keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Agsaa

Agitreenejä on ollut sitten viime treenipostauksen jälkeen kahdet, viime viikolta tuli otettua lopuksi jopa ihan videonpätkä. Tuossa oli treenien viimeinen rata, hellettä sellainen reilut 25 astetta ja koiran ihan paras vauhti jo vähän hyytynyt, mutta ihan hyvin meni silti. :) Kepit on sujunut tosi hyvin viimeisimmissä treeneissä, videolla (tietysti :P) tulee yksi kämmi, mutta pääsääntöisesti on ne kyllä mennyt sujuvasti. 


Videon radassa ei nyt mitään sen kummempaa ole, pakkovalssi ekan putken jälkeen toimi näppärästi. Vikan esteen ennen puomia ois voinut kiertää toiseltakin puolelta ja sitä kuviota harjoiteltiin myös, mutta tuo miten videolla mennään tuntui melkein luontevammalta. Lopussa meidän treenileikkiä, eli "pupun" tappoa :)

Eilen treeneissä piisasi taas hellettä, mutta myöskin vauhtia! Kaikenkaikkiaan Tiuku on ollut kyllä ihan intona jo pidemmän aikaa, esittää aina muuten ihan mahtavaa tokoseuruuta kun siirrytään meidän vuoron koittaessa odottelemasta ekan esteen taakse. Jo siitä huomaa että toinen kyllä nauttii ihan tosissaan :) Eilen tehtiin pari aika lyhyttä rataa, rataan kuului ihan mielenkiintoinen kaartelu kahden esteen välillä. Mä kämmäsin alkuun pari kertaa kun en meinannut pysyä vauhdissa, mutta Tiuku meni hyvin. Ja muuten karkasi putkeen ihan hassusta kulmasta, just sen näköisenä että kyllä mä tiiän että tänne ku menee ni saa herkkua! :D On se ihana :) Haasteellisinta radassa oli puomi ja putken suu vierekkäin, Tiuku hakee luonnollisemmin puomia, mutta hyvin meni putkeenkin kun vaan teki vähän selkeemmän kulman sisäänmenoa varten, että linja on varmasti suoraan putkeen eikä puomille. 

Helmi ei ole juoksun takia päässyt tokoilemaan agitreeneihin, mutta sen kanssa ollaan harjoteltu lenkillä näyttelyjuttuja. Hyvin sujuu, juoksemiseen ollaan saatu paljon varmuutta näyttelytreeneistä ja se kontaktinpitokin on vähän vähentynyt. Ei haittaa häiriökään, Helmi tuntuu jo tietävän että kun hihna on tiukalla niin silloin vaan ravataan nätisti eikä siinä sen kummempaa. Saa nähdä miten käy sunnuntaina, tuomari on ilmeisen tiukka ja shiboja onkin ilmoitettu vain kolme. No, lähdetään vaan tekemään hyvää suoritusta ja viihtymään, eiköhän se siitä. :)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Ihana minimökkiloma ja Tiukun luonnetesti

Helmi viihtyi järvessä jopa lepäilemässä
Oivoi, perjantai oli ehdottomasti kesän leppoisin päivä! Hellettä mukavat 30 astetta ja aurinko porotti aamusta iltaan pilvettömältä taivaalta. Kaupungissa helle olisi ehkä tuntunut tukalalta, mutta mökillä Somerolla oli mahdollista pulahtaa uimaan vaikka tunnin välein, niin ihmisten kuin koirien :) Jo torstai-illalla saavuttuamme mökille Tiukun ja Helmin kanssa emme paljon muuta ehtineet touhuamaan kuin leikkimään rannassa, Helmi haki hienosti keppiä ja kävi uimassa ihan kunnolla muutaman kerran, Aata kahlaili uteliaana Helmin perässä. Tiuku ja Iitu keskittyivät lähinnä veden juomiseen siististi niin, että korkeintaan varpaat kastuivat. Tyttönelikko tuli toimeen tosi hyvin, huomasi hyvin että lauman saumat ovat hioutuneet ja kaikki tietävät oman paikkansa :) 

Perjantai oli erityinen myös siitä syystä, että puolen päivän jälkeen saimme Tiukun pennun Nenen hoitoon! Olipa kiva nähdä Neneä, fiksu neiti hänestä on kyllä kasvanut :) Valitettavasti Helmi ei hyväksynyt Neneä lauman jatkoksi sisätiloissa tai pihalla, kauempana mökistä lenkillä kaikki kyllä sujui. No, koiria piti muutenkin pitää loppuilta kiinni, kun naapurit halusivat kuulemma ulkoiluttaa marsujaan.. :D Siihen joukkoon ei parane shibaneitejä päästää. Nene ja Aata ystävystyivät parhaiten ja jaksoivat painia hyvän tovin niin rannassa kuin sisälläkin :) Nenekin kävi kahlailemassa, mutta ei innostunut ihan uimaan asti. Kuvissa alla äiti ja tytär ja tytär kannonkaato-hommissa :D


Lauantai-aamuna heräsin ukkoseen. Sadetta saatiin niskaan ihan urakalla pitkin aamua ja vaikka jyrinä oli kova ja valot välkkyivät, pahin ukkosrintama ei lopulta osunut ihan meidän kohdalle. Kukaan koirista ei onneksi ole ukkosesta moksiskaan, jopa paukkuarka Iitu halusi lepäillä aamun ajan terassilla jyrinää kuunnellen. Ilmeisesti Iitu on nimenomaan paukkuarka eikä niinkään ääniarka muutoin, sillä kovakaan jyrinä ei ole aiheuttanut stressireaktiota vaikka joskus kaukaakin kuuluva laukaus saattaa sekoittaa pakkaa. Parempi näin :)

Lähdimme mökiltä kotiin ennen puolta päivää Helmin, Tiukun ja Nenen kanssa. Tiedossa oli Nenen "palautus" ja nokka kohti Turkua ja Tiukun luonnetestiä. Testi, jota kovasti innolla odottelin, jäi kyllä yllättävän lyhyeksi meidän kohdalla. Meidän vuoron alkaessa hiukan sateli ja ukkonenkin jyrisi, mutta se nyt ei oikeastaan haitannut, sade vain viilensi mukavasti. Joka tapauksessa, Tiuku sai jostain syystä slaagin kun isokokoinen mies tuli tarkistamaan sirua, en tiedä mitä Tiuku oikein kuvitteli hänelle tehtävän, mutta hän jopa pääsi rimpuilemaan mun sylistä alas kun sirua yritettiin tarkastaa. Meno ei kauheasti muuttunut, kun päästiin itse tuomarien luo ja testi alkoi, tai no, kävihän Tiuku nuuskuttamasta miestuomarin, mutta ei antanut kunnolla koskea ja oli muutenkin hyvin vaivaantunut tilanteesta.. :o Aikansa miestuomari yritti saada Tiukua kiinnostumaan hänestä, otti välillä hihnan multa pois ja kävi kauempana, mutta Tiuku oli edelleen hyvin haluton. Naistuomarin kanssa meni vähän paremmin, mutta ei hän edelleenkään antanut kuin vähän rapsuttaa kaulan alta ja isommasta kontaktista pyrki heti pakenemaan takavasemmalle. Oli kyllä erikoinen reaktio Tiukulta! Olen yrittänyt miettiä syytä Tiukun käytökselle, Tiuku käyttäytyi ihan kuin viime näyttelyssä Kokkolassa; heti kun tajusi että ollaan "arvosteltavassa" tilanteessa, jossa on "pakko" tehdä jotakin, Tiuku heittäytyi ihan haluttomaksi. Oma jännitykseni on voinut välittyä hihnaa pitkin, mutta ei sekään nyt kaikkea selitä. Tuomaripari oli toki myös sellaista ihmissorttia, mihin ei Tiuku paljon ole tutustunut (möreä ääninen, parrakas mies kalastajahatun kera; tutustumisessa parhaillaan tupakoiva, vanhemman puoleinen nainen), mutta silti kumma juttu. 

Edettiin kuitenkin testissä kelkkaosioon asti, ja itse kelkkaan ei Tiuku minusta reagoinut kovinkaan voimakkaasti. Se toki hypähti taakse päin kuin kelkka kiskaistiin esiin ja haukkui pari kertaa, mutta ei vetänyt ollenkaan voimakkaasti pois päin tai vaikuttanut kelkan pysähdyttyä juuri ihmettelevän hökötystä. Se istui kelkan vieressä alle metrin päässä, ei varsinaisesti tullut kelkkaa katsomaan vaikka kiersimme sen toiselle puolelle. Hihaa nuuskuteltavaksi tarjotessa haistoi kerran ja sitten siirtyi rapsuttelemaan itseään. Tiuku ei vaikuttanut pelokkaalta kelkkaa kohtaan (ei säpsynyt vaikka nostin hihaa aika varomattomasti, ei vetänyt kauemmas vaan siirtyi ihan mun ja kelkan viereen kun pyysin ja oli siinä rauhaksiin jne.), mutta sitä stressasi tilanne sen verran että tuomarien kanssa juteltuamme tulimme siihen tulokseen, ettei kannata edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa tuomari "muuttuu" pahikseksi. Jos ei Tiuku nytkään luottanut tuomareihin niin ei olisi parantanut tilannetta, että sen päälle hyökätään. Testi keskeytettiin ja tuomari kehotti meitä palaamaan muutaman vuoden päästä makkararinki-harjoitteiden jälkeen... 

Arvokas shiba :-)
Että sellaista, olen vieläkin kummastunut että Tiuku oli niin epäileväinen tuomareita kohtaan ja käyttätyi kuin ei olisi ennen joutunut kenenkään käsiteltäväksi.. Täytyy sanoa, että nuorempana mielestäni ihan avoin Tiuku on kyllä muuttunut pentujen jälkeen pidättyväisemmäksi (toimii lauman vahtijana, ilmoittaa haukulla äänistä ja vieraista), mutta näin varautunut reaktio oli yllätys. Harmittaa, että ei päästy etenemään testissä eteenpäin, koska olisin mielenkiinnolla halunnut seurata Tiukun reaktiot tynnyreihin ja haalariin ja esim. pimeään huoneeseen. Tiuku kyllä kuuli itseasiassa tynnyrien räminän 15m päästä testin jälkeen (olimme päivän viimeinen koirakko ja aluetta purettiin keskeytyksemme jälkeen), se hypähti hiukan, mutta sitten nosti välittömästi hännän takaisin ylös ja alkoi kieriskelemään kaikessa rauhassa puun juurakoissa - ilmeisesti niskasta kutitti... Muutenkin läähätys kelkan vieressä loppui heti kun lähdimme liikkeelle eikä Tiuku vaikuttanut ollenkaan stressaantuneelta kun odottelimme papereita. Kaikenkaikkiaan jäi vähän kaksijakoiset fiilikset, mielestäni tehtiin ihan oikea päätös kun ei lähdetty ruokkimaan epäluuloisuutta tuomareita kohtaan ja keskeytettiin, mutta toisaalta niin hölmö juttu ettei edes päästy varsinaisesti testaamaan Tiukua. 

Täytyy nyt alkaa seuraamaan Tiukun käytöstä tarkemmin ja ilmeisesti tosiaan pitämään vieraiden kanssa jotain lahjonta- ja käsittelypiiriä neidille. Pitäisi vaan löytää jostain varmaan vanhempia, parrakkaita ukkoja mukaan harjoituksiin :D Mietin jopa, että voiko olla niin että Tiukun parrakkaiden ja möreä-äänisten vanhempien miesten kokemukset olla rajoittuneet liikaa kadulla välillä törmäämiimme puliukkoihin, mistä epäluuloisuus testissä osittain voisi johtua. Toinen selitys voisi olla hetkenä minä hyvänsä alkava juoksu, mutta ei sekään nyt tietysti anna koiralle "lupaa" olla näin varautunut. Pidättyväisyyden ja varautuneisuuden raja vaan taitaa olla aika häilyvä, Tiukua tuntui testitilanteessa erityisesti ahdistavan se että nuuskutus ei riittänyt vaan "väkisin" häneen yritettiin tehdä tuttavuutta ja päästä koskemaan. Shiban kuuluukin olla jossain määrin pidättyväinen, mutta ei näin voimakkaasti.

<3
Tiukun testin jälkeen olen ylipäätään miettinyt, mikä saa koiran "muuttumaan" arvosteltavassa tilanteessa niin haluttomaksi. Ihan sama juttu oli Iitun kanssa näyttelyissä kuin Tiukunkin kanssa on ollut; Iitulta vaan laskee häntä, Tiukulta korvat. Voiko ne lukea mun jännitystä niin voimakkaasti? Olen ajatellut että tytöt stressaavat näyttelyissä ympäröivistä koirista ja yleisestä ahtaudesta, mutta olisikohan sittenkin että läheltä kulkevat ja luoksetulevat ihmiset aiheuttavat enemmän stressiä? Iitun kohdalla ongelma voi olla myös melussa ja Iitu nyt selvemmin muutenkin ehkä tuo esiin sen että hän haluaa paikalta pois, mutta esim. Tiuku vain on ja näyttää kärsivältä eikä korvat ja olemus ryhdistäydy ennen kuin lähdetään kävelemään kohtia autoa. Luonnetestissä Tiuku käyttäytyi muutoin mielestäni ihan normaalisti, mutta ihmisiin se ei ollut halukas tekemään tuttavuutta. 

Täytyy jatkaa tätä pohdintaa myöhemmin, saa nähdä miten näyttelyura Helmin kanssa lähtee sujumaan. Helmillä ei ainakaan ole ongelmia ihmisten kanssa, päinvastoin Helmi itse saattaa olla turhankin luoksetyöntyvä.. :D

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Pentumainen viikonloppu

Vitsit, olipa kiva viikonloppu Salossa! Perjantaina pikaisesti töiden jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja matkattiin Aleksin sekä Helmin ja Tiukun kanssa kotiin. Kotona oli koirien aitaus juuri valmistumassa ja kun Iitu oli ensin tervehditty pihalla, pääsi Aatakin ihmettelemään uusia kavereita. Meidät ihmiset Aata pusutteli heti huolella ja kaikki meni koirienkin tutustumisessa hyvin. Puolen tunnin jälkeen pystyi jo näkemään, että kukaan ei juuri ihmetellyt toisia eli nelikko pääsi juoksentelemaan ulkona ja sisällä ihan mielensä mukaan. Oli ihana nähdä isojen tyttöjen (=Iitu, Tiuku, Helmi) spurttailevan keskenään, mutta toisaalta myös hauska katsoa kun Saksan tytöt (=Helmi ja Aata) painivat. Saksan tytöt olikin selvästi samankaltaisin parivaljakko, Iitu ja Tiuku suhtautuivat Aataan pääosin kuin pientä pentua ei olisi ollut olemassakaan. ;)

  

Aatasta paljastui ihastuttavan avoin ja fiksun oloinen pentu, joka osasi ottaa rauhallisesti kun mitään ei tapahtunut mutta jaksoi kyllä painaa kun leikkitovereita riitti. Jos tapahtui jotain jännää, Aata seuraili innostuneesti hetken vierestä ennen kuin lähti tunkemaan keskelle tapahtumia. Sylissä viihdyttiin hyvin ja pöytäharjoituksetkin menivät herkkujen voimalla oikein hienosti! Leikkitahtoa löytyi muuten myös aika upeasti, sama se oliko leluna käpy, keppi, hihna vai oma pehmo niin helpolla ei tämä neiti otettaan luovuta! Harrastuspotentiaalia! :-)

  

Lauantaiaamu valkeni sateisena, mutta sopivasti puoleen päivään mennessä aurinko alkoi porottamaan. Hyvä niin, sillä Linda ja Fumiko saapuivat meitä tapaamaan. Voi söpöyden huippu, kun Fumiko ja Aata pääsivät pihalla leikkimään! Kyllähän sitä painia sitten riittikin :) Helmikin pääsi välillä pentujen joukkoon touhuamaan. Kivaa tuntui olevan!

  

Fumiko osoitti olevansa edelleen reipas ja avoin pieni shiba, intoa riitti touhuiluun ja väsy alkoi painaa oikeastaan kunnolla vasta monen tunnin leikin jälkeen. Lopulta kahvipöydässä pieni pehmoinen pennunpallero nukahti mun syliin ihan uupuneena ja siitä oli hyvä jatkaa kotimatkaa autossa nukkuen. Fumi yllätti muuten ahneudellaan, enpä ole ennen yhtä ahnetta pikkushibaa tavannut :D Koko pieni pentu meni aivan sekaisin pelkästä kinkun hajustakin! Fumiko myös juoksi aina valtavan iloisena luokse jos häntä joku nimeltä kutsui, Linda on tehnyt Fumin kanssa erinomaista työtä ja Aatan tavoin näen kyllä tässäkin pennussa paljon potentiaalia vaikka mihin :)

 

Oivoi, on ne vaan niin suloisia :) No, ehkä olen ihan tyytyväinen että voi nauttia pentujen seurasta vain silloin tällöin ja muuten keskittyä omien kanssa touhuiluun. Vastahan Helmi edellispäivänä täytti 7kk, joten pentuajoista ei ole vasta kuin hetki. Helmillä muuten alkoi juoksu lauantaina eli hän ehtii juuri sopivasti juoksemaan juoksunsa pois ennen elokuun tokokurssia :) Tiukun juoksua odotellaan tähän samaan syssyyn, mutta toivottavasti ei ihan vielä, koska lauantaina pitäisi mennä luonnetestiin" Varmasti mielenkiintoinen kokemus tiedossa, siitä enemmän seuraavassa postauksessa :)

Lopuksi vielä koko viisikon poseerauksia, kun kerrankin oli joku muukin valmiina kameran takana. Suuri kiitos tämän postauksen useista kuvista kuuluukin Fumin toiselle omistajalle Lindalle :)

AATA 11 viikkoa:

FUMIKO 9 viikkoa: 

HELMI 7 kk: 

IITU 6 vuotta: 

TIUKU 3 vuotta:

Ja miltä se sitten tuntuu kun koko viikonlopun touhuaa ja vauhtia riittää? No, kuva kertoo kaiken olennaisen :)


Kauniita unia :)

torstai 14. heinäkuuta 2011

Tiukun agitreenit = Helmin tokotreenit

Välillä taas treenikuulumisia! Eli nyt kun Helmin pentukurssi loppui niin olen ollut vähän laiska treenaamaan erikseen Helmin kanssa ja päätin hyödyntää Tiukun agitreenien odotteluajan. Kahtena viime viikkona on nyt tätä kokeiltu ja  meneekin aika näppärästi, koska Helmi saa odottelun aikana kerättyä intoa ihan valtavasti ja draivia riittää kun neiti pääsee hommiin! Pakko vähän hehkuttaa, että on aika makee 7kk-shibaneiti <3

Treenattiin Helmin kanssa ihan perusjuttuja, kontaktia, viereentuloa ja maahanmenoja + paikallaoloa. Maahanmenot on ollut Helmillä tosi hyvät, nyt ehkä vähän tökki (ei mennyt aina ekasta käskystä) ja tehtiin sit "iloisia maahanmenoja" eli herkulla jahtausleikkiä ja sit kesken leikin maahan-käsky ja palkka + vapautus heti kun kyynärät koskee maahan. Tuntui toimivan ihan ok :) Hienosti Helmi tietää jo ett ilman vapautusta ei saa nousta maasta, vähän se vielä katselee ympärille eikä hae kontaktia aina heti, mutta pysyypä siellä kuitenkin. Otin sellaisia 10sek paikallaoloja 5-10m etäisyydellä. Treenattiin myös maasta viereennousua, ei ollut sitäkään tullut otettua juuri aiemmin.

Kontaktitreeniä tehtiin myös, lähinnä sellaisia seuraamisen aloituksia. Kontakti on hieno, mutta edelleen se seuraamispaikka vähän  vaihtelee. No, pikkuhiljaa, pitää koittaa miettiä tuohon jotain :) Treenattiin kahden agiryhmän välissä, eli vaikka hulinaa oli ympärillä, keskittyminen oli tosi hyvä! Hempula nyt tosin on aika iisipiisi, kun lihapullat maistuu niin hyvin - ja niin maistuu leikkikin, viimeks tuli parhaimmillaan oikein ärripurrirevittelyt :-)

Tiuku <3
Ja kun kehumisessa päästiin vauhtiin niin pitää kehua Tiukua kans! Vaikka se tekikin viime agitreenien alkuun perinteiset ja karkas asioita tekemään heinikkoon vaikka just hetki sitten oltiin käyty lenkillä. No, kun päästiin vauhtiin niin kyllä sujui hienosti moni juttu, esim. muuri ja keinu oli ihan super! Rengas keskellä hyppysuoraa oli jostain syystä vähän vaikea (yleensä ollut tosi varma), jos olin yhtään myöhässä niin Tiuku meni ohi/hyppäs vierestä ja porhalsi suoran päässä odottavaan putkeen. Sinänsä vain positiivista että putki vetää, yleensä kun ne ei oo ollu ihan Tiukun lempparijuttuja :) Hienosti irtos! Ja muuten tuli harjoiteltua niitä pienempiä kurveja taas, kyllä se vaan toimii että painokkaasti sanoo koiran nimen ja "tässssä" noin 1-2m ennen hyppyä, jonka jälkeen pitää kääntyy tiukasti. Mun pitää vaan muistaa olla ajoissa :) 

Toinen radan pätkä oli aika helppo, tosin ohjaaja vähän kämmäili etäisyyksien arvioinneissa mutta koira toimi hyvin. Treenattiin pussia yksinään, en oo vielä ottanut sitä niin että kangas olisi ihan maassa asti vaan avustaja vielä pitää pientä aukkoa siellä. Ihan hyvin menee näin, mutta pitää ottaa vaan treeniä alle. Kaikenkaikkiaan kivat treenit, radat oli aika vauhdikkaita niin sai kyllä ohjaaja porhaltaa kesäauringossa ihan sopivasti :) 

Tänään oltiin vielä Helmin kanssa näyttelytreeneissä. Ja kyllä muuten huomas että tokoa on treenattu! Vitsit mikä kontakti ekassa seuraamiskolmiossa :) No, näyttelyhihnassa ei tietysti ois kauhean toivottavaa että koira vetää niska vinkuralla ja katse ylöspäin, joten mä en voi paljon Helmiä kehua vaan pitää vaan pitää hihna aika lyhyenä (ettei nenä pääse maahan) ja sit reippaasti antaa mennä vaan ilman jutteluja. Oma katse eteen ja askelta toisen eteen kevyen hölkän vauhdissa, niin Helmikään ei ehdi katsella ylöspäin. Näin ainakin treeneissä, tositoimissa voi tietysti sitten olla eri juttu..  Kovasti Helmi sai taas kehuja, handleri aika paljon vähemmän mutta ehkä se siitä ;)

Helmi 6kk

Edestakaisin ravailu parin kanssa vierekkäin meni muuten aika kivasti, jotain kehitystä on vissiin tapahtunut. Seisottaessa mun pitäis itse muistaa olla sähläämättä liikaa ja kuulemma antaa koiran hoitaa homma kotiin :) Pöydällä menee ihan perushyvin, vähän Helmi vielä menee vinkuralle välillä kun tutkitaan, mutta esim. hampaat näyttää jo hyvin. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa kun ikääkin tulee :) Ihanan reipas tyttö tuo kyllä on. 

Muttahei, se treeneistä, huomenna ajetaan kotiin viikonlopuksi. Pääsen vihdoin palluttelemaan pikku-Aataa! Ja Fumikokin tulee kyläilemään lauantaina, aika ihanan pentumainen viikonloppu tiedossa, jeejee :) Kivaa viikonloppua kaikille!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Mikä se on? :D


Se on koira. Mutta se on musta. No, shiba se silti on, 10 viikkoa ja väriltään black&tan! :) 

Äitini haave kävi toteen ja Iitun kaveriksi muutti eilen pikkuinen mustuainen, viralliselta nimeltään We-Sedso Lady Liquorice. Pikkutyttö (jonka lempinimestä kiistellään vielä tämä päivä ;) saapui siskoni Riinan mukana Munchenista samalta kasvattajalta kuin Helmikin on. Sukulinjat tytöillä on kuitenkin ihan erilaiset, tämän pikkutytön takaa löytyy 3/4 japanilaisen kasvattajan (Enshuu Hirosesou) linjoja kun Helmi on lähisuvultaan enemmän jenkkiläistä ja eurooppalaista tekoa :) Lento ja kotimatka olivat sujuneet hienosti pomppuisasta lennosta huolimatta ja kuten videolla näkyy, Iitukin vaikuttaa olevan jopa ihan innostunut pikkupenskasta!

Kaksi "yllätystä" peräjälkeen täällä blogissa, vieläköhän tulisi lisää... No, ei hetkeen, ainakaan tietääkseni :P Suuri kiitos kuuluu Hellelle ja Jyttelle kun he taas antoivat näin lupaavan tytön hoiviimme! Lisää kuvia ja kuulumisia pikkutytöstä on tiedossa ensi viikolla, kun pääsen itse vihdoin kotiin palluttelemaan pikkupennua <3 

Matkan jäljiltä väsynyt pikkuinen uudessa pedissään

Tulevana viikonloppuna järjestetään muuten Maailmanvoittajanäyttely Pariisissa ja sekä Helmin, Fumikon että tämän "Mustikan" isät ovat kovassa kilvassa mukana! Ei muuta kuin peukut pystyyn!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Fumiko

Mirai No -shibalauma on saanut vahvistusta yhdestä aivan hirmuisen valloittavasta pikkushibasta! :) Saanko esitellä: Laggan Ifumi aka Fumiko! <3

Fumiko 6,5vko
Tälläinen pennunpallero kotiutui torstaina kasvattajaltaan Lealta Pornaisista yhteisomistuskotiinsa Kauniaisiin. Fumiko eli tuttavallisemmin Fumi asuu Lindan ja Kasperin hellässä huomassa seuranaan husky Nuka ja pikkukoiraseniori Ella. Fumiko on parissa päivässä osoittanut olevansa avoin, leikkisä ja menevä pentu, joka ei turhan kauan jää murehtimaan mitään vaan nauttii elämästä ihan täysillä! Fumi hurmasi toimeliaalla olemuksellaan meidät omistajansa heti ensi tapaamisellamme juhannusaattona eikä ensivaikutelma pettänyt! :)  Ja toinen on vielä suloinen kuin mikä! <3 Niin suloinen, että vaikka Helmi on vasta 6kk, mulle pukkaa jo uutta pentukuumetta.. Huoh :D

Pieni tutkimusmatkailija
Innolla jään odottelemaan, mitä Fumista kasvaa. Fumikon valikoituminen minulle ja Lindalle sujui jotenkin niin luontevasti, että tämä hankinta on kyllä tuntunut tosi hyvältä ratkaisulta :) Fumikon suvussa on mielenkiintoinen yhdistelmä ensimmäisen shibamme Iitun isoisästä ja nuorimmaiseni Helmin isoisästä. Kotisivuilleni on tulossa Fumille oma sivu myöhemmin kun rekisteripaperitkin saapuvat. Suuri kiitos Lealle mahtavasta pennusta ja Lindalle yhteistyöstä!

Fumin ja Nukan seikkailuja voit seurata Lindan blogissa! Go pikkukettu :-)

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Agivalkka

Oltiin Tiukun kanssa tänään Hilpi Yli-Jaskarin (Lagu) agilityvalmennuksessa VAS:illa. Olosuhteet olivat kuumat ja kosteat, kentällä vierähti illalla melkein 2,5h ja siitä 2h sateli tasaisesti vettä.. Sade ei varsinaisesti haitannut ja lämpöä riitti, mutta märkä kenttä oli Tiukun mielestä tänään ikävä. Tänään oli vähän hieno neiti-päivä ja hienot neidithän hyppii lammikoiden yli. Tämä tietysti tuotti vähän hankaluuksia kun pahimmat lammikot muodostuu aina esteiden vierelle, tiukkoihin kurveihin jne.

No, hyvin meni treenit kuitenkin, vaikka ihan paras vire jäi olosuhteiden vuoksi hiukan vajaaksi ja jotkut harjoitteet menivät lammikoiden takia lähinnä sinne päin. Tehtiin alkuun pakkovalsseja, hypyillä, putkella ja kepeillä. Hyvin meni ne ja pakkovalssi on kyllä sellainen ohjauskuvio, mikä oikeasti helpottaa vaikeissa paikoissa, kunhan vaan älyää hyödyntää sitä :) Toisena harjoituksena oli estekuvio tiukoilla kurveilla, nimenomaan tässä ne lammikot vähän häiritsi :-) Mutta idea tuli hyvin selväksi - Tiukullekin sopii, että oikein "vedetään" sieltä esteen tekee kädellä tiiviisti siivekkeen vierestä ja sitten täyttä spurttia seuraavalle esteelle. Ääntä saa myös käyttää, niin kurvit pysyy pieninä. Tässä hyvänä apuna on herkku aina siinä kädessä, joka "hakee" koiran esteen takaa. Kahdella kädellä ohjaus puolestaan varmistaa, että rintamasunta pysyy ohjaajalla oikeana. Ja tosiaan spurtata saa ja pitää itsekin, niin koirakin pääsee parhaaseen vauhtiin :) 

Viimeinen harjoitus oli koko rata, jossa treenattiin mm. sylkkäriä (ns. sylikäännös, jolle parempi nimi tosin olisi sivukäännös), 90 asteen keppikulmaa, sokkausta ennen putkea ja puomia ja putkea niin, että putki on puomin alastulon ympäri. Meillä näistä keppikulma, sokkaus ja puomi/putki menivät hyvin. Sylkkäri oli vielä uusi juttu, mutta varmaan ihan käyttökelpoinen ja lähtee toimimaankin, kun vähän treenaillaan kotona,

Yksittäisenä pointtina valkasta jäi mieleen palkkaus ohjauskädellä aina menosuunnan suuntaisesti, koira oppii hakemaan kohti sitä ohjaavaa kättä. Hyvä pointti, pitää yrittää muistaa se sitkeämmin :) Kaikenkaikkiaan kiva valmennus, harmi että sää oli mitä oli, mutta kaipa se on vaan lätäkköagilityakin harjoiteltava kun Suomen kesään näitä sadepäiviä varmaan tulee sattumaan silloinkin, kun me kisakentille asti päästään ;)