maanantai 30. kesäkuuta 2014

Love at first sight

Jännää! Muutama viikko enää ja neljäs Mirai No -pentue näkee päivänvalon!
(tai siis, eihän ne pennut sitä päivänvaloa kyllä vielä syntyessään näe.. Mutta you got the point ;) Pentujaaa!)

Aww, vauvamasu!
Kuva Linda Malmlund

Nurmijärvellä asusteleva Fumiko (Laggan Ifumi) astutettiin toukokuun helteissä ja iloksemme maha on alkanut pyöristyä! Isänä tässä pentueessa on Norjasta tuotu Yasu, Matsumaru Go Av Enerhaugen, jota olen jo muutamia vuosia sitten kaavaillut jalostukseen. Nyt vihdoin päästiin toteuttamaan suunnitelmat, sillä Fumiko ja Yasu sopivat toisilleni mielestäni kuin nakutetut! Ja koirat olivat muuten samaa mieltä, sen verran nopeaa oli toiminta heti ensimmäisellä tapaamisella Fumikon juoksun 14. päivänä. Astutus uusittiin vielä parin päivän päästä ja sitten jatkettiin normaalia elämää - siis yritettiin olla miettimättä liikaa syötävän suloisia shibapentupalleroita. Helpommin sanottu kuin tehty! Kovin montaa viikkoa ei kuitenkaan tällä kertaa tarvinnut olla epätietoisuudessa, sillä Fumiko ultrattiin 3-4 viikon odotuksen jälkeen ja todettiin kantavaksi!

Fumi 2v näyttelyssä
Kuva Merete Godt

Kuvat Linda Malmlund

Fumiko on pienestä pitäen ollut iloinen pieni hassuttelija. Fumi hurmasi minut ja Lindan jo kuvissa muutaman viikon iässä. Kolme vuotta sitten kun juhannuksena tavattiin kuusiviikkoinen pennunpallero "Pilkku", se oli menoa se! Sittemmin Fumiko on toki hieman aikuistunut ja osaa esiintyä myös shibaprinsessan roolissa, mutta sosiaalinen ja kiltti tyttö joka tapauksessa. :)

Yasussa olen aina ollut ihastunut uroksen sopusuhtaiseen rakenteeseen. Yasu on keskikokoinen ja vahvaluustoinen, sillä on kiva ilme, komea niska ja erinomaiset kulmaukset. Kokonaisuuden kruunaa kaunis, vahva punainen väri. Luonteeltaan poika on Fumin tavoin ihmisavoin, aktiivinen ja leikkisä. Aika sellainen kuuliainen shibapoika :) 

Kuva Meri Pistokoski






Yasu on isän puolen suvultaan Suomessa jonkin verran uutta linjaa eikä 5-vuotiaalla herralla ole aiempia pentuja, joten kaksi uuttaa shibaa tässä on siis vanhemmuuden maailmaan astumassa. Koirat on terveystutkittu ja olleet perusterveitä pienestä pitäen. Lisäksi Yasu ja Fumiko on molemmat palkittu sertifikaatilla näyttelyissä. Kuten todettua, yhdistelmä täydentää toisiaan mielestäni erinomaisesti kaikin puolin! Odottelen pennuista kasvavan vauhdikkaita ja ystävällisiä shibapalleroita, jotka sopivat monenlaisesta harrastelusta ja koiran kanss ayhdessä puuhailemisesta nauttiviin koteihin. Pentukyselyitä on tullut paljon ja monen potentiaalisen kodin kanssa onkin jo oltu yhteydessä, mutta päätöksiä kodeista en tee ennen kuin pentuset ovat syntyneet ja päässeet varmasti elämän alkutaipaleellaan vauhtiin. Mielestäni on parempi katsella rauhassa mitä sieltä oikein tulee ja alkaa sitten vasta todenteolla miettiä oikeita koteja kullekin pennulle.


Y <3 F
Laskettu aika on vasta heinäkuun puolen välin jälkeen, mutta täällä ollaan ihan jo jännän äärellä! Fumiko kuulemma tankkaa kovasti ruokaa ja on pirteä mammakoira, alkaen ilmeisesti hiljalleen muistuttaa enemmän valasta kuin koiraa.. :-)

PS. Yasu viettää muuten tänään 5v synttäreitä! Paljon onnea ihana dad-to-be!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

RYP-2!

Kasvattajaurani ensimmäinen ryhmäsijoitus on plakkarissa, jee! Sijoitustyttöni Navi kävi Rovaniemen kansainvälisessä koiranäyttelyssä edustamassa Jaanan kanssa viime viikonloppuna. Tulos Navin toisestakin näyttelystä oli siis mitä mainioin: JUN ERI1 SA PN1 SERT ROP ja RYP-2! Junioriluokasta ryhmäkakkoseksi KV-näyttelyssä, ei huono! :) 

Kuvat Petra Niemi, kiitos!



Navi <3

Rotutuomarina Soile Bister, ryhmässä Markku Mähönen.

Hyvin kaunis ja tasapainoinen hyvin kehittynyt narttu jolla erinomaiset mittasuhteet ja kaunis ylälinja. Ikäisekseen erinomainen pää. Kaunis ilme ja hyvät korvat, ihastuttava niska. Erinomainen runko, hyvät raajat. ja häntä. Oikea karvanlaatu. Hyvä etuaskel. Hieman tehoton takaliike. Miellyttävä luonne.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

:) ja :(

Onnea ja epäonnea, molempiahan se elämä usein on.

Navi ja Helmi matkustaa
Ihana Navi lähti kotiin lähes kolmen viikon Turussa vietetyn ajan jälkeen, on siinä kyllä näppärä pieni shiba! Irtipidettävä, sosiaalinen, kiltti, leikkisä ja kaunis kuin mikä :) Eipä voisi kasvatilta enempää toivoa. Naviska kävi ekassa näyttelyssään heti kotiin Lahteen palattuaan - Lahden ryhmänäyttelystä irtosikin sitten heti ROP ja SERT! Nyt jokainen Helmin pentu on siis saanut jo sertin ja heti ekalla yrityksellä, aika wau! :)



Kuvat: Jaana Sääskilahti

Juuri ennen Navin lähtöä, Tiuku loukkasi jalkansa leikeissä. Jotenkin se vääntyi. Tajusin heti, että nyt sattui ihan oikeasti kun Tiuku inahti ja jäi itkemään eikä varannut painoa oikealle takajalalle ollenkaan. Tiuku kun ei pienestä valita. Kannoin koiraa parisataa metriä ja sen jälkeen kävely jo luonnistui, mutta ontuminen palasi seuraavina päivinä. Parin päivän jälkeen totesin, että pakkohan se on lähteä tarkastamaan mikä tilanne on ja yritin saada aikaa ortopediaan erikoistuneelle Mikael Granholmille. Kesäkiireissä se ei nyt heti onnistunut, mutta Vettorilta saatiin aika toiselle eläinlääkärille ja käynnin yhteydessä sitten Granholmin ehti leikkauspöydältä konsultoida Tiukunkin tapausta. Näillä ohjeilla nyt edetään.


Tiukun molemmissa polvissa on siis löysyyttä, vaikka aiemmin mitään oireiluja ei ole ollut. Tiukun kävelytyylistä ja ravin lyhyehköstä taka-askeleesta sekä ekan pentueen hieman vaihtelevista polvituloksista olen toki päätellyt, ettei Tiukun polvet enää ehkä ole täysin tiiviit (kuten nuorempana tutkittaessa), mutta yllättäähän se silti, että löysyys on aika selvää. Sen verran aktiivisesta koirasta on kyse, että lihaskunto kai on auttanut aika pitkälle. Polvikulmaa Tiukulla saisi olla enemmän, mutta liikeradat ovat onneksi suorat - silläkin on merkitystä kun polvien kuntoa pienellä koiralla mietitään.



Nyt ollaan oltu siis viikko kohta kipulääkekuurilla ja yritetty pitää Tiuka levossa. Helmi oli viime viikon kotona Halikossa, että Tiuku sai olla rauhassa toipumassa täällä mun kanssa. Lenkit ovat olleet lähinnä korttelia ympäri siis, aika tylsää.. Eilen tehtiin vielä vaihtarit koirajärjestelyjen suhteen - Tiuku ja Iitu ovat kotona Halikossa ja Helmi ja Aata mulla täällä Turussa. Tiukun ontuminen on vähentynyt - toivotaan että tilanne parantuu ennalleen eikä tarvitsisi leikkauspöytää alkaa miettiä.

Tänään käytiin nuoriso-osaston kanssa agilityssa, kuten muuten viime viikollakin kun Aata oli viikonloppuna mulla hoidossa. Toista kertaa siis Aatan kanssa agikentällä, selvästi pikkumusta sai jujusta hieman jo kiinni! Tänään opeteltiin putkea ja puomia, puomi oli heti ihan helppo nakki - ja samoin putki ensimmäisen voimakasta lahjontaa vaatineen läpimenon jälkeen. Hyppyjä tehtiin eteenlähetyksinä palkkakipon avulla ja hienosti sujui! Helmin kanssa tehtiin aika perustreeniä jälleen ja vauhdin määrä oli hieman vaihteleva, vaikka aluksi leikkirevittelyenergiaa oli todella paljon. Tulipa muuten taas muistutus siitä, että kontaktien kanssa saa olla tarkkana - sen verran korkeelta neiti pomppasi A:lta kun sieltä kerran pääsi yksin tulemaan alas. Tässä muuten pieni videonpätkä viime kerralta Instagramissa. Nuo kontaktit jostain syystä Helmiä jokatapauksessa houkuttaa ;)

Bläkkärit Koma ja Aata odottelee omaa agilityvuoroa
Saatiin tänään vielä hyviä uutisia näyttelyrintamalta kun tänään Kotkassa Pörri (M. Aidoru Idai) ja Yumi (M. Aidia Chiisai) olivat edustamassa. KV-näyttelyssä Pörri PU2 kera varasertin ja Yumi PN1, SERT ja VSP! Superia siis jälleen, kiitos aktiivisuudesta Marille ja Wenjunille!

Yumi oikealla

Yumin toinen serti toisesta näyttelystä

Pörri ja ansaittu maistiainen! :)

Pitäkäähän peukkuja, että Tiuku-pieni nyt paranee ja polvet ei siis vaivaa. Täytyy vaan koittaa ottaa varovasti nyt vielä muutama päivä ainakin ja pysyä itse optimistisena, vaikka kovasti huolta koirien sairastaminen aina tuo arkeen. Kaipa nuo polvileikkauksetkin aika hyvällä prosentilla onnistuvat, jos sinne asti joudutaan. Ja ainakin ammattitaitoinen ortopedi löytyy kaupungista, tärkeä asia sekin.

 Vielä pari päivää töitä ja sitten pientä lomaa tiedossa! Juhannusta vietän itse muilla mailla (=Prahassa!) ja koiranelikko lähtenee mökkeilemään. Aurinkoista keskikesän juhlaa kaikille!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Shibamaista agilityhistoriaa


Sunnuntaiset agilitykisat meni iihan nappiin :) Lähdettiin Tiukun kanssa matkaan kohti Harjavaltaa aamulla kahdeksan maissa Helmin ja Navin kanssa tehdyn pikaisen aamulenkin jälkeen. Oltiin ajoissa paikalla ja sain rauhassa lenkittää Tiukun sillä välin kun hyppyrata (jolle me ei oltu ilmoittauduttu, koska hyppyradalta LUVA meillä jo oli plakkarissa) oli käynnissä. Ensimmäinen agilityrata tuntui rataantutustumisessa meille sopivalta, erityisesti koska se alkoi vauhdikkaalla hyppy-rengas-puomi-hyppy -suoralla. Radassa oli mm. muutama kierto, takaaleikkaus putkelle, valssi keppien jälkeen A:lle ja lopulta sokkaria putken jälkeen. Loppusuoralla oli enää keinu ja viimeinen hyppy. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että rata oli helppo, mutta olihan tässä nyt edistystä taas esim. keinun suorittamisessa (meni muuten niin näpsäkästi, jee!) ja muutenkin Tiukun kanssa nyt vaan monenlaiset ohjaustekniikat toimii kun vaan vire on kohdallaan. Kai se sit vaan on helppoa parhaimmillaan! :)




Kovin montaa nollaa ei missään kokoluokassa tullut ja meidän vauhti eli etenemä oli lähes 3,6 eli ihan meidän parasta tasoa. Voittohan sieltä sitten tosiaan napsahti, joten agility-SERT ja historiallinen luokkanousu kolmosiin on nyt saavutettu! Huikeeeeeeta!! :) Toiselle radalle ei päästy luokkanousun vuoksi starttaamaan, ei auta kuin lähteä WECA:n kisoihin uudestaan kun starttilahjakortti odottaa käyttöään. Hyvin järjestelyt pelasivat nytkin, joten mikä ettei.


Tiuku on näin siis ensimmäinen shiba Suomessa, joka kilpailee nyt agilityn korkeimmassa luokassa! Ei ekaa luokkaa pidemmällä kisaavia shiboja taida Euroopankaan tasolla montaa olla. Tätä tulosta arvostan itse aika korkealle, koska työtä on tehty pitkäjänteisesti ja välillä on taisteltu ihan perusasioiden, kuten villin shiban hallinan ja kisavireen, parissa eikä treenaamaan ole päästy ollenkaan niitä asioita, mitä muut ehtivät hinkkaamaan viikkotolkulla. Onneksi shiba oppii nopeasti tekniikat ja taktiikat, aina pitää vaan jaksaa varmistaa, että koiralla on hauskaa.

Kolmosluokassa taso kovenee ja vielä on tosi vaikea sanoa, onko meillä oikeesti mahdollisuuksia aikarajoihin ja saavuttaa näin minkäänlaisia tuloksia, mutta omaa suoritusta sitten vaan tekemään ja sitä kautta uusia tavoitteita miettimään. Agilityvaliosta en uskalla edes haaveilla, mutta shiba SM-kisoissa ois aika näky! :D No, turhan aikaista vielä miettiä. Kesällä yritetään kuitenkin ehtiä ekat kolmosen startit ottamaan alle, sitten tietää missä mennään :)

Tiukua ei nää poset kiinnosta :)


Kiitos huikeista fiiliksistä lajin parissa, mun maailman paras Tiuku! <3