lauantai 9. maaliskuuta 2013

Agikuulumisia ja kasvattajuuden haasteista

Helmi ja Tiuku - valaistusta talven pimeyteen a lá Vaasa :)
Lyhyesti viime viikkojen kuulumisia; treenit ovat menneet hienosti! Juoksun loputtua Helmin kontaktitreeni lähti edistymään lopulta matalan laatikon kanssa tosi hyvin, fyysisesti nostamalla ja laatikolla pysymisestä palkkaamalla takajalat saatiin laatikolle (samalla kun etujalat pysyivät maassa) pian ilman apuakin. Naksutin auttoi koko ajan hurjasti. Päästiin siitä siirtämään 2-on-2-off -treenaus puomin kontaktille. Helmi on niin nopeasti oppiva ja haluaa kaikin keinoin miellyttää ja tehdä oikein, että jo muutamien toistojen jälkeen päästiin ottamaan vauhtia ylempää ja ylempää. :) A-este on siinä mielessä haastavampi, että se on jyrkempi ja koiralle ei ole luonnollista pysäyttää vauhteja etujalat maassa ja takajalat kontaktipinnalla. Koska Hemuli kuitenkin skarppaa aina, kun tekee kerran virheen, ei mennyt kauaakaan että neiti oppi mitä häneltä odotetaan :) Nyt pikkuhiljaa lisätään vauhtia, kosketusalusta alkaa olla jo aika pienessä koossa (noin 3x4cm) ja jatketaan johdonmukaisesti palkkausta oikeaan asentoon pysähtymisestä.  

Tiukun agilityt on edistynyt viime aikoina erityisesti keppien osalta, ns. väärä puoli alkaa olla jo aika vahva! Jee! Toki oikea puoli on edelleen selvästi helpompi, mutta ei varmasti mene kauaa että voin ihan rohkeasti kisoissakin alkaa ohjata enemmän vasemmalta puolelta. Nyt Tiukun treeneihin tulee kuitenkin tauko, kun neiti aloitti juoksun.

Juoksuja pukkaa siis ja parin vuoden harkinnan jälkeen päätin, että Tiukulle yritetään nyt toista pentuetta. Helmin astutuksesta on ehtinyt kulua nyt jo kohta 6 viikkoa ja mitään merkkejä tiineydestä ei oikein ole, joten valitettavasti Helmin äitiys antaa odottaa itseään ainakin syksylle. Mä kun niin odotin juuri tätä pentuetta.. :( No, Tiukun juoksun ajoitus on kuitenkin sikäli hyvä, että ainakaan nyt ei tarvitse miettiä, miten oma aika riittäisi kahdelle pentueelle peräkkäin ja osittain päällekäinkin. 

Tiukun urosvalinnassa halusin painottaa erinomaisia terveystuloksia, kiinnostavaa sukutaulua, tasapainoista, rohkeaa ja sosiaalista luonnetta. Ulkonäöllisesti halusin valita vahvaluustoisen, ryhdikkään ja hyväilmeisen uroksen, jolla on mm. sopivasti takakulmausta. Harkinnassa ihan alkujaan oli meidän norjan prinssi Dazu, mutta koska Dazu sopi mielestäni erityisen hyvin myös Helmille, Tiukun sulhoksi valitsin toisen nuoren, reippaan tuontiuroksen, jonka vanhemmat ja isovanhempiakin olen tavannut ja miellyttäviksi shiboiksi todennut. 

Aina ei kuitenkaan koirien kanssa kaikki mene niinkuin toivoisi. Keskiviikkona tehtyä, yli 600 kilometrin hakureissua ei palkittu, sillä valitun sulhon kanssa ei vaan natsannut ollenkaan, vaikka Tiuku alkoi viimeistään torstaina olla jo hyvin innokas urosta kohtaan. Kun perjantainakaan koirien välillä ei hyvin nukutun yön jälkeen ollut todellista yhteistä säveltä, mutta Tiukun käytös ja viime kerran astutusajankohdat antoivat olettaa tärppien olevan jo kohdalla, päätin, että haluan palata alkuperäiseen suunnitelmaan. Siispä, samalla kun Vaasassa vierailulla ollut sulho palautettiin kotiin, ajettiin "luottoprinssi" Dazun luo. Mittariin kertyi taas satoja kilometrejä ja myöhään illalla, pilkkopimeällä ajelemista, mutta vaiva kannatti - Dazu ja Tiuku eivät eilen kauaa aikailleet, vaan olivat nalkissa melkein ennen kuin ehdin alas istua. Juuri ja juuri keskiyötä ennen oltiin kotonakotona Halikossa - enpä muista hetkeen olleeni yhtä rättiväsynyt ja helpottunut päästessäni pois auton ratista ja sänkyyn! :) On tämä kasvattaminen välillä aikamoista;  toisaalta yhtä stressaamista ja jännittämistä, aikatauluttamista, sumplimista, omista menoista ja pitkistä unista luopumista, vaivaa, epävarmuutta ja pettymyksiä. Ja sitten toisaalta kuitenkin jännittäviä suunnitelmia, odotuksia ja toiveita, toiveiden toteutumisen juhlimista, jatkuvaa oppimista ja muita palkitsevia hetkiä. 

Tänään vierailtiin Dazun luona uudestaan ja toinenkin astutus on nyt purkissa, joten taas toiveet on korkealla että ei kaikesta huolimatta oltukaan liian myöhään liikenteessä. Kovasti haluan uskoa, että kaikki menee hyvin ja vapun tienoilla näkisi päivänvalon Tiukun toinen pentue :) Pitäkäähän peukkuja! Lisäilen kuvia pariskunnasta myöhemmin.

Tiuku ja Vaasan Onkilahti auringonlaskun aikaan 1.maaliskuuta 2013

2 kommenttia:

  1. Oih...jännittävää! Kyllä se luonto varmaan tietää :) Hieno toi alimmainen kuva!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anne :) Toivotaan, hyvin ainakin koirien välillä kemiat natsasi!

    VastaaPoista