Käytiin keskiviikkona mejäilemässä eli verijäljellä. Tiuku on ollut jäljellä kerran aiemmin, Helmille oli eka kerta. Helmille tehtiin helppoon maastoon ehkä 150m jälki yhdellä kulmalla, tyttö meni häntä alhaalla, jännittyneenä ja tosi tarkasti! :D Kulma löytyi hienosti. Aika hassu, kunnon hiipivä saalistaja. Pitäis päästä nyt kerran vielä kokeilemaan ennen kuin maa jäätyy, Helmi sais vähän käsitystä että mikä juttu tää oikeen on. Loppuun asti päästiin ja palkka maistui hienosti :)
Tiukulle tehtiin ehkä 300m jälki yhdellä kulmalla, maasto oli aika vaikeaa (risukkoista, isoja sammaleisia kiviä). Puoleen väliin kulmalle asti meni ihan hyvin ja vauhdillakin, vaikka huomas että vaikea maasto koetteli Tiukun motivaatiota kun piti pomppia ties mistä. Kulmalla Tiuku ihmetteli kun ei ole palkkaa??! Luuli vissiin että ois loppunut siihen. :D Loppu meni vähän haahuillessa, Tiuku otti häiriötä Helmistä ja treenikaveri Pepestä, jotka haukkuivat kauempana, mutta loppuun asti päästiin kuitenkin ja palkkiona ollut sulatettu potkaluu oli ihan superherkkua Tiukun mielestä. Hyvä lopetus siis :) Ens kerralla helpompaan maastoon, mutta niin että käyn tekemässä jäljen aamulla ja vasta iltapäivällä lähtee koiran kanssa paikanpäälle.
Tiuku kuuntelee treenikaverien haukkumista |
Mutta lopulta superherkku löytyy :) |
On toi mejäily kyllä rankkaa! Tehtiin kolme jälkeä ja reissussa meni melkein kolme tuntia. Koirat simahti autoon paluumatkalla samantien :D Tunnin lepotauon jälkeen lähdettiin vielä Helmin kanssa tokotreeneihin, on se vaan ihan huippu <3 Multa meinaa aina loppua herkut kun se jaksaa tehdä ja ottaa kontaktia niin hienosti ettei taukoja tarvi kauheesti pitää. Keli oli todella syksyinen, tuuli kovaa ja vettä ripotteli (mutta ei onneksi kaatamalla). Harjoiteltiin treeneissä perusasennon lisäksi sitä seisomaan jäämistä ja ens kerran pohjustuksena tokohyppyä. Seisomaan jääminen sujuu ihan kohtalaisesti, mutta pitäisi vielä opettaa Helmi yhdistämään paremmin suullinen käskysana siihen pysähtymiseen. Kyllähän Helmi nytkin jää paikoilleen, mutta lähinnä sen ansiosta, että heitän sille herkun suuhun ja paikoillaan tuo osaa suunnilleen jo olla. :) Treenataan tätä nyt jatkossa niin, että pysäyttelen Helmiä esim. (huijaus)heittämällä namin tai lelun kun se on tulossa kohti. Naksusta voisi olla hyötyä tässä kohtaa ja muutenkin näissä tokon hiomisissa, ehkä voisin sen ottaa avuksi.
Hyppy menikin jo aika hienosti, kolmannella kerralla Helmi oikein odotti käskyä ja sinkosi sitten esteen yli namialustalle. Hyvä vinkki tuohon hyppyyn liittyen onkin käyttää alussa aina namialustaa ja pyrkiä heti alusta alkaen välttämään käsimerkkiä (käden liikauttamista esteen suuntaan), josta on myöhemmin kovin vaikea päästä eroon. Nimim. Iitun kanssa jännitelty kokeen viimeisessä liikkeessä just sitä, että irtoaako koira vai eikö irtoa, jos käsi pysyy paikallaan :)
Kertokaa miten opetan Helmin peruuttamaan? Ollaan harjoiteltu nyt paljon perusasentoa, ja tarkoitus ois edetä siitä seuraamiseen askel kerrallaan niin että koira aina hakee sitä perusasennon paikkaa. Helmi osaa seurata kontaktissa, mutta koska seuraamispaikka on liian kaukana, ajattelin opettaa seuruun nyt alusta uudestaan perusasennon kautta. Helmi tekee ihan hienosti mukana kun harjottelen askel eteen-viereen-askel oikealle-viereen- askel vasemmalle- viereen jne., mut jos otan askeleen viistosti taakse, Helmi ei osaa ollenkaan siirtää takapäätään vaan joutuu kiepsauttamaan uudestaan. Eli vinkkejä, millä saa koiran astumaan takajaloilla kunnolla rungon alle ja liikuttamaan takapuoltaan?
Moi, kivaa luettavaa. Voi kun itsekkin pääsisi vielä jäljestystä kokeilemaan mutta eiköhän tilaisuus joskus tule :P
VastaaPoistaJotain ehdotusta peruuttamiseen. Opeta peruuttamaan ensin edessäsi, sitten siirrät sen perusasento askeliin vaikka hieman käden kanssa avustaen. Jos naksutinta aiot käyttää merkkaamaan oikeaa kohtaa (etkä varsinaiseen operanttiin ehdollistamiseen), niin naksutin voi olla kätevä myös tässä. Eli koira eteen, kävellään vaikka kohti tai jotain jolla koira saadaan siirtymään taakseppäin edes askeleen josta naksautus. (meillä oli lopulta käsiapuna huiskuttava käsi ja hoin pakkipakkipakki niin kauan kuin halusin peruuttavan). Alussa luultavasti menee vinoon mutta seuraamisessa se katsoo kuitenkin paikkaa jolloin ei tätä niinkään tee.
Niin ja alussa kun menet hankalaan suuntaan koira vieressä ota lyhyempiä askeleita. Jos taakseppäin mennään 15cm niin ei ole niin suurta motivaatiota lähteä kiepsahtelemaan kuin jos mennään puoli metriä.
Kiitos Jaana vinkeistä! Ei olla Helmin kanssa oikein päästy treenaamaan kun neiti on ollut hieman ripulilla, mutta nyt uskalsi taas syöttää herkkuja ja sainkin opetettua peruutuksen "huiskuttelemalla" kättäni ja hokemalla tuota "pakkipakkipakki". Helmi ei kuitenkaan edelleenkään osaa ponnistaa istuma-asennosta peruutukseen, joten sitä harjoitellaan sitten seuraavaksi.
VastaaPoistaVoi Helmi raukkaa. Onneksi jo paranemaan päin.
VastaaPoistaShiba on onneksi sen verran pieni koira että hallitsee suht nuorena kroppaansa mutta kannattaa muistaa että pienet hankaluudet voi tosiaan välillä johtua siitäkin että Helmi on alle vuoden (jos oikein lunttasin) eikä vielä täysin ole raajat hallussa.
Me ollaan nyt sadekelit harjoiteltu seiso-istu-seiso ja seiso-maahan-seiso harjoituksia. Plus ihan yleisesti tekemään temppuja kauempana. On se kumma homma kun ensin opetat pari vuotta shiballe että asioita voi/kannattaa tehdä omistajan lähellä ja nyt vaihdat päinvastaiseen ;D
Ihan totta, Helmi on 9kk ja vähän vielä näkee kömpelyyttä muutenkin kropan ja jalkojen hallinnassa. :) Mutta nyt sujuu peruuttaminen ja istumasta peruuttamaan lähteminenkin, tänään aamulla testailin askelta taakse ja "pakki"-sanalla vihjaisemalla pomppas kyllä mukaan. Ei se oikea paikka vielä ihan ole kunnolla hahmottunut Helmin mieleen (tarvitsee namiapua eikä tajua että miksi vino istuminen ei kelpaa), mutta varmaan ajan kanssa ja ehkä sitä vois yrittää naksulla opettaa niin että antais Helmin itse tarjota oikeaa paikkaa.
VastaaPoistaKaukokäskyjen tekniikkaa onkin hyvä harjoitella sisällä! Iitun kanssa tossa just viikonloppuna vähän kertailin, se tekee hienosti muuten, mutta ottaa aina sen yhden askeleen eteen kun mennään istumasta seisomaan. No, hänen kanssa en jaksa kauheasti pikkujuttuihin puuttua, kunhan pidetään kivaa yhdessä :) Oli hauska olla hiekkakentällä treenaamassa kahden shiban kanssa, ja Iitu saikin toimia paikallaanmakuussa apukoirana Helmille. Minuutti meni jo, jee! :D Tosin Helmi inisi.. Se on vaan niiiin epätyypillinen shiba kun se aina kaipaa omistajaa takas :D