Kiihdyttelyä syysauringossa

Ikää viisi viikkoa ja vauhti kiihtyy :)

Ensimmäinen ulkoilu

Viikko sitten pojat täyttivät neljä viikkoa ja kunhan lauantaina ensin Toffeen tuleva perhe oli ehtinyt käydä ihastelemassa veljeskaksikkoa, sitten isänpäiväsunnuntaina oli hyvä hetki lähteä tutustumaan suureen ulkomaailmaan ensimmäistä kertaa. Laku ja Toffee ovat varsin mutkattomia poikia ja pihalla lähtivät liikkeelle pitkälti niin rohkeina ja reippaina kuin odotinkin. Tiukukin oli mukana ulkoilemassa. 

Hohhoijaa, tää aitaus on jo nähty!

Hampaat on tehty käytettäväksi, sanoo Toffee.

Uninurkka

Moimoimoi, joko pääsee pois?

Ai ei vielä? Syön sitten tämän!

Joko saa avata silmät?

Jiihaa, täällä ollaan!

Tullaan, tullaan!

Ulkona on aarteita

 

1kk potretit, aika velikultia :)

Vielä väsy tulee aika äkkiä. Kroohpyyh ja unia!

Tapaus varvasanomalia eli lyhytvarpaisuus

Suzu 12vko. Lyhyempi varvas
kuvassa vasemmalla, etutassun uloin varvas.

Tärkeä osa koirankasvattajuutta on ymmärtää ja hyväksyä, että toisinaan kasvateilla ilmenee odottamattomia vikoja ja sairauksia, jotka vaativat luopumaan jalostussuunnitelmista. Meidän kesän S-pentueen ainoalla tytöllä, Suzulla, ilmeni nimittäin varvasanomalia eli lyhytvarapaisuus oikean etujalan uloimmassa varpaassa. Varvasanomalia on harvinainen – onneksi lähinnä kosmeettinen - vika, jossa koiran kaikki varpaat eivät ole yhtä pitkiä vaan yhdessä tai useammassa varpaassa joku nivelistä ei kehity normaalisti. Tyypillisesti yksi nivelväli on tavallista lyhyempi ja näin ollen myös varvas itsessään jää poikkeavan lyhyeksi. Vika tulee selvemmin esiin luovutusiän jälkeen pennun kasvaessa, Suzulla noin 10-11 viikon iässä. Kun tietää tapauksia, vian voi bongata jo hieman aiemmin - tosin jotain kertonee se, ettei eläinlääkäri 12 viikkoisrokotuksessa vikaa ollut huomannut tassujen tutkimisesta huolimatta, vaikka itse olin puolta viikkoa aiemmin Suzua moikkaamassa käydessä nähnyt selvästi, mistä täytyy olla nyt kyse. Googlailemalla esimerkiksi hakusanoilla short toe anomalia tai shiba short toe.

Shibojen JTO:ssa eli jalostuksen tavoiteohjelmassa aiheesta kirjoitetaan näin:

Varvasanomalia on perinnöllinen. Periytymistapa ei ole tiedossa, mutta on viitteitä siitä, että anomalia voisi olla dominoivasti periytyvä. Ongelmaa esiintyy myös muilla roduilla.

Varvasanomaliassa yleensä eturaajan/eturaajojen uloin/uloimmat varpaat surkastuvat nuorena. Viallinen varvas on tassunpohjaa katsottaessa selvästi muita lyhyempi ja siitä saattaa puuttua yksi nivelväli. Sitä ei tule sekoittaa yhteenkasvaneisiin tai siltä näyttäviin anturoihin. Pikkupennulla ei anomalia välttämättä ole vielä havaittavissa, vaan puhkeaa n. 4-6 kk iässä. Anomalia voi esiintyä myös takaraajoissa ja myös muissa kuin ulommaisissa varpaissa. Anomalia saattaa altistaa koiran nivelrikolle, mistä syystä se kuuluu rodussa vastustettaviin vikoihin. (Lähde: Suomen Kääpiösnautserikerhon nettisivut) 

Tavoite: Kartoittaa tietoa rodussa esiintyvistä varvasanomaliatapauksista.
Suositus: Koiraa, jolla on varvasanomalia, ei tule käyttää jalostukseen.

Shiboilla varvasanomaliatapauksia on tiedossani Suomessa kaksi. Tämän lisäksi olen kerännyt pari vuotta sitten listaa tietämästäni varvasanomaliatapauksista maailmalta ja näin olen löyttänyt tapauksia yhteensä yhdeksän (mm. USA, Saksa, Ruotsi). Suzu on nyt kymmenes tietämäni tapaus ja ei sukua kenellekään edellisistä, joten suurena yllätyksenä tämä vika tuli.

Hyvä uutinen on, että lyhytvarpainen koira (kuvavertailujen perusteella vaikuttaa minusta vielä siltä, että Suzun varvas ei olisi mitenkään lyhyimmästä päästä niitä, joilla vika on) voi elää ihan normaalia elämää. Kevyillä koirilla on pitkälti kosmeettisesta viasta. Jalostuksen kannalta vika on kuitenkin poissulkeva, sillä erilaiset poikkeamat luustossa ovat aina siinä mielessä huolestuttavia, että mikäli ne ”siirtyvät” esimerkiksi selkärankaan, ongelmat konkretisoituvat koirayksilön elämässä nopeasti.

Ajatuksenani on, että Suzun tassu röntgenkuvataan sitten aikuisena, jotta nähdään miltä lyhyemmän varpaan nivelet näyttävät. Vaikka sijoitussopimus puretaan ja harrastuksista näyttelyt ehkä jäävät vähän vähemmälle, Suzu jatkaa onnellista elämäänsä Naantalissa perheensä huomassa ja tulee varmaan vierailemaan jatkossa myös Mynämäen shibatreeneissä, jossa pari viikkoa sitten yhdessä jo treenailtiin. Reipas tyttö Suzu ekoissa treeneissään olikin, agilityputkesta tuli hetkessä superhauska, puomilla kiipeilyn alkeet opittiin tosi äkkiä! Luoksetuloharjoitukset ihmiseltä toiselle menivät häntä viuhuen onnellisina makupaloja maiskutellen. Mahtava pentu!

Pennut tasan 3 viikkoa

Kaunistakin kauniimpi Aata. Huomatkaa uhrautuva jalan jännittäminen.

Kasvattajalle kerrotaan aina parhaat salaisuudet.

Moi! Mä oon Toffee.

Ja mä oon Laku, hurmasin mun uuden perheen tänään.

Äidin tarkan silmän alla tietysti.

Jos kuvaisit minuakin? T: Aata

Lakupötkö nukahti tulevan omistajan sylkkyyn

Mutta kun pennut nukkuivat..

..Aata otti huomion mielellään vastaan.

Uusia taitoja on opittu! Mm. takajalalla rapsuttaminen.

Ja kattokaa miten hienosti osataan jo istuakin - silloin kun ei nukuta.

Nukkuminen mamman kaikussa on kyllä ykkösjuttu.

..mammankin mielestä.

Nassut vastakkain kelpaa niinkin.

Mutta ihan koko aikaa ei enää nukuta!

Kolmen viikon poseeraus. Aika taitavia poikia.

Se on helppoo kun on niin komee!