Pikakooste Prahan koirakulttuurista ja muita kuulumisia

Elämää täällä on takana kuukausi. Heti ensimmäisinä päivinä ehti selvitä, että koirat ovat suosiossa Tšekeissäkin. Koirakulttuuri vaikuttaa varsin toimivalta, koirat liikkuvat paljolti vapaana – niin autotien vieressä, rappukäytävässä kuin tietysti etenkin puistoissa ja muilla viheralueilla. Omistajat eivät odota koiriensa pysyvän välittömässä läheisyydessä, vaan tuntuvat luottavan siihen, ettei oma koira viipota autotielle tai muuallekaan omistajan selän takana. Koira tulee kyllä perästä, kunhan nuuskutteluiltaan ehtii. Olen käynyt paljon rullaluistelemassa eri puistoissa ja esimerkiksi eilen koirista oli melkein ruuhkaa. Hyvin osaavat kuitenkin koirat väistää tai pysyä paikoillaan, kun pyöräilijät ja rullailijat ohittavat. Koirien jätökset ilmeisesti kerätään melko tunnollisesti, koska sotkua ei ole juuri osunut silmiin. Minkäänlaisia rähinöitä ei näytä syntyvän vaikka puistossa vapaana temmeltää isoa ja pientä, karvaista ja karvatonta, nuorta ja vanhaa koirakaveria. Koirat näyttävät siis puhuvan koiraa keskenään varsin hyvin  - toisin kuin paikalliset ihmiset englantia. ;) Joukkoliikenteessä kulkevilla isoilla koirilla näkyy lähes aina olevan käytössä kuonokoppa, mutta koirat saavat kyllä olla mukana niin ravintolassa, terasseilla kuin kauppakeskuksissakin. 

Shiboja on osunut Prahan kaduilla vastaan kolme kappaletta. Yhtä, kuvissa esiintyvää Yoshia, pääsin vähän rapsuttelemaankin, mutta totta puhuen liikaa ei auta nelijalkaisia paijailla, tulee vaan ikävä omia.. :) Huomaan myös mielelläni vaihtavan aihetta aika nopeasti, jos joku haluaa kuulla millaisia koirani ovat. Ei sillä ettenkö jaksaisi koirista jauhaa kuten aina ennenkin, päinvastoin, mutta omista koirista puhuminen ottaa välillä vähän koville. Kotona on kuulemma mennyt oikein hyvin. Aata ja Iitu on välillä saanut lomailla Mäntsälässä sukulaisten luona. Tytöt ovat päässeet mökkeilemään ja pysyneet kuulemma pihalla aitauksessa kiltisti. Helmillä alkoi jo uusi juoksu, hyvin palautui kierto siis ennalleen. Tiukukin on vihdoin saanut turkkia vähän takaisin ja alkaa näyttää taas itseltään. Tiukulle varataan sterilointiaika tämän kuun loppuun tai ensi kuun alkuun, neiti pääsee nauttimaan juoksuttomasta elämästä ja esim. kohtutulehduksen riski poistuu. Muuten mulla ei ole mitään epäilyksiä leikkaamisen suhteen, mutta toivon vaan ettei meidän sosiaalisen pienen ilopillerin luonne muutu yhtään mihinkään!

Tiukun ja Helmin kesäpentujen omistajat ovat mukavasti jaksaneet kirjoitella kuulumisia ja lähetellä välillä kuviakin, kaikilla tuntuu menevän hienosti kodeissaan. Yumi, Pörri ja Navi ovat aloittaneet jo mätsärikäynnit ja koulutus on sujunut hyvin, pennut ovat viihtyneet näyttelyissä ja keränneet tuomareilta kehuja. Yumi on tainnut sijoittuakin melkein joka koitoksessaan. :) Tässä otoksia (kiitos omistajille ja avustaville valokuvaajille!) Helmin mukuloista näytelmistä, ensi kerralla sitten Tiukun lapsosten kuvia :)

NAVI:

YUMI:

Shibat edustaa: Ilo-shiba BIS-2, Yumi pentujen PUN-3 

PÖRRI:

Kattokaa nyt miten hienoja, söpöjä ja kauniita! Omistajille ei muuta kuin isoa peukkua, kiitokset ja keep up the good work :)

Ykköspenskat 3 wee!

Tiistaina lähettelin virtuaalisia onnitteluja Suomeen - mun ihkaeka pentue täytti nimittäin kolme vuotta! :) Vielä näin bloginkin kautta paljon, paljon onnea Sakille, Nenelle ja Miyulle! Kolmen vuoden takaa on mahtavia muistoja. Ensimmäisellä pentueella taitaa olla aina joku erityinen paikka kasvattajan sydämessä. Tytöistä on kasvanut hyväluonteisia, nättejä ja terveitä aikuisia shiboja :)

Mirai No Yume "Miyu", Mirai No Yasei Hime "Saki" ja Mirai No Yumiko "Nene" noin 4 viikkoa

Terkkuja helteisestä Prahasta!

Viitisen päivää takana ja hyvin pyyhkii :) Reissukuulumisia voi lukea http://siniprahassa.blogspot.cz/ - kommentoikaahan joskus, niin mun kirjoitteluinto ei heti hiivu. 

Mulla on sittenkin taas lemmikkejä, peräti ihan osuvat neljä kipaletta. 

Taidan nimetä ne kirjaimilla I, T, H ja A... :)

Mitähän temppuja näille vois opettaa?

Heihei Vaasa, heihei Suomi

..ja ennen kaikkea heihei mun pienet kullanmurut. Pitää varmaan varata aika tovi hyvästeille huomenna.

Yhdessäoloa tältä aamulta <3

Kotona Halikossa ollaan nyt siis ja huomenna illalla sitten jo maailmalla. Vikat viikot Vaasassa meni yhdessä hujauksessa. Loppurutistus muuton kanssa oli aika raju kun onnistuin tulemaan kipeäksi alkuviikosta. Mutta siitäkin selvittiin. Ohi on ainakin toviksi yksi jakso elämässä, kaverit ja työporukka haikeana hyvätelty ja uudet kuviot edessä. Innolla ja innostuneena odotan mitä Praha tarjoilee, mutta onhan tää aika.. hui!

Vikoja lenkkejä Vaasassa.
En osaa muuta sanoa, kuin ett gotta love that city!

Helmi naatiskelee muuton ja rempankin keskellä

Tytöt sai eilen matkustaa etupenkillä, kun muu auto oli sullottu täyteen tavaraa about kattoon asti ;)

Maanantain agitreenien yhteydessä vietettiin vähän läksäreitä samalla kun treenailtiin vielä kevyesti vkaa kertaa. Helmin menosta tuli videointiakin, tais olla melkein ekoja kertoja kun tällasta radanpätkää vedettiin :) Näkyy kivasti tuo A:n kontakti tässä, targetilla toimii hienosti siis jo radankin yhteydessä.

Tästä se lähtee, tai siis jatkuu, ens vuonna. Hemulin kanssa on ollut tosi kiva treenata, motivaatiosta ei ole tarvinnut niin kauheasti kantaa huolta. Tiukunkin treenit meni hyvin, se taas heräsi eloon kun ekan kerran päästiin puomille ja siitä eteenpäin sujui sitten vaikeammatkin käänteet ja kuviot. Mun tosin pitäisi opetella parempia sokkareita. Ja lähtöihin täytyis ens vuonna muistaa molempien tyttöjen kanssa harjoitella omat rutiinit: Tiukulle vauhtilähdöt ja Helmille ennakointia estäviä harjoituksia. Voitte muistuttaa sitten helmikuussa, jooko? :D

Nyt ollaan tosiaan kotona viettämässä viimeistä Suomi-päivää ja päivän teemana on paitsi pyykätä ja pakata, myös ennen kaikkea naattia koirien kanssa yhdessäolosta täysin siemauksin. Aata ei tosin ole edes kotona vaan Savon mailla nauttimassa vielä maaseudun rauhasta lomalaisten kanssa. Ollaan pötkötelty pihalla ja käyty lenkillä merenrannassa. Muuten, vihdoin se uusi kamera, Canon EOS 60D, saapui! Parahiksi ennen reissua, pikaisesti ehdin testailla sitä tossa aamulla :)

Tasapuolisuuden nimissä Aatastakin yksi kuva. Juhannus-Aata :)

Voi mun pieniä, nyt se alkaa iskeä tajuntaan, etten nää niitä ties miten pitkään aikaan.. :'( No, onneksi jouluun ei ole kauhean pitkä aika ja oon ihan varma, että tää nelikko naattii kun saa viettää kesää ja syksyä isossa talossa ja tontilla koko konkkaronkka remuten keskenään. 

Täytyy katsoa miten kiireistä elämä Tsekeissä on, mutta yritän kirjoitella aina välillä koirien, kasvattien ja omiakin kuulumisia. Blogin kävijämäärät on kesän aikana varmaan vähintään triplaantuneet. joten ei anneta ihan jutunjuonen nuupahtaa :-) Ainahan sitä voi vaikka paasata jalostus- ja harrastusasioista ja suunnitella tulevaa. Tai sitten vaikka vähän tosiaan hehkutella fiiliksiä reissun päältä! 

Pitäkäähän lippu korkeella täällä Suomessa :)

Na shledanou!