Vaikka haluaisin, en valitettavasti ole noin yleensä mikään eettisen kuluttajan perikuva. Päätoimisella opiskelijalla ei ole varaa ihan kaikkeen, joten taloudenpidossa on tehtävä kompromisseja. Olen priorisoinut rahankäyttöni toistaiseksi esimerkiksi tällaisiin "edullisiin" harrastuksiin kuten koirat ja koirien kasvattaminen. ;) Yhdessä kulutuspäätöksessä en kuitenkaan jousta: kun ostan koiran, haluan olla varma, että tuen koiratoimintaa, jossa koiria kohdellaan hyvin.
Vaikka shibanpennuista on kova kilpailu, koirien hyvinvoinnin vaalimisen pitäisi olla jokaisen ostajan vastuulla. Tähän perustuu myös useimmille tuttu slogan: Älä osta pimeää pentua - älä tue pentutehtaita. Ei kuitenkaan tarvitse mennä pentutehtaisiin asti pentuaan hakemaan, että voi ostopäätöksellään ihan suoraan rahallisesti tukea koirien hyvinvoinnin kannalta moraalisesti arveluttavaa koiratoimintaa. Valitettavan usein auton ostamista harkitaan pidempään kuin oman uuden perheenjäsenen valintaa. Pentua hakemaan, rahat kasvattajalle ja happily ever after, right?
Olen ollut koiraharrastuspiireissä mukana vajaat kymmenen vuotta koiran omistajana, koiraharrastajana ja -kilpailijana, yhdistysaktiivina ja koirien kasvattajana. Kasvattajana ostan koiria kasvatustyöni laadun kehittämisen takaamiseksi useammin kuin keskimääräinen koiranomistaja. Näiden vuosien aikana ja erityisesti omia kasvatusajatuksia työstäessä on käynyt selväksi, että toista täysin samoilla periaatteilla toimivaa kasvattajaa on mahdotonta löytää. Pienet näkemyserot ovat varmasti hyvästäkin ja edistävät aina kehitystä. Kansainvälisessä ympäristössä on myös pakko "sietää" jonkin verran kulttuurieroja koirien pitoon liittyen, mutta silti perusasioiden on oltava kunnossa kun olen ostamassa koiraa, tapahtui se sitten Suomesta tai ulkomailta. Ja oikeastaan myös silloinkin, kun olen astuttamassa narttuani - sivuhuomautuksena todettaneen, että koen myös urosvalinnan olevan jonkin kennelin/koiraharrastajan toiminnan tukemista.
Mitä ne vähimmät "perusasiat" sitten mielestäni ovat? Melko simppeliä: kaikki mikä liittyy koirien hyvinvointiin. Liian usein näkee ja kuulee kasvattajien joustavan säännöistä, joiden pitäisi olla koiria rakastavalle ihmiselle selviöitä ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna.
Koska jokainen pentue on nartulle suuri rasitus, ajankohdan, tilanteen ja olosuhteiden tulee olla kaikilta osin kunnossa erityisesti nartun hyvinvoinnin takaamiseksi. Muutamia perusasioita huomioitavaksi:
- Emän ikä - yli 1,5 vuotta, alle 8 vuotta. Ensisynnyttäjä mielellään alle 5 vuotta.
- Emän hyvä fyysinen kunto - ei sairauksia tai ongelmia. Kaikki terveysongelmat tyypillisesti pahenevat rasituksessa, joita pentueesta aiheutuu. Stressi voi saada esimerkiksi mahdolliset allergiset ongelmat voimistumaan ja valtavan vatsan kantaminen sekä lihaskunnon heikkeneminen varmasti pahentaa olemassa olevaa luustovikaa ja voi aiheuttaa nartulle kipua. Emän terveys ei ole siis ehdottoman tärkeää vain perinnöllisyyden kannalta!
- Emän kestävä "henkinen tila" - emä on rauhallinen ja tasapainoinen, ei arka, pelokas tai stressaantunut. Se luottaa omistajaansa eikä stressaannu ylenmäärin vierailijoistakaan.
- Emän hoito. Emä saa laadukasta ruokaa ja tarvittavia lisäravinteita, riittävästi huomiota ja heti tarpeen vaatiessa myös eläinlääkärin hoitoa ja lääkitystä.
- Pentueiden määrän ja pennuttamisen tiheyden kohtuullisuus. Emälle on suotava riittävän pitkä tauko edellisestä pentueesta. Kennelliiton sääntö vaatii pentueiden välille (joskin sallii yhden poikkeuksen) 10 kuukautta, joka on mielestäni aivan se minimi! Ja jos narttu on alle kolmevuotias ja sillä on jo kolme pentuetta, millaisen luulet sen elämän sisällöltään pääasiassa olleen? Matikkaa ei paljoakaan tarvitse osata, kun ymmärtää että koko pentueprosessi juoksun alusta takaisin normaaliin lihaskuntoon, hyvään turkkiin, hormonitasapainoon ym. vie reilusti yli puoli vuotta. Maksimipentuemäärä nartulle on Kennelliiton säännön mukaan viisi, mutta kaikille sekään ei riitä (käytännössä vain (Suomeen) rekisteröidyt pennut lasketaan). Oletteko kuulleet termin pentukone? Tuntuu ehkä aika suoralta puheelta, mutta ei se kovin kauas termin määritelmästä voi jäädä, jos narttu kahden ja kahdeksan ikävuotensa välillä synnyttää ja hoitaa ne viisi pentueellista koiranpentuja, ainakin toistakymmentä pentua. Paljonko siinä jää koiran elämässä tilaa millekään muulle?
- Emän asuinolosuhteet ja pentutila - emällä laadukas ravinto ja paljon virikkeitä sekä puhdas ympäristö. Oma rauha ja riittävästi tilaa pentujen hoitoon, mutta aina myös mahdollisuus poistua pentujen luota.
- Astutustilanteen stressittömyys ja luonnollisuus. Nartulle on annettava mahdollisuus kieltäytyä ja poistua tilanteesta. Kuonokoppa ja kasa avustavia ihmisiä pitelemässä agressiivisesti käyttäytyvää ja paniikissa rimpuilevaa narttua väkisin paikoillaan uroksen hypätessä selkään on kaikkea muuta kuin koiran hyvinvoinnin huomioivaa toimintaa.
Pentujen hyvinvointi kulkee käsikädessä emän hyvinvoinnin kanssa: riittävästi tilaa, hyvä hygienia ja omasta rauhasta huolehtiminen. Pennuille on suotava mahdollisuus tutustua ympäröivään maailmaan turvallisesti ja pikkuhiljaa, mutta mitä aktiivisempi kasvattaja sosiaalistamisessa on, sen parempi. Pentua ei saa Kennelliiton säännön mukaan luovuttaa alle 7 viikkoisena, koska se ei ole sitä nuorempana valmis eroamaan sisaruksistaan. Stressiä aiheutuu niin emälle kuin pennuillle myös siitä, jos emä väkisin eroteaan pennuistaan kovin aikaisin (esimerkiksi sijoitusnarttu palautetaan haltijaperheelle "pois tieltä"). Joskus tämä tehdään jo heti kun pennut pääsevät kiinteän ruuan makuun, hurjimmillaan jo 4-5 ensimmäisen viikon jälkeen. Äkillinen vieroittaminen voi aiheuttaa paitsi stressiä pennulle, myös ongelmia esim. emän maidontuotannon ehtymiseksi luonnollisesti. Summasummarum, pennun muutto uuteen kotiin on osattava tehdä mahdollisimman stressittömäksi pennun ja myös emän kannalta. Pennun "valmistelu" uutta elämää varten on yksi kasvattajan tärkeimmistä tehtävistä.
Emon ja pentujen hyvinvoinnin lisäksi koiranostajan pitäisi vaivautua selvittämään se, miten kasvattaja huolehtii muiden koiriensa hyvinvoinnista. Pennun ostaminen kasvattajalta kuitenkin tukee aina jossain määrin kyseisen kasvattajan kasvatustyön ja koiranpidon jatkuvuutta. Kärjistetty esimerkki: Jos kasvattajalla on kotonaan pihan perällä pienissä kenneltiloissa toistakymmentä koiraa ja sen lisäksi kokopäivätyö, lapset ja muita harrastuksia, mitenhän aktiivinen ja onnellinen elämä näillä koirilla oikeastaan mahtaa olla? Voi vaatia pidempää tutustumista ja jopa jonkinlaista selvitystyötä varmistua kasvattajan toteuttamista periaatteista, mutta taustojen luulisi kiinnostavan - ihan niinkuin sitä käytettyä autoakin ostettaessa. Katselemalla, kyselemällä ja vaikka googlailemalla pääsee jo aika pitkälle.
- Emän ikä - yli 1,5 vuotta, alle 8 vuotta. Ensisynnyttäjä mielellään alle 5 vuotta.
- Emän hyvä fyysinen kunto - ei sairauksia tai ongelmia. Kaikki terveysongelmat tyypillisesti pahenevat rasituksessa, joita pentueesta aiheutuu. Stressi voi saada esimerkiksi mahdolliset allergiset ongelmat voimistumaan ja valtavan vatsan kantaminen sekä lihaskunnon heikkeneminen varmasti pahentaa olemassa olevaa luustovikaa ja voi aiheuttaa nartulle kipua. Emän terveys ei ole siis ehdottoman tärkeää vain perinnöllisyyden kannalta!
- Emän kestävä "henkinen tila" - emä on rauhallinen ja tasapainoinen, ei arka, pelokas tai stressaantunut. Se luottaa omistajaansa eikä stressaannu ylenmäärin vierailijoistakaan.
- Emän hoito. Emä saa laadukasta ruokaa ja tarvittavia lisäravinteita, riittävästi huomiota ja heti tarpeen vaatiessa myös eläinlääkärin hoitoa ja lääkitystä.
- Pentueiden määrän ja pennuttamisen tiheyden kohtuullisuus. Emälle on suotava riittävän pitkä tauko edellisestä pentueesta. Kennelliiton sääntö vaatii pentueiden välille (joskin sallii yhden poikkeuksen) 10 kuukautta, joka on mielestäni aivan se minimi! Ja jos narttu on alle kolmevuotias ja sillä on jo kolme pentuetta, millaisen luulet sen elämän sisällöltään pääasiassa olleen? Matikkaa ei paljoakaan tarvitse osata, kun ymmärtää että koko pentueprosessi juoksun alusta takaisin normaaliin lihaskuntoon, hyvään turkkiin, hormonitasapainoon ym. vie reilusti yli puoli vuotta. Maksimipentuemäärä nartulle on Kennelliiton säännön mukaan viisi, mutta kaikille sekään ei riitä (käytännössä vain (Suomeen) rekisteröidyt pennut lasketaan). Oletteko kuulleet termin pentukone? Tuntuu ehkä aika suoralta puheelta, mutta ei se kovin kauas termin määritelmästä voi jäädä, jos narttu kahden ja kahdeksan ikävuotensa välillä synnyttää ja hoitaa ne viisi pentueellista koiranpentuja, ainakin toistakymmentä pentua. Paljonko siinä jää koiran elämässä tilaa millekään muulle?
- Emän asuinolosuhteet ja pentutila - emällä laadukas ravinto ja paljon virikkeitä sekä puhdas ympäristö. Oma rauha ja riittävästi tilaa pentujen hoitoon, mutta aina myös mahdollisuus poistua pentujen luota.
- Astutustilanteen stressittömyys ja luonnollisuus. Nartulle on annettava mahdollisuus kieltäytyä ja poistua tilanteesta. Kuonokoppa ja kasa avustavia ihmisiä pitelemässä agressiivisesti käyttäytyvää ja paniikissa rimpuilevaa narttua väkisin paikoillaan uroksen hypätessä selkään on kaikkea muuta kuin koiran hyvinvoinnin huomioivaa toimintaa.
Pentujen hyvinvointi kulkee käsikädessä emän hyvinvoinnin kanssa: riittävästi tilaa, hyvä hygienia ja omasta rauhasta huolehtiminen. Pennuille on suotava mahdollisuus tutustua ympäröivään maailmaan turvallisesti ja pikkuhiljaa, mutta mitä aktiivisempi kasvattaja sosiaalistamisessa on, sen parempi. Pentua ei saa Kennelliiton säännön mukaan luovuttaa alle 7 viikkoisena, koska se ei ole sitä nuorempana valmis eroamaan sisaruksistaan. Stressiä aiheutuu niin emälle kuin pennuillle myös siitä, jos emä väkisin eroteaan pennuistaan kovin aikaisin (esimerkiksi sijoitusnarttu palautetaan haltijaperheelle "pois tieltä"). Joskus tämä tehdään jo heti kun pennut pääsevät kiinteän ruuan makuun, hurjimmillaan jo 4-5 ensimmäisen viikon jälkeen. Äkillinen vieroittaminen voi aiheuttaa paitsi stressiä pennulle, myös ongelmia esim. emän maidontuotannon ehtymiseksi luonnollisesti. Summasummarum, pennun muutto uuteen kotiin on osattava tehdä mahdollisimman stressittömäksi pennun ja myös emän kannalta. Pennun "valmistelu" uutta elämää varten on yksi kasvattajan tärkeimmistä tehtävistä.
Emon ja pentujen hyvinvoinnin lisäksi koiranostajan pitäisi vaivautua selvittämään se, miten kasvattaja huolehtii muiden koiriensa hyvinvoinnista. Pennun ostaminen kasvattajalta kuitenkin tukee aina jossain määrin kyseisen kasvattajan kasvatustyön ja koiranpidon jatkuvuutta. Kärjistetty esimerkki: Jos kasvattajalla on kotonaan pihan perällä pienissä kenneltiloissa toistakymmentä koiraa ja sen lisäksi kokopäivätyö, lapset ja muita harrastuksia, mitenhän aktiivinen ja onnellinen elämä näillä koirilla oikeastaan mahtaa olla? Voi vaatia pidempää tutustumista ja jopa jonkinlaista selvitystyötä varmistua kasvattajan toteuttamista periaatteista, mutta taustojen luulisi kiinnostavan - ihan niinkuin sitä käytettyä autoakin ostettaessa. Katselemalla, kyselemällä ja vaikka googlailemalla pääsee jo aika pitkälle.
On sitten vielä hurjan pitkä liuta asioita, joita ylläluettelemieni perusasioiden lisäksi kannattaisi ihan jokaisen koiranostajan huomioida pelkästään omaa parastaan ajatellen. Jos nyt ylipäätään kiinnostaa miettiä mihin oikein ryhtyy ja rahojaan pistää. Halvalla ei todennäköisesti saa parasta, mutta toisaalta myös kalleinta ostettaessa pitää tietää mistä maksaa. Ensimmäinen vapaa pentu ei todennäköisesti ole juuri teidän perheen vaatimuksiin sopeutuva "dream come true". Sairaista, aroista tai agressiivisuuteen taipuvista vanhemmista ei yleensä putkahda ihan ongelmatonta pentua. Vaikka välillä käy tuuri, on fakta, että koko ikänsä maalla "piiloteltu", mihinkään näyttelyyn tai kokeeseen osallistumaton koiraemo saa varsin korkeat vedonlyöntikertoimet sille, että onnistuisit saamaan siitä tervepäisen, kaupunkiin sopeutuvaisen ja terveen pennun. Toisaalta ostaessasi pennun, jolla on isän tai emän puolelta jo useita kymmeniä sisaruksia, et luultavasti liiemmin tue rodun monimuotoisuutta ja rodun terveimpään mahdolliseen tulevaisuuteen pyrkivää kasvatustoimintaa. Voisin jatkaa listaa vielä pitkään - ja oikeastaan haluaisinkin, sen verran monenlaista koirankasvatustoimintaa Suomestakin löytyy. Vuodesta toiseen, kaikesta valistuksesta huolimatta - sen jälkeen jos edes se itselle sopiva rotu on vaivauduttu etsimään eikä olla tarraamassa naapurin seropipentuihin - pennunostajat eivät jaksa odottaa paria ensimmäistä "pentuja varattavissa" -ilmoitusta pidemmälle. Ja pitkässä juoksussa, pidemmälle katsottuna, näiden kulutusvalintojen seurauksista kärsivät eniten nelijalkaiset ystävämme, ei niinkään mikään muu yksittäinen taho.
Suosittujen rotujen kohdalla koirien hyvinvoinnin pahin vihollinen on kysynnän ja tarjonnan laki. Kun on suurta kysyntää, huonompilaatuinenkin tavara menee kaupaksi. Valistuneista kuluttajista on näissä piireissä pulaa. Uutta perheenjäsentä ei hankita kovin usein, mutta seuraavan kerran kun se aika koittaa, voisitko sinä yrittää tehdä eettisen ja maltillisen kulutusratkaisun - valita kasvattajan, jonka periaatteet kohtaavat omiesi kanssa? Sillä välin, nauttiessasi elämästä nykyinen koirakaveri rinnallasi, voit kantaa kortesi valistuksen kekoon ystävällisesti selittämällä sille koiranostoaikeissa olevalle sukulaiselle, että omaa pentua etsiessä kannattaa miettiä jotain muutakin kuin tulevan mupen turkin väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti