Viisviikkoiset

SÖPÖYSVAROITUS 😍

Mamma, mä kans!

Arkistojen aarteita: Pääkirjoitus, VASsportti 2-2013

Julkaistu alunperin: Pääkirjoitus Vaasan Agility-seuran jäsenlehti VASsportissa, elo-syyskuussa 2013. 

Terveisiä aurinkoisesta Tšekistä!

Takana on aika mielenkiintoinen kesä. Muutamat teistä ehkä törmäsikin Rantareviirillä yhteen tai useampaan pieneen pörröiseen shibapentuun, joka tai jotka olivat mukanani sosiaalistumassa ”suureen maailmaan”. Kiitos kaikille pennuille turvallisia koira- ja ihmiskokemuksia tarjonneille vassilaisille! Aika pian kun pennut oli haikein mielin päästetty maailmalle, olikin aika tämän kasvattajan itse laittaa kamat kasaan ja suunnata kohti uusia tuulia ja kokemuksia. Muutin nimittäin työharjoittelun perässä puoleksi vuodeksi tänne Keski-Euroopan sydämeen, Prahaan. Muutos on suuri paitsi noin sijainnillisesti, myös siinä mielessä, että kun aiemmin arki on ollut oikeastaan pitkälti ”pelkkää koiraa”, nyt koirakontaktit rajoittuvat lähinnä naapurin haukkuvaan muppeen ja kadulla bongaamiini nelijalkaisiin. Kämppikselläni on neljä kalaa, mutta näistä tyypeistä ei kauheasti ole iloa - ne ovat osoittautuneet vieläkin hankalimmiksi koulutettavaksi kuin omanarvon tuntevat shibani.

 

Elämää täällä on takana vasta pari viikkoa, mutta jo nyt on ehtinyt selvitä, että koirat ovat suosiossa Tšekeissäkin. Koirakulttuuri vaikuttaa varsin toimivalta, koirat liikkuvat paljolti vapaana – niin autotien vieressä, rappukäytävässä kuin tietysti etenkin puistoissa ja muilla viheralueilla. Omistajat eivät odota koiriensa pysyvän välittömässä läheisyydessä, vaan tuntuvat luottavan siihen, ettei oma koira viipota autotielle tai muuallekaan omistajan selän takana. Koira tulee kyllä perästä, kunhan nuuskutteluiltaan ehtii. Jätökset ilmeisesti kerätään melko tunnollisesti, koska sotkua ei ole osunut silmiin. Minkäänlaisia rähinöitä ei näytä syntyvän vaikka puistossa vapaana temmeltää isoa ja pientä, karvaista ja karvatonta, nuorta ja vanhaa koirakaveria. Koirat näyttävät siis puhuvan koiraa keskenään varsin hyvin  - toisin kuin paikalliset ihmiset englantia. Joukkoliikenteessä kulkevilla isoilla koirilla näkyy lähes aina olevan käytössä kuonokoppa, mutta koirat saavat kyllä olla mukana niin ravintolassa, terasseilla kuin kauppakeskuksissakin.

Toivottelen täältä käsin kauniita syyspäiviä kaikille Vaasaan. Seuraavaan VASSportin numeroon otetaan muuten erityisen mielellään kirjoitusapua vastaan, sillä täältä maailmalta on vähän vaikea kirjoitella esimerkiksi raportteja paikallisista koiratapahtumista. Tuttuun tapaan juttuvinkit ja kuvat ovat aina tervetulleita, ja älkäähän unohtako jakaa luokkanousu- ja valiotuloksianne jäsenistön kanssa. Vaikkei se Suomessa aina niin tyypillistä olekaan, omia hyviä saavutuksia ja tuloksia saa ja pitääkin "tuulettaa”. Niinhän sitä sanotaan että jaettu ilo on kaksinkertainen!

Kippura kaarella, elämä edessä

Haru, Taku ja Mio vielä maitobaarilla ennen
 mamman lähtöä omaan kotiin

Me mennään ny! 

Pihamaat tutuksi

Huhtikuun alku oli aikamoista haipakkaa. Sillä välin kun olin työmatkalla Tukholmassa, Navin haltija Jaana kiisi Helsinkiin "pentulomalle". Kuvia ja kuvauksia tuosta löytyy täältä. Mun ihan suosikkikuva taitaa olla tämä, sillä siinä on sitä menoa ja meininkiä, minkä aikana usein iltaisin pysähtyy hetkeksi miettimään, että huh! Voi sitä elämäniloa - toisaalta ääks tätä hurjastelua. Ja sotkua. 

Tukholmasta saavuttuani pakkasin koirien ja pentujen kimpsut ja kampsut ja lastasin koko konkkaronkan autoon. Alkoi ajomatka Halikkoon! Pennut olivat niin väsyneitä, että eivät edes vielä heränneet kotipihaan saavuttuamme. Halikossa sitten tosin päästiin testailemaan heti ulkoilua, ja se olikin aika jännää. No, oli kyllä vähän jo pimeääkin. Ulkoilun (ja auringon) makuun päästiin paremmin sunnuntaina ja mammakin oli mukana rohkaisemassa (=hepuloimassa niin, että pennut meinasi jäädä jalkoihin).  Myös Helmi, Aata ja Iitu pääsivät pentuja hiukan moikkaamaan, mutta laumasovun säilyttämiseksi ei kuitenkaan ihan koko konkkaronkkaa päästetty yhteen.

Tällä viikolla on nyt sitten oltu taas Helsingissä ja sosiaalistaminen on ainakin edennyt tehokkaasti: tuttuja, kavereita ja tulevia shibanomistajia on riittänyt vierailijoiksi ihan joka päivälle. Puhumattakaan naapureista, jotka ovat päässeet pihalla hurmaantumaan pienistä vipeltävistä palleroista. Kuvat puhukoon taas puolestaan:

Pihalla pentujen sosiaalisen luonteen huomaa: ihmiset kiinnostaa, mutta toisaalta pienet ryntäävät myös monta kertaa ulkoilun aikana luokseni ja mieluusti syliin asti. Erilaiset äänet eivät enää mietitytä paljoakaan ja rappukäytävässäkin on käyty rohkeasti tallustelemassa ja tutustumassa erilaisiin lattiamateriaaleihin yms. Myös kiinteän ruoan syönti on hyvällä mallilla ja uudet Rukka-merkkiset pannat eivät kaulassa haittaa. 

Vika viikko kolmikon kanssa on käynnissä, niin ne viikot vaan vierii! Sirutus ja eläinlääkärin tarkastus on varattu maanantaille, eli siihen mennessä pitää saada nimet päätettyä. Niitä pähkäilen varmaan viikonloppuna lisää - nyt muokkaamaan ja viimeistelemään pentuopasta siihen kuntoon, että uudet omistajat ehtivät läpyskän lukea läpi ennen oman pennun hakua :)