Syysloma on vauhdissa ja arvatkaapa mihin on kolme viimeisintä lomapäivää hujahtanut? Paitsi nukkumiseen ja laiskotteluun, niin myös koirien kanssa touhuiluun ja valokuvaamiseen! Kamera on ollut naulakossa varmaan kuukauden, mutta nyt piti ottaa menetetty aika takaisin :) Tänäänkin aamulla lähdin heti ensitöikseni neljän flexin ja kameran kanssa läheiselle niitylle, annoin tyttöjen kirmata ja yritin neitien vahtimisen (karkailun tai muiden jekkujen varalta) ohessa napsia kuvia. Lopuksi yritin saada koko laumasta yhteiskuvaa ja onnistui se sentään jotenkin. Paikallaanhan etenkään nuoriso-osasto ei suostunut juuri pysymään, joten hihnat keksin köyttää kiinni hiekkakentän reunalla olevaan penkkiin eikä kuvasta ehkä tullut ihan niin luonnollinen kuin olisin toivonut, mutta ainakin neljä nassua siellä näkyy! Paitsi silloin, kuin toisessa suunnassa liikkui jotain paljon kuvaajaa kiinnostavampaa..
Kun tiistaina saavuimme Saloon, koirien välillä sisällä ilmeni illan aikana jännitteitä, jotka kärjistyivät muutamaksi rähinäksi ja roikkuipa Aata kerran jo Helmin korvassa kiinni tiukalla otteella.. Samat kyräilyt jatkuivat seuraavana aamuna, erityisesti Helmi koetteli Iitun alpha-asemaa ja seurasi aivan perässäni vahtien, ettei kukaan muu vie huomiotani. Aata ei varsinaisesti aloittanut riitoja, mutta rähinää kuullessaan syöksyi mukaan tilanteeseen tietämättä ollenkaan mitä edes on tapahtunut. Iitu ei selvästikään halunnut antaa Helmille kyytiä sisällä, vaan vältteli kohtaamisia parhaansa mukaan. Tiuku ei tuttuun tapaansa ymmärtänyt ollenkaan mikä muilla neideillä on ongelmana, oli vain ihan onnessaan kotona koko perheen ja lauman ympäröimänä ja väläytteli shibahymyään tasaisin väliajoin... :)) Kyllä jaksaa edelleen hämmästyttää Tiukun kyky "puhua koiraa" ja hoitaa kaikki tilanteet niin, että jännitykset laukeavat. Ilmeisesti Tiukulle vaan ei voi muidenkaan koirien mielestä suuttua :-)
Ehdin jo hetken huolissani miettiä, että näinköhän taloa pitää alkaa jakamaan kahdelle laumalle, mutta onneksi huoli osoittautui ennenaikaiseksi. Helmi rauhoittui seuraavan vuorokauden aikana jättäessäni sen järjestelmällisesti vähemmälle huomiolle ja työntäessä sen jämerämmin pois kyräilytilanteista. Korostettu laumanjohtaminen ja jämäkät komennot tuntuivat auttavan. Vähitellen Helmikin on luovuttanut seuraamasta minua huoneesta toiseen eikä pahastu, kun annan huomiota muillekin koirille. Iitu on saanut nukkua kanssani huoneessani, ja yhden illan/yön/aamun vietimme Aleksin vanhempien luona. Oli mahtavaa huomata miten yleensä aika vaatimaton Iitu nautti jakamattomasta huomiosta, ja esitteli temppusarjojaan innokkaasti myös Aleksin vanhemmille :-)
Kun laumajärjestys on taas kaikille selvä, Helmi ja Aata ovat alkaneet kovasti leikkiä keskenään ja Saksan kaksikolla vauhtia riittääkin! Tiukulle tämä oli oikein hyvä uutinen, koska Aatan hyörinä, pyörinä ja terävät naskalit tuntuivat vähän alkavan käyvän jo Tiukun hermoille. Vielä olisi lomaa pari päivää jäljellä ja pientä viikonloppuohjelmaakin on tiedossa. Huomenna koirat pääsevät maalle Mäntsälään ja sunnuntaina nappaan pikkumustikan kainaloon ja suuntaan Lohjalla pentunäyttelyyn. Saas nähdä, onnistuuko Aata hurmaamaan tuomarin :) Omaan silmään neiti on ainakin kehittynyt oikein kauniisti, ikää mittarissa on nyt 5,5 kk ja korkeutta sopivasti noin 35-36cm.
 |
| Aata 5,5 kuukautta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti