perässä. Aika hienosti, kun ihan nollilta lähdettiin - siis naksuttelin kapulan nuuhkaisusta jne. :)

Viime treeneissä saatiin opastusta kaukokäskyihin, oikea tekniikka kaukkareihin on seuraava uusi juttu, mitä Helmi saa lähteä opettelemaan. Kivaa olohuonepuuhailua tuo tekniikan hiominen :) Sunnuntaina treeneissä harjoiteltiin kontaktin pitämistä erilaisessa häiriössä (ohjaajamme mm. taputteli maata, käsiään, seisoi ihan koiran ja ohjaajan vieressä, juoksenteli ympärillä jne.) sekä vierelläänolossa että liikkeessä. Oikein erinomaista treeniä Helmille, häiriötreeniä ei varmaan koskaan voi olla liikaa. Otettiin taas myös paikallaanmakuuta ryhmässä, siinä on tuntunut tapahtuvan pientä edistystä vaikka olen nyt ottanut aika varman päälle ja pysytellyt vain muutamien metrien päässä + palkannut aika usein. Mutta selvästi varmemmin Helmi maassa pysyy eikä nouse ensimmäisestä häiriöäänestä ylös. Kotona paikallaanmakuu alkaa olla jo hyvinkin varma :)

Sellaista tällä erää. Tiukulle on tulossa sunnuntaina hieroja, saapa nähdä miten tyttö osaa rentoutua hierojan käsittelyssä. Ensilumi ehti sataa Vaasaan jo edellisiltana ja tuolloin iltalenkillä tyttöjen kanssa päästiin nauttimaan lumihiutaleiden seurasta, mutta seuraavana aamuna satoi vettä ja lumesta ei ollut enää tietoakaan. Ehkä se talvi sieltä kuitenkin on tulossa, sen verran viileää tuntuu etenkin aamuisin jo olevan.

Alla kuvassa Tiuku näyttää Helmille mallia, miten talvesta pieni shiba voi selviytyä! Helmi on keskittynyt vielä arvostelupapereidensa silppuamiseen sekä lempipuuhaansa (oikeasti yhdessä Tiukun kanssa kylläkin) ruuan kerjäämiseen :-)




torstai 3. marraskuuta 2011

Ruskan huumaa










Meneillään on ehkäpä vuoden paras aika koirien kuvaamiseen :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Seinäjoki KV

Helmi aloitti näyttelyuransa aikuisten luokissa Seinäjoella sunnuntaina. Juoksusta on jo 3kk, joten odotettavissa oli, ettei karva ole ihan parhaimmillaan, mutta täällä Pohjanmaalla noita näyttelyitä on sen verran vähän että ei viitsinyt välistäkään jättää. Karvatilannetta ei tosin auttanut, että Helmi oli ottanut karvanlähdössään ihan viikon, parin aikana huiman loppukirin ja menin vielä pesemää Helmin edellisenä iltana tokotreenien jälkeen. Tuntui, että ainakin koiran takapäästä jäi puolet karvasta viemärin suulle.. :D No, harjailin suurimmat hapsut pois illan ja aamun aikana, kaipa lopputulos oli ihan siedettävä vaikkakin karvanmäärä oli aika olematon mm. lavoista ja reiden päältä. :)

Näyttelystä jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Huh, että oli taas ahdasta ja meluisaa! Ja lattia oli liukas, kehässä oli matot vain neliöllä kehän ympäri, edes edestakaisin liikkumista (kehässä kulmasta kulmaan) varten ei oltu mattoja laitettu. Dislike. Osin liukkauden, osin hieman neidin hätäilyn vuoksi meidän esiintyminen kehässä ei mennyt ihan niin harmoonisesti kuin yleensä, mutta enpä nyt voi sanoa olevani tyytymätönkään. Helmi poseerasi hienosti ja antoi pöydällä tutkia rauhassa, vaikka tuomarilla oli hieman erikoinen tapa tutkia (piti niskan sivusta jykevällä otteella koirasta kiinni ja kopeloi toisella kädellä, esittäjälle ei jäänyt juuri tilaa tehdä muuta kuin hieman kehua koiraa...). Helmi ei myöskään ollut  hallin melusta ja ahtaudesta moksiskaan, nakki maistui niinkuin aina ennenkin, joten siitäkin pisteet kotiin.

Helmi vajaat kaksi viikkoa takaperin, vähän reilut 10kk siis :)

Tuomari Per-Harald Nymark (Norja) kirjoitutti Helmistä näin:  "11 mån. gammal tik, utmärkt typ. Rastypiska huvud, vackra ögön. Bra utvecklad bröst. God benstommne. Goda tassar. Goda vinklar i benen runtom. Utmärkt pälskvalitet. Utmärkt temperament. Goda rörelser." Helmin tulokseksi tuli JUN ERI1. Arvostelun jälkeen tuomari tuli ystävällisesti vielä kertomaan (ruotsiksi/norjaksi tosin, joten kehäsihteerin nopea selvennys tuli tarpeeseen :D), että ei anna SA:ta koska hänen mielestään Helmi on vielä vähän ilmava ja tarvitsee aikaa, jotta saa paketin paremmin kasaan / tiiviimmäksi. Tottahan se on, mutta jälleen kerran palataan siihen, että kyseessä onkin juniori-ikäinen koira. Alle vuotiaan koiran ei kuulu olla vielä läheskään valmis, jottei sitten parhaassa iässä ollessaan koiran tyyppi mene jo aivan "yli". No, toki näyttelyissä on tavallaan ymmärrettävää, että tuomari arvioi koiran päivän kunnon mukaan (koska muusta ei voi varmaksi tietää). Onnittelemme lämpimästi Iitun kasvattajan Mirvan nuorempaa neitokaista Saimia (Dufas Adazakura), joka oli rotunsa paras ja valioitui Suomen muotovalioksi! :)

Tästä on joka tapauksessa hyvä jäädä näyttelytauolle Helmin kanssa, maanantai-iltana jo annoinkin furminaattorille töitä ja lopullekin Helmin turkista kyytiä! Voi olla, että joudutaan jossain vaiheessa takkiostoksille, ettei pääse tyttö paleltumaan treeneissä talven aikana. Shiboilla ensimmäinen kunnon karvanlähtö on nimittäin mun kokemuksen mukaan yleensä aika perusteellinen. Toivotaan vaan, ettei tule ihan paukkupakkasia ainakaan ennen joulua :)