Helmi ja Tiuku pääsivät aattoaamuna poseeraushommiin olkipukkien keskelle. Melkein perinteestä voi kohta jo puhua. Poseeraaminen ei ehkä kuitenkaan niinkään ollut koirien lempipuuhaa, vaan ennemminkin lumi ja vapaus:
Jouluaattoiltana kävin koirien kanssa pilkkopimeässä lenkillä, ja tuli jopa pysähdyttyä katsomaan taivasta. Muutama pilvi ei onneksi onnistunut peittämään satoja tähtiä, joiden bongaamisessa kaupungissa harvoin onnistuu.
Saimmekin jouluna nauttia paitsi hyvästä ruoasta ja lämpimästä tunnelmasta sisällä, myös talvisesta, ja joulupäivänä erityisen aurinkoisesta talvisäästä.
Tämä vuosi on ollut omien näyttelykäyntieni osalta suorastaan kiireinen: Osallistuin sekä erikoisnäyttelyyn, Open Showhun että tänä viikonloppuna Messariin. 😉 No, kolme näyttelyä on moneen harrastajaan verrattuna aika vaatimaton lukumäärä, mutta kuitenkin melkein tavallista aktiivisempaa allekirjoittaneelta. Lisäksi kasvatit ovat edustaneet kehissä hienosti.
Vuoden kohokohtia näyttelyistä ovat ainakin seuraavat:
Nukan (Mirai No Sorairo) valioituminen - kiitos Sara kun olet vienyt Nukaa näytelmiin! Tälle vuodelle Nukalle saldona VSP ja ROP, ja tosiaan se viimeinen SERT heti ekalla yrittämällä Kajaanin heinäkuisesta näyttelystä.
Nuka ja valioruusuke. Kuva: Sara Tikkanen
Navin pentujen, Harun, Takun ja Mion ensimmäiset sertifikaatit. Mainittakoon, että Takulla sertejä on jo kaksinkin kappalein (ROP ja VSP), Haru otti erikoisnäyttelystä hienosti PU4-sijoituksen ja Mio on napsinut tasaisen varmaa ERI-suoraa esiintyen aina yhtä iloisesti.
Henkilön Mirai No (@mirainoshibas) jakama julkaisu
Erikoisnäyttelyssä heinäkuussa meillä oli mukana useampiakin koiria: Itse kävin kehässä Aatan kanssa ja aika pitkästä näyttelytauosta huolimatta Aata esiintyi hienosti ollen lopulta PN3. Navi otti erkkarissa Aataa yhtä pykälää paremman sijoituksen, ja tosiaan kuten jo mainittua, Haru oli hienosti PU4. Myös Taku ja Mio saivat hyvät arvioinnit karvatilaneesta huolimatta, joten pääsimme esittämään (karvattoman) kasvattajaryhmän. Nyt odotellaan, että junnut kasvaa, niin ehkä joskus vielä saadaan se sellainen ihan aikuisista ja valmiiksi kehittyneistä koirista koostuva kasvari 😊
Navi ja Mio, luokkavoitto erkkarissa molemmille. Kuva: Laura Pyykkö
Open Showssa elokuussa paikalla oli yli 60 shibaa, joka yksinään teki näyttelystä jo osallistumisen arvoisen. Open Showssa Pörri paistatteli itsensä hienosti parhaaksi urokseksi ja vastakkaisen sukupuolen parhaaksi, isä Dazun ollessa toiseksi paras uros. Helmikin kävi pyörähtämässä kehässä, ja vaikka suurempaa menestystä ei tullutkaan, Helmin esiintymisestä voi olla ylpeä. Tiuku puolestaan yllätti ja otti omaan arvokkaaseen tyyliinsä voiton veteraaniluokassa sekä oli lopulta paras veteraani!
Kuvat Open Showsta: Laura Pyykkö
Pörri
Tiuku
Helmi
Tara ROP ja Pörri VSP
Vetskut Tiuku ROP ja Ganon VSP
Näyttelyvuosi huipentui tänäkin vuonna Messukeskukseen Voittaja-näyttelyihin nyt joulukuussa. Navi vastasi viikonlopun parhaista tuloksista osallistuen perjantaina ja lauantaina: plakkariin 2xCACIB, 1xPN3 ja 1xPN1 ja 1xVSP. Lauantailta tarttui siis mukaan uusi titteli: Pohjoismaiden voittaja 2017! Merkkipylväs tuokin. Tiukukin kävi lauantaina veteraanikehässä, ja esiintyi taas hyvin, mutta ei ollut tyypiltään ihan tuomarin mieleen. Erittäin Hyvän arvoinen kuitenkin.
Navi, kuva: Laura Pyykkö
Tike <3, kuva: Laura Pyykkö.
Kaikenkaikkiaan ihan mukava näyttelyvuosi siis. Shibakehässä ja sen laidalla on mielestäni viime vuosina ollut muuten tosi leppoisa tunnelma. Kiitos kaikille, jotka siellä iloisesti muistatte tsempata kanssakisailijoita! Ensi vuodelta odotan mielenkiinnolla ainakin sitä, miten Harun, Takun ja Mion näyttelyurat jatkuvat. "Pennuille" tulee 2 vuotta mittariin maaliskuussa eli saattaisi vaikka olla uusia Mirai No -valioita tiedossa, jos hyvin käy. 😊
Lämpiössä lähetyksen jälkeen.
Vasemmalla juontajat, oikealla ja lattialla lähetyksen vieraat.
Tasapaksu syksyinen arki sai kyytiä, kun lokakuisena tiistaina töiden jälkeen suunnattiin nenä ja kirsut kohti Yleä. Kuten moni varmaan jo tietääkin, osallistuin kuukausi takaperin siis Suomen Shiba ry:n pyynnöstä Tiukun ja Helmin kanssa TV1:en Puoli seitsemän -ohjelman suoraan lähetykseen. Kokemus oli sekä jännittävä että hauska!
Ohjelmassa käsiteltiin shibaa rotuna sekä rodun suosiota mm. Internet-ilmiöinä. Jos koiranhankinta on mielessä, ja shiba kiinnostaa, kannattaa kuunnella tarkkaan, miten rodun harrastajat shibojaan kuvailevat.
Tarkemmin mun, Tiukun ja Helmin kokemuksesta Ylellä pääsee lukemaan seuraavasta Shibasanomien numerosta, mutta sen voin jo todeta, että onneksi aiheena oli shibat! Suorassa lähetyksessä omaa oloa helpottaa näköjään huomattavasti, kun tietää, että keskustelun ja kysymysten aiheena on asia, josta voisi puhua ummet ja lammet vaikka unissaan. Ja siitäkään ei ollut haittaa, että tytöt tuntuivat olevan studiolla kuin kotonaan.
Mitkään sanat eivät tunnu riittävän. Eivät kertomaan tarpeeksi ikävästä, eivät kertomaan tarpeeksi kiitollisuudesta, eivät kertomaan pientäkään osaa siitä, miten hieno koira Iitu oli.
Yhdessä kulkemista, yhdessä kasvamista, yhdessä oppimista. Hetkiä ja elämää, joita en ikinä vaihtaisi mihinkään.
Kun se päivä koitti, etteivät jalat enää kantaneet, päästimme Iitun viimeiselle matkalleen. Miten sattuikin, että tuo päivä oli Ystävänpäivä.
Jaha, se on jo uusi vuosi ja uudet kujeet! Uudet kujeet mm. uuden osoitteen muodossa, mutta palataan vielä hetkeksi joulukuun tunnelmiin. Oltiin nimittäin mukana Voittaja-näyttelyissä sekä lauantaina että sunnuntaina sen verran vahvalla edustuksella, että toista ja kolmatta kertaa kasvattajaurani historiassa saatiin Mirai No -kasvattajaryhmäkin kokoon. Ensimmäinen kertahan oli (vaatimattomasti) Maailmanvoittajanäyttelyssä, ja jo sieltä jäi kannustavat muistot mieleen.
Ensimmäisenä päivänä shibat arvosteli Mrs Sonia Philippou - ja persoonallisesti arvostelikin. Kokoonpanolla Pörri (Mirai No Aidoru Idai), Haru (Mirai No Tatsutaro), Taku (Mirai No Tadataro) ja Mio (Mirai No Tatsuhime) napattiin ROP-kasvattajaryhmä ja KP mukavan arvostelun kera. Jihuu! Philippou toivoi hieman lisää yhtenäisyyttä ryhmään, ymmärrettävästi, mutta kehui silti koiria. Erityisesti tuomarille sydämenasia taisi olla turkinhoito, ja lievästi ilmaistuna - siitä emme karvanlähtökolmikon kanssa varsinaisesti keränneet lisäpisteitä.
Taku odottelee lunkisti
Haru keskellä
Taku ja Haru
Pörri keskellä
Mio vasemmalla
Mio, ihana Mio <3
Pojat (Taku ja Pörri) herkuilla sulassa sovussa
Yksilöarvosteluissa Pörrille ERI4 ja Harulle ERI3, Ginille (Mirai No Sir Salmiac) EH3, Miolle EH2 ja Takulle EH3. Takua tuomari tosin ylisti kaikilta muilta osin, paitsi karvatilanteesta. Nuorisolle kyseessä oli ihka eka aikuiskehä ja se hiukan näkyi, mutta käsittelyt sujuivat kuitenkin hienosti. Päätettiin jättää kasvattajakisan ryhmäkehäkin väliin, koska päivä venyi jatkokehiä ilmankin varsin pitkäksi.
Sunnuntain kehään oli tarttunut jo tosi hienosti oppia lauantailta! Nyt rupesi handlereillakin homma luistamaan ja junioreiden esiintymisestä olen tosi ylpeä. Tuomari Perttu Sthålberg oli erittäin tarkka mm. liikkeistä ja nekös junnuilla oli tietysti vielä vähän vaiheessa. Saatiinkiin kommettia, että "vauvat ovat tulleet harjoittelemaan". No, niinkin kai voi sanoa :) Yksilökehissä Takulle ERI2, Harulle EH3 ja Miolle EH3. Päivän parhaan sijoituksen vetäisi Pörri, joka oli upeasti urosten toinen (PU2 ERI2 VACA). Voittaja-titteli meni ohi suun vain niukasti ja matkasi Venäjälle, mutta siis wau!
Kasvattajaryhmä koostui samasta kokoonpanosta kuin lauantaina ja huolellisen arvioinnin jälkeen Sthålberg jätti KP:n antamatta kaivatessaan ryhmään Philippoun tapaan lisää yhtenäisyyttä. Valiouros Pörri 4v ja pienenpieni Mio 9kk tietysti ovat hieman eriäväiset tyypiltään, myönnettäköön :) Saimme kuitenkin kehuja koirien rakenteesta, koosta ja luonteesta. Jaanalle kiitokset kuvien napsimisesta ja videoinnista, tulipa muistoksi video kasvattajaryhmästäkin:
Junioriurokset tositoimissa
Ginin ja Heikin isä Hannes oli myös mukana
Pörri
Pörri
Osa juniorinartuista, pikku-Mio toisena
Sunnuntain ROP ja VSP -shibat
Mirai No -kasvattajaryhmä
Isä Seita ja lapset Mio, Taku ja Haru
Mulle jäi päällimmäiseksi Messarista kipinä kasvattajaryhmien esittämiseen. On meinaan ihan erilainen haaste saada neljä tasavahvaa, itselle tärkeitä ominaisuuksia erinomaisesti edustavaa kasvattia kehään ja esiintymään iloisesti yhdessä, kuin pokata serttejä yhden näyttelytähden saldolle. Näillä kokemuksilla on hyvä ponnistaa eteenpäin!
