tiistai 20. syyskuuta 2011

Menestystä näytelmissä

En olen ikinä pitänyt itseäni kovinkaan näyttelyhenkisenä, enkä mä sitä vieläkään mielestäni ole, mutta pakko myöntää että kyllä kehässä on kivaa kun koira nauttii esiintymisestä ja keskittyy! Siitä tosin ei pääse mihinkään, että ryhmien odottelu on aika tylsää, mutta onneksi moista hyvin harvoin aikuisten kehissä tulee eteen :P Turun pentunäyttely oli viime lauantaina sinänsä hienosti järjestetty tapahtuma, että näppärästi Helmin rotukehän jälkeen ilmoitettiin mukana totuttelemassa ollut Aata pentunäyttelyn yhteydessä järjestettyyn mätsäriin. Aata hoiteli mätsärin kunnialla välissä ja sitten iltapäivällä Helmi esiintyi vielä ryhmäkehässä. Ja hienosti esiintyikin :)

Helmi 9kk

Helmi täytti sunnuntaina 9kk ja näin ollen pentuikä on nyt virallisesti jäänyt taakse (nyyh!). Turun pentunäyttelyssä Helmin tuomaroi Marianne Holm ja aika upean arvostelun pienisuuri neiti taas sai. "Hyvin viehättävä, tyypiltään oikea narttumainen kokonaisuus. Erinomainen pää ja hieno ilme. Oikeat korvat. Erinomainen kaula, hyvin kehittynyt oikeanmuotoinen rintakehä. Erinomaiset raajat, tyypilliset kulmaukset. Oikea lantio ja häntä. Tyylikäs tapa liikkua." Tuloksena siis viidettä kertaa peräkkäin ROP-pentu ja KP! Ryhmissä ei menestystä tullut, mutta olen silti tosi ylpeä Helmistä kun hän jaksoi niin kauniisti esiintyä pitkän päivän jälkeen eikä juuri loppukilpailujen kanssa samaan aikaan alkanut sadekaan haitannut.





Se Helmin neljäs näyttely ja neljäs pentuluokan voitto tuli Sastamalan ryhmiksestä 4.9., siitä en tainnut muistaakaan kirjoitella. Tuomari oli venäläinen Nikoy Sedyh, hauska mies, mutta arvostelusta ei kyllä saatu mitään selvää :D Kehäsihteeri ehti meille kääntää arvosteluja kehän jälkeen, mitään moitittavaa ei Helmistä venäläisenkään tuomarin mielestä löytynyt. Hän kehui ainakin luonnetta, ilmettä, ylälinjaa ja pään sekä kropan "volyymia". Kaikenakaikkiaan hyvin meni siis sielläkin, seura oli mukavaa ja ilma oli aurinkoinen. Eikä tarvinnut edes jäädä mitään ryhmiä oottelemaan niin kuin noissa pentunäyttelyissä vaan sai shibakehän ja tuttujen kanssa jutustelujen jälkeen karauttaa autolla takaisin 15min päähän Aleksin mökille. Jos näyttelypäivät olisivat aina yhtä vaivattomia, niin johan mustakin varmaan saisi enenmmän 'näyttelyhenkisen' :) Alla kuvat Sastamalasta.

 


Mutta takaisin vielä Turun näyttelyyn, tai siihen mätsäriin, pakko hehkuttaa vähän tuota meidän pikku-mustikkaa! Aata oli siis ekaa kertaa näyttelykehässä ja mulla oli kyllä niiiin hauskaa. Aatan luonteessa on musta jotain tosi mainiota, se osaa upeasti keskittää energiansa siihen mitä pyydetään kun herkkua on tiedossa.  Näyttelytilanteesta Aata ei ollut moksiskaan, tuntui nauttivan ihmisten huomioista ja herkuista joita hienosta käytöksestään sai. Aataa handlatessa saa toki itse olla tarkkana ettei neiti ehdi tekemään kaikkia mahdollisia temppuja mitä keksii saadakseen herkun nopeammin vaan malttaa seistä nätisti paikoillaan, mutta jotenkin se Aatan energia ja into tarttui muhunkin ja kyllä meillä vaan oli niin kivaa! :D Hienosti Aata mätsärissä esiintyi, pusutti pöydällä äkkiä tuomarin, näytti hampaat ja ravasi kontaktissa kierros toisensa jälkeen sellaisella draivilla että! Menestystäkin tuli 37 pennun joukossa; paria vastaan punainen nauha ja punaisissa viides sija. :)

 

 

Fumiko aloitti näyttelyuransa edellispäivänä mätsärissä pk-seudulla ja wau, millä tuloksella! Pikkuneiti repäisi sitten vaatimattomasti BIS-2 -sijan! :) Linda on tehnyt Fumin kanssa tosi hienoa työtä ja Fumikokin on kyllä ihan mahtava pikkupakkaus! Aatan tavoin ahne kuin mikä ja Lindan sanoin: "Toisinaan raivostuttavan vilkas riiviö, jolle on mahdoton olla kuitenkaan vihainen mistään koska se on niin hyväntahtoinen hönö". Fumissa on ihanasti samaa kuin Tiukussa siinä mielessä, että jos joku koira irvistelee tai komentelee, fiksuinta on lyödä ihan leikiksi koko homma! :) 


Ihana Daisho :)
Kylläpäs tämä nyt menee ihan omien kehumiseksi! No, yrittäkää ymmärtää, nuo pentujen persoonat ovat vaan jotenkin niin valloittavia! :) Jotta tunnelma ei tästä latistuisi, voinen vielä vähän hehkuttaa myös sukulaiskoirien menestystä. Helmin ihana isäukko nimittäin repäisi keski-Euroopassa pari viikkoa sitten; Daisho kruunattiin Euroopan Voittaja -näyttelyn kauneimmaksi shibaksi! Ei ollenkaan huonosti yli 30 shiban joukosta. Jenkeistä Saksaan muuttanut Daisho on nyt sitten virallisesti BIS AKC CH EW-11 Kobushi Swords of The Samurai ja valiotitteleitä varmaan tulossa lisääkin :)  Iitun ja Fumikon yhteinen isoisä Hiro puolestaan voitti sunnuntaina Heinolassa shibojen erikoisnäyttelyssä parhaan veteraanin tittelin ja oli koko SSKY:n näyttelyn BIS-1-veteraani! Hiro 9v onkin erinomaisessa kunnossa, toivomme monia terveitä vuosia pappalle Pornaisiin :)  

Jaaha, jokohan siinä olisi sitten tarpeeksi hehkuttelua yhdelle kertaa.. :) Eikun sellainen vielä unohtui, että reilu viikko takaperin vietettiin sunnuntaipäivää mätsärissä Vaasassa ja Helmi jatkoi tasaisen varmaa tahtiaan sijoittuen punaisten pentujen kolmanneksi. Harjoitusta Helmi on ainakin saanut paljon jo alle, näin kesäaikaan on ollut kiva osallistua mätsäreihinkin. Vielä on mietinnässä josko lähtisin Helmin kanssa junioriluokkaan kokeilemaan onnea Seinäjoen KV-näyttelyyn, karvaa ehkä vähän jo irtoaa, mutta toisaalta näyttelyyn on enää reilu kuukausi.. Sen jälkeen olisi hyvä pitää taukoa kehistä, antaa koiran kehittyä ja keskittyä tokoiluun. Luultavasti teemme näin :) Talven aikana tosin täysin näyttelyittä en taida voida olla, pikkuflikoille (Aatalle ja Fumikolle) pitäisi myös saada vähän lisää harjoitusta alle vaikka ekat koitokset hyvin sujuivatkin. Lohjalle varmaan käypi tiemme siis ainakin, pallottelin tuossa jopa ajatuksella, että parikilpailu voisi olla varsin hysteerinen kokemus kahden ahmatin kanssa! No, katsotaan nyt. :D 

lauantai 10. syyskuuta 2011

Mejäilemässä

Käytiin keskiviikkona mejäilemässä eli verijäljellä. Tiuku on ollut jäljellä kerran aiemmin, Helmille oli eka kerta. Helmille tehtiin helppoon maastoon ehkä 150m jälki yhdellä kulmalla, tyttö meni häntä alhaalla, jännittyneenä ja tosi tarkasti! :D Kulma löytyi hienosti. Aika hassu, kunnon hiipivä saalistaja. Pitäis päästä nyt kerran vielä kokeilemaan ennen kuin maa jäätyy, Helmi sais vähän käsitystä että mikä juttu tää oikeen on. Loppuun asti päästiin ja palkka maistui hienosti :)
Tarkkana jäljellä
Ryhdikkäänä palkan kanssa onnistuneen suorituksen jälkeen
Tiukulle tehtiin ehkä 300m jälki yhdellä kulmalla, maasto oli aika vaikeaa (risukkoista, isoja sammaleisia kiviä). Puoleen väliin kulmalle asti meni ihan hyvin ja vauhdillakin, vaikka huomas että vaikea maasto koetteli Tiukun motivaatiota kun piti pomppia ties mistä. Kulmalla Tiuku ihmetteli kun ei ole palkkaa??! Luuli vissiin että ois loppunut siihen. :D Loppu meni vähän haahuillessa, Tiuku otti häiriötä Helmistä ja treenikaveri Pepestä, jotka haukkuivat kauempana, mutta loppuun asti päästiin kuitenkin ja palkkiona ollut sulatettu potkaluu oli ihan superherkkua Tiukun mielestä. Hyvä lopetus siis :) Ens kerralla helpompaan maastoon, mutta niin että käyn tekemässä jäljen aamulla ja vasta iltapäivällä lähtee koiran kanssa paikanpäälle.

Tiuku kuuntelee treenikaverien haukkumista
Mutta lopulta superherkku löytyy :)
On toi mejäily kyllä rankkaa! Tehtiin kolme jälkeä ja reissussa meni melkein kolme tuntia. Koirat simahti autoon paluumatkalla samantien :D Tunnin lepotauon jälkeen lähdettiin vielä Helmin kanssa tokotreeneihin, on se vaan ihan huippu <3 Multa meinaa aina loppua herkut kun se jaksaa tehdä ja ottaa kontaktia niin hienosti ettei taukoja tarvi kauheesti pitää. Keli oli todella syksyinen, tuuli kovaa ja vettä ripotteli (mutta ei onneksi kaatamalla).  Harjoiteltiin treeneissä perusasennon lisäksi sitä seisomaan jäämistä ja ens kerran pohjustuksena tokohyppyä. Seisomaan jääminen sujuu ihan kohtalaisesti, mutta pitäisi vielä opettaa Helmi yhdistämään paremmin suullinen käskysana siihen pysähtymiseen. Kyllähän Helmi nytkin jää paikoilleen, mutta lähinnä sen ansiosta, että heitän sille herkun suuhun ja paikoillaan tuo osaa suunnilleen jo olla. :) Treenataan tätä nyt jatkossa niin, että pysäyttelen Helmiä esim. (huijaus)heittämällä namin tai lelun kun se on tulossa kohti. Naksusta voisi olla hyötyä tässä kohtaa ja muutenkin näissä tokon hiomisissa, ehkä voisin sen ottaa avuksi.

Hyppy menikin jo aika hienosti, kolmannella kerralla Helmi oikein odotti käskyä ja sinkosi sitten esteen yli namialustalle. Hyvä vinkki tuohon hyppyyn liittyen onkin käyttää alussa aina namialustaa ja pyrkiä heti alusta alkaen välttämään käsimerkkiä (käden liikauttamista esteen suuntaan), josta on myöhemmin kovin vaikea päästä eroon. Nimim. Iitun kanssa jännitelty kokeen viimeisessä liikkeessä just sitä, että irtoaako koira vai eikö irtoa, jos käsi pysyy paikallaan :)

Kertokaa miten opetan Helmin peruuttamaan? Ollaan harjoiteltu nyt paljon perusasentoa, ja tarkoitus ois edetä siitä seuraamiseen askel kerrallaan niin että koira aina hakee sitä perusasennon paikkaa. Helmi osaa seurata kontaktissa, mutta koska seuraamispaikka on liian kaukana, ajattelin opettaa seuruun nyt alusta uudestaan perusasennon kautta. Helmi tekee ihan hienosti mukana kun harjottelen askel eteen-viereen-askel oikealle-viereen- askel vasemmalle- viereen jne., mut jos otan askeleen viistosti taakse, Helmi ei osaa ollenkaan siirtää takapäätään vaan joutuu kiepsauttamaan uudestaan. Eli vinkkejä, millä saa koiran astumaan takajaloilla kunnolla rungon alle ja liikuttamaan takapuoltaan?

torstai 8. syyskuuta 2011

Odotettu pentutapaaminen!

Viime viikon lauantaina vietettiin Mirai No -pentutreffejä. Saatiin meidän oma nelikko, Tiukun tyttötrio, Fumiko ja vielä trion serkkupoika Shiro samalle tontille painimaan ja tutustumaan toisiinsa :) Sää oli mitä mahtavin, ilmeisesti kesän viimeinen hellepäivä, joten kyllähän meidän kelpasi katsella koirien tohinoita :) Yhteensä paikalla oli parhaillaan 11 koiraa, kun myös Miyun "isosisko" sheltti Mandy oli tietysti taas mukana ja Tiakin käväisi shibansa Haikun kanssa paikalla. Vilinää siis riitti!

Koirat tulivat tosi hienosti toimeen, isossa laumassa on se hyvä puoli, että jos yhden kanssa tulee pientä kränää, voi vaihtaa toiseen painikaveriin. Iitu, joka ei niin välitä väenpaljoudesta, sai olla suurimman osan ajasta sisällä ja Helmi joutui olemaan hihnassa, koska Helmi on välillä turhan tarkka omista ihmisistään, leluistaan ja reviiristään enkä kameran takaa ja kaiken hulinan tuoksinnassa pystynyt vahtimaan Helmin käytöstä. Pikkupennut Fumiko ja Aata muodostivat selvästi aika teräksisen kaksikon, vauhti-Fumikolla oli erityisen hauskaa kaivamansa kuopan kanssa. :)

Kaunis kiitos kaikille koirien omistajille kun tulitte paikalle, oli ihana nähdä! :) Sen enempää tarinoimatta, kuvat puhukoon puolestaan: 



















Kaikki kuva yllä © Linda Malmlund