Shiban motivointi

Moni pennunkyselijä ja shibasta kiinnostunut, joskus ihan shiban jo omistavatkin, kysyy shiban motivoinnista eri harrastuksissa. Mitä ikinä tämän rodun kanssa tekeekin, motivointia ei saa ikinä unohtaa. Ajattelinpa kirjoitella nyt ihan kerralla omia näkemyksiä ja vinkkejä, joita on shibataipaleeni aikana ehtinyt motivoinnista kertyä. Kyse ei ole varmastikaan mistään yksiselitteisistä totuuksista tai ainoista oikeista tavoista toimia koiran kanssa, koska jokaiselle koiralle toimii erilaiset jutut, mutta noin yleishuomiona olen oppinut ainakin sen, että kaikkea kannattaa kokeilla! :)  Tämän postauksen kuvituksen pääroolissa Iitu. Ja muuten, jos tulee mieleen jotain muita toiveita tai kysymyksiä, saa aina ehdottaa postausaiheita! Tähän koirabloggailuunkin voisi olla   kiva saada vähän interaktiivisuutta, ettei tunnu siltä että höpisee ihan yksinään :)

Mutta motivoinnista siis. Alkuun hieman teoriaa Juha Korrin oppien kautta; "Koira oppii, kun se kokee saavansa menestystä". Koira jaksaa toistaa toimintaa niin kauan kuin se mielestään saavuttaa jotakin. Miten sitten voi olla varma, että koira omasta mielestään saavuttaa menestystä? Oikea vastaus on, että ainakin silloin, kun vietin vallassa oleva koira saavuttaa viettipäämäärän. Jotta viettipäämäärän voi saavuttaa, vietin pitää olla tietysti syttynyt.

Koiran vieteistä koulutuksessa hyödynnetään yleisimmin ravinnonhankintaviettiä (ruokapalkka) ja saalistusviettiä (leikkipalkka). Myös laumaviettiä ja jopa puolustusviettiä pystytään hyödyntämään, laumaviettiä edustavat esimerkiksi kehut, rapsut ja halit. Shiban kaltaisen koiran kanssa on mielestäni hyvä pitää "kaikki kortit käsissä", eli pennusta pitäen koiraa kannattaa opettaa ja kouluttaa käyttämällä kaikkia kolmea em. viettiä. Puolustusvietin kanssa en itse koe tarpeelliseksi lähteä "leikkimään", koska koiran uhkaaminen ja puolustuviettikäyttäytymisen oikea kanavoiminen vaatii hyvin varmoja otteita eikä sen mielestäni tarvitse kuulua perusharrastelijan repertuaariin. 

Vietit määritellään koiran sisäsyntyisiksi toimintamalleiksi. Yleisiä tunnumerkkejä vieteille ovat järjestyksessään viretila > avainärsyke > toiminta > päämäärä. Ravinnonhankinta- ja saalistusvieteissä viettien tunnusmerkit jakautuvat kutakuinkin näin:

1. viretila = nälkä

2. ärsyke = havainto "saaliista"

3. toiminta = saaliin pureminan/ravistelu tai ruuan tavoittelu

4. päämäärä = "saaliin kanssa rauhoittuminen"

Mitä sitten pitää tehdä, jos koiralla ei tunnu olevan motivaatiota? Jos koiralla ei ole nälkä tai ärsyke ei kiinnosta? Tällöin viretilasta pitää saada kovempi, avainärsykkeestä voimakkaampi ja koira pitää päästää päämäärän "makuun" vain hieman kerrallaan, jotta koiralle jää vielä jotakin saavutettavaa lisää. Käytännössä ruokapalkan kanssa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koiralle pitää saada suurempi nälkä ja koulutukseen tulee varata jotakin supersuperherkkua, jota se ei saa muissa tilanteissa eikä treenatessakaan koko mahaansa täyteen. Oman kokemukseni mukaan niitä perusherkkujakin kannattaa myös vaihdella (ts. kierrättää) etenkin koiran ollessa nuori. Sanonta siitä, että vaihtelu virkistää, tuntuu tässä asiassa pitävän paikkaansa. Palaan omiin superherkkuihini tuonnempana :)

Olisipa tämä käytännössä näin yksinkertaista.. Vaan eipä ole :) Jokainen shiban omistaja varmaan tietää tilanteen, kun koiran huomiota ei vaan tunnu saavuttavan, ei sitten millään. Uusi treenikenttä, koirakaverit, hajut hiekassa ym. saattavat voittaa koiranraksua heiluttavan ja omiaan höpöttelevän omistajan mennen tullen. Se herkku, mikä kotona on parasta maailmassa, ei ehkä kiinnosta koiraa kentällä välttämättä heti lainkaan. Tai yritäpä treenata agilitya valeraskaan nartun kanssa - minkäs teet, kun koira viestittää joka esteellä, että enhän mä matte nyt pysty tän kovempaa juoksemaan kun on pentuja masussa vaikka nälkä onkin ja herkku maistuiskin. Mitään yhtä yksittäistä ja helppoa taikatemppua tähän tilanteeseen ei ole olemassa, mutta maltilla ja erilaisilla helpotuksilla pääsee yleensä jo eteenpäin.

Omana nyrkkisääntönä olen opetellut pitämään shibojeni kanssa sitä, että jos koira ei ole motivoitunut tekemään mitä sen toivoisin tekevän eikä koiraa juuri sillä hetkellä voi taikoa nälkäisemmäksi tai  mitään superherkkua/-lelua ei ole saatavilla, on tehtävää helpotettava niin paljon kuin tarve vaatii, koska vasta onnistuminen luo lisää onnistumisia. Ei auta jankata jotain, missä ei onnistu ja kadottaa koiran viimeisetkin kiinnostuksen rippeet.  Shiban kanssa tuleekin muistaa myös välttää liikaa toistoa. Vaikka jotain ongelmia pitäisikin hiota, tämä hiominen kannattaa mielestäni suorittaa ennemminkin vaivihkaa seuraavien treenikertojen aikana, kuin liian päättäväisesti yrittää jankata samaa asiaa kerralla kuntoon.

Mitä tai millaista se treenin helpottaminen sitten on? Se riippuu täysin treenattavasta asiasta/lajista/tilanteesta ja siitä, mikä ongelma oikeastaan on. Helpottaminen voi olla maahanmeno-harjoitusten vaihtamista istumisharjoitteisiin (jotka koira taitaa jo paremmin) tai siirtymistä 20 metriä kauemmas muista (jotta koira pystyy keskittymään), se voi olla kahden agilityesteen hyppäämistä suoraan erilaisten kiemurelujen sijaan tai se voi olla jopa sitä, että vaihtaa katsekontaktitreenin koiran kanssa leikkimiseksi. Joskus helpottaminen voi olla myös sitä, että antaa koiralle hetken aikaa ihmetellä ja olla vain. Tai toisaalta helpottaminen saattaa olla mahdollista vasta myöhemmin - esimerkiksi hellettä ei voi taikoa heti pois, mutta treenaamaan voi palata illalla kun on viileämpää. Kun helpotettu tehtävä alkaa sujua ja koira saadaan taas kiinnostumaan ohjaajasta ja palkasta, voidaan lähteä pikkuhiljaa kohti alkuperäistä harjoitetta.

Shiban kanssa on toki tärkeää, että on olemassa herkku tai lelu, mistä koira tykkää ylipäätään edes vähän ja näin herkun tai lelun voittaminen on koiralle päämäärän saavuttamista. Mutta vähintääkin yhtä tärkeää on se fiilis, jonka koiralle yhdessä treenaamisesta ja tekemisestä jokaisella treenikerralla jättää. Tämä liittyy aika kiinteästi tuohon "onnistuminen luo onnistumisia" -höpinään. Treenaamisen pitää olla koiralle kivaa, että se jaksaa olla iloisella mielellä seuraavallakin treenikerralla.  Omien kokemusteni mukaan ainakin omat koirani ehdollistuvat siihen, että kun kaivetaan herkut esiin tai lähestytään treenikenttää, on tiedossa jotain mukavaa! :) Tälläinen fiilis koiralla antaa treenaamiseen erinomaisen lähtökohdan. Ehdollistuminen tähän "fiilikseen" ei tapahdu heti, mutta kun jokaisen treenin päättää onnistuneeseen suoritukseen ja antaa koirankin nauttia yhdessä touhuilusta, aika tekee tehtävänsä. Lopulta sen koiranraksun maistuvuus ei enää ole se tärkein asia kaikista, vaan koira oppii nauttimaan treenailusta vähän huonommillakin herkuilla. Koiralle pystyy myös opettamaan ns. viresanan, jonka kuullessaan koira ryhdistäytyy, lisää kierroksia ja on valmiina toimintaan. Helmille viresanan opettaminen on vielä kesken, kuiskaus "tottikseen" tarkoittaa sitä, että kohta treenilelu tulee taskusta esille ja leikki alkaa. Pikkuhiljaa ennen leikkiä pitäisi alkaa ottaa myös pientä treeninpätkää ja vaihdella aikaa, miten nopeasti palkka tulee.

Kun treenaamisessa päästään eteenpäin, motivaatiota pitää miettiä myös siltä kannalta, kuinka kestävä se on. Kuinka kauan koira jaksaa toistaa tuttua toimintaa, jos se ei heti saa palkkaa? Jo opitun asian toistamiseen paras tapa on satunainen palkkaus, mutta satunnaistiheys on aina koriakohtaista! On yksilöllistä ja palkkariippuvaista, miten kovasti koira haluaa palkan eli miten kauan koira jaksaa toimia luovuttamatta. Kun palkkaus "yllättää" koiran, eli palkka tulee täysin vaihtelevasti, koira jaksaa toimia sopivassa vireessä yllättävänkin pitkään palkkaa odottaessaan. Shiban kaltaisella koiralla en kuitenkaan itse lähtisi liikaa miettimään satunnaispalkkausta, vaan joskus voi olla kannattavaa opettaa, että palkka tulee tietyn toiminnan jälkeen AINA. Näin meillä toimii muun muassa luoksetulovihellys, joka Helmin ja Tiukun mieleen on jo ehdollistunut omanlaisekseen naksutinääneksi, jonka kuultuaan tytöt tietävät että matten luona on herkkupalkkaa tiedossa.

Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa, että kirjoittamani tuntuu vähän väkisin pomppivan sieltä tänne. Tässä vielä kuitenkin listoiksi kerättyn erilaisia motivointikeinoja, joita käytän. Shiban kanssa pätee myös sääntö "älä tyydy yhteen motivointikeinoon kerrallaan"! ;)

Ruuanhankintavietti, yleisiä vinkkejä:

- pidä perusherkut pienikokoisina, palkkaa useammalla/isommalla herkulla erityisen hyväsä suorituksesta

- vaihtele herkkuja!! Hyviä namipaloja saa mm. lihapullista, nakeista, makkaroista, broileripyöryköistä, lihanpalasista, kanasta, sisäelimistä, juustosta, maksamakkarasta ja oikeastaan mistä tahansa mikä koiralle maistuu!

- unohda kuivat nappulat ja raksut

- lämmin tai vastasulatettu liha tuoksuu voimakkaimmin

- rapiseva pussi auttaa huomion saavuttamisessa

- älä anna ruokaa muutamaan tuntiin ennen treenejä

- nälkää voi kasvattaa paitsi jättämällä koiralta yhden aterian välistä, myös vaihtelemalla aterioiden kokoa, eli esim. useampana päivänä isot annokset ruokaa, treenipäivänä pienemmät ateriat

- leikittele herkuilla, pomputtele niitä kädessä ja anna koiran siepata herkku jos se putoaa - siis yhdistä saalisviettiin!

- "patoa" koiran intoa herkkua/lelua kohtaan estämällä sitä hihnalla pääsemästä heti saaliin kimppuun

Yksittäisiä superherkkuja:

- maksamakkara(tuubi)

- hirven-, poronliha kypsennettynä

- possunlihasuikaleet

- kananliha
- kissan tuoreruoka
- tonnikala

- sulatetut (potka)luut, esim. hevosen potka (saalisleikkiä tms.)

- lakritsi (Iitun supertokoherkku) ja muut yhtä hullunkuriset.. kokeile! :)

Saalisvietti, eli erilaisia leluja ja leikkejä:

-  pehmeät, karvaiset vinkulelut

- aito kaninnahka!

- tekokarva

- ohut sukka tms., joka sisällä pehmeää herkkua, esim. maksaa

- karvalelu kiinni narussa, joka on kiinni kepissä, jolla lelun liikeradasta saa suuremman ja vauhdikas leikitys on helppoa

- pidä treenilelut "aarteina", erillään arkileluista

- anna koiran treenatessa kerätä itsetuntoa ja voittaa lelu kun se leikkii/repii/ravistelee tosissaan

- jos mahdollista, aloita leikkiharjoittelut heti pennun saapuessa uuteen kotiin

Laumavietti:

- älä unohda kehua ja helliä! Näytä että olet iloinen.. vaikka et oikeasti olisikaan ;)

- ota perheen toinen koira mukaan seuraamaan treenejä/treenituokiota, vaihtele kumman koiran kanssa treenaat

- anna koirien kilpailla esim. luoksetulossa

- anna koiralle treeneissä tauko viemällä se kauemmas kiinni, jotta koira ehtii kaivata takaisin omistajan luo

Siinä joitakin vinkkejä ja mietteitä, toivottavasti niistä korvan taakse tarttui jotakin. Mikäli mieleen tuli jotain kysyttävää, kysy ihmeessä niin vastailen kommenteissa :)