Sikaripunkkeja ja allergiaa :(

Kävimme viime viikolla keskiviikkona eläinlääkärissä, kun Tiuku maanantaina illalla sateisen lenkin jälkeen alkoi rapsuttelemaan itseään normaalia enemmän ja olin jo edellisellä viikolla huomannut Tiukun (tällä hetkellä hyvin olemattomassa) karvassa pieniä karvattomia, hieman punoittavia länttejä. Läntit sijoittuivat lähinnä alaleukaan ja raajojen sisäsivuille. Maanantaita ennen en kuitennkaan havainnut samanlaista huomattavaa kutinaa ja siitä aiheutuvaa rapsutusta, joten en reagoinut tilanteeseen aiemmin seurailua enempää. Heti tiistai-aamuna soitin kuitenkin omalle eläinlääkäriasemallemme ja varasin Tiukulle ajan tutkimuksiin. Fiilikset eivät tietysti jo yhden kutisevan koiran elämää seuranneena olleet ollenkaan hyvät.

Helmin laikut huhtikuussa

Helmi lähti myös mukaan klinikalle, seuraneidiksi ja siltä varalta, että jotain ulkoista Tiukun ihosta kuitenkin löytyisi. Tiukusta otettiin raapenäytteet kolmesta eri kohdasta ja sikaripunkki sieltä paljastui. Tulos oli oikeastaan helpotus, kun olin jo hetken ehtinyt pelätä saaneeni toisen allergiakierteeseen joutuneen shiban omistukseeni. Myös Helmistä otettiin näytteet, ja samaa löytyi häneltäkin. Helmillähän todettiin sikaripunkki jo aiemmin, maalis-huhtikuussa, ja pennuilla se onkin aika yleinen. Helmi ei tuolloin kutissut lainkaan, mutta karvattomat kohdat olivat suurempia ja selkeämpiä. Helmi ei nuoren ikänsä vuoksi aiemmin saanut vaivaan antibioottia vaan vain ulkoloishäädön ampullista niskaan sekä Fuciderm voidetta karvattomiin kohtiin. 

Sikaripunkki on loinen, jota esiintyy jokaisen koiran ihossa pieniä määriä.  Joskus se kuitenkin yleistyy, syystä tai toisesta, ja aiheuttaa karvattomia kohtia erityisesti pään ja jalkojen seudulle. Se ei vain hieman yleistyneenä kutise välttämättä ollenkaan. Sikaripunkkien yleistyminen pienissä määrin ei sinänsä ole vaarallista, mutta jos oireita vakavammista ihovaurioista alkaa näkyä, voi olla että koira on sairastunut demodikoosiin. Demodikoosia tavataan yleensä lyhyt- ja sileäkarvaisilla roduilla. Tiukulla tai Helmillä ei onneksi näy viitteitä tästä. 

Sikaripunkin ei pitäisi olla tarttuva eikä varsinaisesti periytyvä, vaan koira saa sen emoltaan ensimmäisten päivien aikana. Sinänsä erikoista, että meille vaiva on nyt ilmestynyt lyhyen ajan sisällä molempiin koiriin. Oli miten oli, nyt on lääkekuuri (Interceptor vet, yksi tabletti per nassu kerran viikossa kuukauden ajan)  päällä ja toivotaan että se auttaa! Kumpikaan koirista ei kovasti tunnu kutisevan, mutta ei Tiukun läntit tietysti kivalta näytä.

Kuten yllä mainitsin, yhden kutisevan koiran, Iitun, elämää tässä on nyt seurattu kohta jo melkein vuoden verran. Lääkekuurilla kaikki on hyvin, mutta 1-2 viikon kuluttua kuurin loppumisesta ongelmat alkavat aina uudestaan. Viikko sitten Iitusta otettiin verinäytteet ja testien tulokset olivat hyvin positiivisia - eli todellisuudessa kaikkea muuta kuin positiivisia. :( Iitu reagoi voimakkaasti kaikkiin kolmeen alustavaan testiin; pölypunkkeihin, heiniin jne. Onneksi oireet eivät ole ihan mahdottomat (kutinaa lähinnä kuonon seudulla ja jatkuvaa pientä korvatulehdusta), mutta ei tämä nyt tietysti hyvältä tunnu. Siedätyshoito on oikeastaan ainut mahdollinen hoitomuoto, ja sitä aloitellaan mitä pikimiten.

Helmi 6kk

Ettei kuitenkaan menisi ihan masisteluksi koko postaus, niin kerrottakoon että Mirai No -shibalauma kasvaa lähitulevaisuudessa! :) Valitettavasti koirakiintiö mun omalta osalta on tällä hetkellä täynnä, mutta hengessä ollaan ihan koko sydämellä näin etänäkin. Meille kotiin on myös melkein koko pihan kokoinen aitaus rakentumassa, odotan jo innolla että saan viettää elokuun lopussa reilut pari viikkoa ansaittua kesälomaa koko lauman kanssa kotona. Terassin ovi auki ja koirat saa juosta ulkoa sisään ihan oman mielensä mukaan. Lomia odotellessa - mukavaa helleviikkoa lukijoillemme! :)