Arkistojen aarteita: Voiko shiban kanssa harrastaa? (3/2013)

Julkaistu alunperin: Kolumni Shibasanomissa 3/2013, kirjoitettu elokuussa 2013.

FIN MVA TK1 Isomus Miryoku "Iitu"

 

Voiko shiban kanssa harrastaa?

Shiba herättää hurmaavalla olemuksellaan huomiota monissa eri tilanteissa. Joskus saa kyllästymiseen asti kertoa, mikä rotu oikein on kyseessä. Erityisen paljon huomiota rodun edustajan kanssa saa harrastuspiireissä – ilmiön olen todennut ainakin agilitykisoissa ja tokokokeissa. Sen lisäksi, että yleensä yleisöstä löytyy kyselijöitä ja rapsuttelijoita, monesti myös tuomarit intoutuvat kehaisemaan tarkkaavaisia pikkukettuja. Monet eivät ole nähneet rotua aiemmin mukana kisakentillä.

Toisinaan saan suoranaisia hämmästelyjä osakseni, koska harrastan ja peräti kilpailen enemmän tai vähemmän aktiivisesti tällaisen rodun kanssa. ”Eivätkö ne olekaan hirveän itsepäisiä, vaikeita ja aggressiivisia?” Shiban maine ei valitettavasti ole aina ihan parhaimmasta päästä. Luonteet ovat kehittyneet viime vuosina mm. avoimempaan suuntaan, mutta silti sitkeässä elää käsitys, että shiba on kovin haastava rotu ja sen kanssa on turha haaveilla harrastuksista. No, ei sitä haaveilemalla tuloksia tulekaan.

Ymmärrän toki, ettei shiba ole harrastuslajeista kiinnostuneelle pennunostajalle useinkaan ykkösvalinta ja parempikin niin. Mutta väitän, että shiballa on nopeana oppijana, monipuolisena sekä keskikokoisena ja terveenä rotuna mitä mainioimmat mahdollisuudet monissa eri harrastuslajeissa - kunhan omistajalla riittää intoa ja halua panostaa koulutuksen laatuun. Omalle koiralle löytyy lempilaji vain rohkeasti kokeilemalla! Kenties joka koiran kanssa ei ole mahdollisuuksia ihan arvokisatasolle asti, mutta kaikki yhdessä harrastaminen syventää omistajan ja koiran suhdetta. Hyvien tulosten saavuttaminen ensimmäisistä luokista ei ole mikään mahdottomuus. Ei ainakaan, jos koulutukseen panostetaan alusta asti pitäen mukana positiivista, yritteliästä ja ennakkoluulotonta asennetta. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja, vaikka sanonta taitaa toisin väittääkin.

Vuosi 2012, Tiuku 4 vuotta ja Suomen ensimmäinen shiban saavuttama agility-SERT

Shibaa ei toki voi kouluttaa samalla tavalla kuin paimen- tai palveluskoiraa. Työkoirarotujen kanssa voi tehdä toistoja ohjaajan tekemisten harjoittamiseksi, mutta shiban kanssa tulee suunnitella ensin ja toimia vasta sitten. Pari laadukasta suorituskertaa, joissa toimit itse oikein – ja tadaa, shibasi osaa jo! Omalle koiralle sopivan motivointikeinon löytäminen on myös olennaisessa osassa. Vaihtoehtoja motivointiin on lukuisia. Kokemukseni mukaan kannattaa pyrkiä pitämään palkkausrepertuaarissa mukana mahdollisimman monta eri keinoa, vahvistaa ja hyödyntää kaikkia koiran sisäsyntyisiä viettejä. Monella taitaa olla se harhaluulo, että ns. harrastuskoirarotujen ohjaajat eivät koskaan joudu kilpailemaan koiran mielenkiinnosta ja hakemaan sopivaa palkkauskeinoa. Kyllä joutuvat.

Shiban kanssa voi itseasiassa päästä monessa mielessä aika helpolla kun tehdään vertailua vaikka räksyttäviin terriereihin tai ohjaajan helmoissa roikkuviin sheltteihin. Itsenäinen shiba suorastaan nauttii saadessaan irrota suorittamaan agiltyestettä kauemmas ohjaajasta. Toisaalta tokossa kippurahäntää ei ollenkaan hetkauta jäädä makaamaan paikoilleen ohjaajan poistuessa kauemmas eikä sille tulisi mielenkään räksyttää noutokapulan perään. ”Shibamaisia etuja” on monia muitakin.

Kun pentukurssilla vieressä innokas noutajapentu keskittyy omistajaansa kadehdittavan täydellisesti ja oma shiba senkun nuuskuttaa ruohotupsua lukuisista huhuiluistasi huolimatta, on helppo lyödä hanskat tiskiin ja päättää ”keskittyä kotikoulutukseen”. Tuudittautua ajatukseen, että vika on rodussa. 

Ettei vain olisi kyse ennemminkin ihan omasta laiskuudestasi?

Suomen kolmas TK1-shiba

On meidän pieni Navi! :)

FI MVA V-14 TK1 Mirai No Ayumi Akai

Jaana ja Navi saivat syyskuussa piirimestiksissä hienot 184 pistettä ja ylsivät kolmannessa kokeessa siis kolmatta kertaa siis ALO-luokan ykköstulokseen. Täällä lisää kuvia juhlapäivältä ja kattokaapa myös tuoreet videot avoimen luokan treenien etenemisestä. Saa nähdä, miten korkealle kaksikko vielä pötkii :)

Pröystäilevänä sivuhuomiona on muuten todettava, että ensimmäinen TK1-shiba on meidän Iitu. Kokeita kierrettiin Iitun kanssa vuosina 2006-2007. Toinen TK1-shiba (ja erikoisvoittajaan asti edennyt) on Jaanan Ganon. Ja Navi nyt sitten kolmantena, minun ja Jaanan yhteisomistuksessa. Kaikki kunnia Jaanalle Navin kouluttamisesta, mutta jos vähän saa hehkuttaa, niin tätä juonta pudottiin jo ennen Navin syntymää :) 

Shiban kanssa VOI harrastaa. Ja menestyäkin! 

Kunhan aina pysyy tietty pilke silmäkulmassa :)

Navista FI MVA!

Jaa mää vai?

Navinallukka pääsi tsekkaamaan Helsingin hajut ja tuli reiluksi viikoksi hoitoon. Tiedän olevani puoleellinen, mutta joka kerta kun Navi on meillä hoidossa, jaksan hämmästellä miten kaikinpuolin kiva koira se on. Ja nyt viimeistään todistetusti ei ainoastaan luonteeltaan kiva, vaan myös ulkomuodollisesti valioyksilöksi julistettu!

Hoitoreissun taustalla oli siis Vantaan näyttely lauantaina 5.9., josta lähdettiin viimeistä sertiä metsästämään. On siinä aina jotain spesiaalia lähteä esittämään omaa kasvattia :) Märkä, mutta menestyksekäs reissu: Navi oli rotunsa paras ja lopulta kaatosateessa innolla esiintyen ryhmäkehässäkin 8 parhaan joukossa! 

Tuomari Zake Ligita kirjoitutti Navista näin: 

"Nice type & propotions, correct type of head and expression. Good neck and topline, very well developed body. Correctly angulated. Moves well, correct temperament."

Näyttelypäivän päätteeksi Navi pääsi hoidosta hoitoon kun kasvattaja lähti iltaa vasten ajelemaan vielä Vaasaan asti, mutta Navi tuskin oli kovin pettynyt päästessään loppuviikonlopuksi kirmailemaan mökille neljän rotutoverin kanssa. Reissusta palatessani nappasin Navin, Tiukun ja Helmin mukaani Salosta, jossa shibalauma sielläkin vetivät rallia pihalla varsin tyytyväisen oloisena. Onnea on hyvin juttuun tuleva viiden nartun shibapoppoo <3

Kotiin Lahteen Navi pääsi sitten keskiviikkona illalla ja valmistautuu nyt tokon piirimestaruuskokeisiin. Ei tässä mitään paineita kasvatella, mutta luottavaisesti odottelen huomenna viestiä TK1-tokotittelin varmistumisesta. Saadaan lisää pituutta tähän nyt jo aika kivaan "FI MVA V-14 Mirai No Ayumi Akai" pötköön. Varsin menestyksekäs on ollut Navin tokourakin tähän asti, kun takana kaksi virallista koetta ja kaksi ykköstulosta. 

Odoteltiin autossa sadetta paossa ryhmäkehää. Päiväunet kesken :)

Ei tästä paljon koira voi enää ainakaan söpömmäksi tulla!

Debyyttejä

Lisää syitä olla valtavan ylpeä omistaan!

Tokolupaus Mirai No Ayumi Akai "Navi"

Navin ensimmäinen ALO-luokan startti Lahdessa 16.5. Tuloksena upeasti 182 pistettä ja kunniapalkinto! Navista tuli kolmas suomalainen shiba, joka on saavuttanut ykköstuloksen virallisessa tottelevaisuuskokeessa. Mahtavaa työtä, Jaana ja Navi!

Mirai No Sir Salmiac "Gin"

Pikkumies Gin (7 kk) ensimmäistä kertaa virallisessa näyttelykehässä 17.5. Raumalla; lopputuloksena tiukan tuomarin (Janet Lobb) syynissä pentuluokan voitto, KP ja ROP-pentu! 

Siitä se lähtee, go go Gin ja Viivu!

Terveysjännää

Jännittävä kevät menossa, kun 2. ja 3. pentue ovat tulleet terveystutkimusikään 2v synttärien lähestyessä ja omillekin koirille pitää silmien ja polvien uusintatutkimuksia saada aikaiseksi. 3. pentueen pojat Akira ja Xavi jo kävivätkin tutkimuksissa aiemmin, ja nyt myös 2. pentueen komeamman sukupuolen edustajamme Pörri (Mirai No Aidoru Idai) on tutkittu! Silmät, polvet ja selkä priimaa, lonkat B/B ja kyynärät 0/1. Mikä lie tuossa kyynärässä, mutta voidaan olla iloisia ja luokitella tuo lähinnä pakolliseksi kauneusvirheeksi ;)

Keväämmällä vuorossa kakkos- ja kolmospentueiden tytöt Navi, Yumi ja Kira. Kiran ja Navin tutkimustuloksista riippuen pystytään sitten suunnittelemana loppuvuodelle mahdollisesti shibapentuja. Vielä ei ole tutkimusaikoja varattu, mutta huhti-/toukokuussa sitten. Hui!

Hyvä Pörtsä! Terve, fiksu ja komea!

Terkkui Turuust!

Turkuun, tuol puol jokkee, on nyt asetuttu. Murre ei suju, mutta alan jo löytämään torille ja takaisin. Ja vähän muuallekin ;) Ollaan kyllä tykätty!

Tiukun ja Helmin kanssa ollaan päästy myös pikkuhiljaa takaisin agilityn pariin ja sainpa Helmin nyt edes yhteen näyttelyyn ilmoitettua keväälle. Tiukun kanssa pääsiäisenä on tiedossa virallisia agistartteja, nyt edustetaan tästä lähtien Mynämäen seudun koirakerhoa Mysnskiä, jossa sunnuntaisin ollaan treenailtu shibaporukassa rennolla otteella. Kun arki menee töiden parissa aika tiiviisti, on tuo sunnuntain rento treeniporukka ainakin toistaiseksi oikein hyvä vaihtoehto. Sen verran uskaltauduttiin jo esille, että molemmat tytöt osallistui TSAU:lla reilu viikko sitten epävirallisiin agikisoihin. Helmi starttasi startti-luokassa ihan ihkaekassa episagistartissaan ja hienosti menikin vähäisen treenin määrän huomioiden. Putkelle piti ohjata uudestaan, joten sieltä vitonen virhettä. Tiukun kanssa oli mölliradalla sitten ihan superhauskaa, neidillä oli vauhtia niin kivasti että kertaalleen olin pahasti myöhässä ja hylky napsahti, mutta eipä sillä väliä, kun on kivaa ja muuten homma toimii :) Hyvää fiilistä lähdettiin kisoista vain hakemaankin, juuri näitä Pääsiäisen virallisia koitoksia ajatellen.

Mitäpä muuta koirarintamalla? Terveystuloksia sen verran, että Miyu kävi silmätutkimuksessa ja puhdas tulos sieltä ilokseni saatiin. Miyu jäänee nyt kuitenkin pois jalostuksesta, vaikka ihana, reipas shibatyttö onkin. Ykköspentujemme isällä Puntilla todettiin nimittäin kaihi ja mRD, joten ei niin hyviä uutisia noin linjaa jalostuksellisesti ajatellen. Onneksi tuo kaihin periytyminen jälkeläisille ei pitäisi olla kovin todennäköistä, niin kauan kuin Tiuku ei samaa kaihityyppiä kanna perimässään. 

Mätsäririntamalla on tullut tasaisesti kivoja tuloksia, Yumin ja Navin lisäksi nyt Dazun pojat Akira ja Pörrikin ovat saaneet mätsärimenestystä. Kirakin, jota vastikään kävin Tampereella moikkaamassa, on aloitellut näyttelyharjoittelua. Reippaita kasvatteja! Maailmanvoittajaa kohti, ehkä.. :-) 

Kivoja treenivideoita on myös kasvattajan nähtäväksi kantautunut, aina mahtava nähdä miten pennuilla harrastuksissa asiat etenee. Tässä uusin video sijoitustytöstä Navista, joka alkaa olla tokorintamalla jo aika pätevä! 

Unohdan varmaan kirjoittaa noin sadasta viime aikoina tapahtuneesta asiasta, mutta olkoot tämä nyt tällainen kevyt lasku vähän ahkerampaan bloggaamiseen.

Tokovideo ja katsaus kesäkauteen

Pitkästä aikaa tokoilua! Video viime viikolta. Videon laatu ja editointi on mitä on, ja meitsi elehtii koiraa ohjatessa ihan liikaa, mutta kai tästä vähän käy ilmi, millainen iloinen treenikaveri Helmi oikein on :)

Vähän tässä jo odotellaan, että pääsee tyttöjen kanssa kesällä treenaamaan. Kesämaanantait tulee olemaan tehokkaita treenipäiviä; ensin agilityn alkeiskurssin koutsausta, sitten Helmin agit ja perään vielä Tiukun agit. Menee koko ilta kentällä, mutta eipä tuo haittaa. Tosiaan, agilitykoulutusohjaajaksikin tässä jotenkin päädyttiin! :D Odotan kesäkauden alkua ihan mielenkiinnolla, alkeistokoa ja näyttelytreenejähän on tullut vedettyä ennenkin ja aginkin koulutusohjaajien tuurailuja olen tehtnyt, mutta nyt lähtee siis ensimmäinen agilityryhmä käyntiin. Koutsaaminen ylipäätään on kyllä kivaa ja opettavaista touhua, vaikka se aikaa viekin. Varmasti saa paljon uutta oppia nyt tänäkin kesänä siis :)

Silmätutkimuksissa ja treenikuulumisia

Eilen käytiin Länsirannikon eläinklinikalla Helmin kanssa silmätarkastuksessa. Terveet simmut ja hienosti meni käytöksenkin osalta. Fumiko on myös käynyt silmätarkastuksessa tänä syksynä eikä mitään huomauttamista sielläkään. Jee! :) Ensi viikolla on Fumikon muiden tutkimusten aika, kaikki peukut ja varpaat pystyssä!

Ihana Fumi ja ensilumi
Kuva: Linda Malmlund

Helmi, kuudes sisustutyyny?

"No enkä oo! Kamera pois!"

Eilen illalla oltiin taas agilitytreeneissä T&H-kaksikon kanssa ja käytiinpä tällä viikolla tiistainakin hallilla, treenailemassa  välillä ihan omatoimisesti. Tiukun kanssa on ollut hieman takkuilevaa, tyyppi on keksinyt että kentän toisessa päässä ei oo kivaa ja tekee ihan ihmeellisiä stoppejaan siellä kesken kaiken?? Muissa osissa kenttää kyllä sujuu ja vauhtia ja motivaatiota riittää. Ei ymmärrä. On ollut paljon hyviäkin juttuja ja esim. kepit on edistyneet taas tosi hienosti, mutta väkisinhän se vähän nakertaa treeneistä jäävää fiilistä, kun välillä pitää keskustella neidin kanssa ihan kummallisista jutuista. No, jospa se siitä, tsemppaamista ja palkkaamista lisää ja oman kärsivällisyyden kehittämistä samalla. Katsotaan miten käy viikon päästä Seinäjoen kisoissa, sitten jäädään varmaan joulukisatauolle pariksi kuukaudeksi :)

Helmiä on pakko hehkuttaa nyt kyllä ihan kympillä! Aaw, toinen osaa olla niin taitava ja niin messissä. :) Tiistaina treenailtiin lähinnä tokoa, mutta ensin kertailtiin agilityesteistä pussia, joka on osoittautunut Helmin mielestä vähän iljettäväksi. Siis likaseen muoviin pitäis sukeltaa, no yhhyh! :D Putki sen sijaan on ihan lempparijuttuja ja kepit, joita ollaan treenattu kaarien kanssa, tuntuu myös olevan aika kiva juttu! Viime treeneissä uusi este oli A-este, muutamien toistojen jälkeen alkoi kiipeily sujua. Ehdittiin ottaa myös ekoja parin esteen sarjoja, Helmi osaa tosi hienosti jo hakea hyppyä ja putkea, namialusta on tosi näppärä apu niissä. Päästiin treenaamaan putkeen lähetyksiä ulkokaarteestakin, eikä Helmi epäröinyt oikeastaan yhtään. Mahtavaa :) 

Muttaniin, tiistaina myös tokoiltiin. Paikallaanmakuu oli oikein varma ja maahanmeno, luoksetulo ja seisomaan jääminenkin meni aika mukavasti, ottaen huomioon ettei niitä ole treenailtua aikoihin. Ja sitten se vanha murheenkryyni, hyppy - jee, valoa näkyvissä! Tehtiin avustajan (kiitos Essi :)) kanssa niin, että avustaja palkkasi esteen takana, tuntui toimivan hyvin ja vaikka avustaja oli vähän sivummallakin eikä mitenkään erikseen näyttänyt herkun olevan tulossa, Helmi irtosi hyvin ja vauhdilla. Ja kiltisti palasi esteen taakse seisomaan. :)

Nyt olisi projektina alkaa opettaa Helmille agilitya varten kontakteja, ajattelin kokeilla Helmin kanssa 2-on-2-off -metodia. Vaikkapa vähän tämän videon mallin mukaisesti: http://www.youtube.com/watch?v=sKxt2mnrBho . Saa vinkata jos tiedätte muita hyviä opetusvideoita tästä aiheesta! :) Viime viikolla tuli puhelinluettelo postissa, ja mietin jo että mitä kukaan niillä oikeesti enää tekee, mutta löytyihän sitä käyttöä! Taidankin lähteä heti naksuttelemaan :)

Kivaa viikonloppua kaikille!

Treenit 18.9.

Tässäpä historian huonolaatuisinta videomatskua viime agitreeneistä! Huhhuh mitä mössöä, iskin siihen vielä tuommoisen tosi trendikkään musiikin mukaan niin katselukokemus senkun paranee. :D

No, koira menee hienosti! Tuo kohta muurilta seuraavan esteen kiertoon oli erityisen vaikea, kauhean siististi se ei tässäkään mene, mutta virheettömästi kuitenkin. Kierrot radan puolivälissä sujui alusta alkaen hyvin, tiukat kaarteet ja vauhtiakin sopivasti :) Itse asiassa Tiukulla oli vähän liikaakin virtaa treenien alussa, neiti sinkoili sellaista vauhtia että huh, mutta onneksi tässä lopussa kun mentiin koko rata, oli suurin into tasoittunut sen verran että pysyin perässä. Katsotaan kuinka käy kisoissa viikon päästä lauantaina (ekat hallikisat!), kun ei pääse radalle energiaa etukäteen purkamaan. Pitäkää peukkuja!

Helmin kanssa oli tokotreenit ennen agilitya, ehdittiin saamaan vähän yksilöohjausta ja päästiin käymään oikeastaan kaikki alokasluokan liikkeet läpi. Alkaa olla hyvässä kunnossa jäävätkin liikkeet, mutta voi sitä hyppyä. Testailtiin vähän kaikenlaista sen kanssa lopuksi, ei vaan toimi irtoaminen ellei Helmi tiedä että kupissa on herkku odottamassa. Ei taida tyttö oikein ymmärtää mitä häneltä halutaan, kun ei missään nimessä vaikuta siltä, että koira jättäisi hyppäämättä itsepäisyyttään. Pitää nyt miettiä ihan tosissaan tuo hyppy jotenkin alusta asti uudestaan, namialusta ei varmaan tule kyllä meillä toimimaan. No, elän siinä toivossa että parin viikon päästä alkava agilityn alkeiskurssi saa Helmiin hyppyvaihteen päälle! :)

Tiistain tokoepikset ja agitreenit

Tiistaina oltiin Helmin kanssa toista kertaa tokoepiksissä, tällä kertaa Kasarminkentällä ja järjestäjänä Merkenkurkun Noutajat ry. Ihan hienosti meni, etenkin seuraamiseen ja seisomaan jäämiseen olen tosi tyytyväinen! Maahanmeno tökkii jostain syystä, vaikka se oli vielä vähän aikaa sitten tosi vahva liike Helmille, ehkä seisomaan jäämisen jankkaaminen on tehnyt tehtävänsä. Hyppyyn pitäisi keksiä jotain ihan oikeasti uutta, Helmi on vaan liian fiksu ja tietää kyllä koska sitä namialustaa ei esteen taakse ole laitettu. Luoksetulossa edelleen pientä ongelmaa siinä viereenkiepsahtamisesta, tiistaina vauhti hiljeni hiukan ennen muo ja Helmi jäi mun eteen seisomaan ja katsomaan kysyvästi että ööh, mitäs nyt pitikään tehdä?

Mutta seuruu tosiaan napakymppi ja kokonaisuutena ihan jees kuitenkin. Pisteitä 187 ja sijoitus 2/6! :)

Luoksepäästävyys 10 - just niinkuin treenattu :)
Paikalla makaaminen 1min 10 - aika rento, viereennousussa meinas pompata taaksepäin takapalkan toivossa
Seuraaminen kytkettynä 10 - wau!
Maahanmeno 8 - meni ehkä tuhannesta käskystä vasta maahan.. Muilta osin ok.
Luoksetulo 9 - viereentulon ongelmia
Seisominen 10 - jee!
Vapaa hyppy 7,5 - irtoaminen.. huoh.. 
Kokonaisvaikutus 10 - ei kai se sit niin pahalta näyttäny :)


Tokoepiksistä kiidettiin suoraan treenikentälle ja Tiukun agilitytreeneihin. Tiuku on vaan niin paras <3 Ihan mahtava treenikaveri. Tässä video päivän radalta :)

Keskiviikkona Tiukulla alkoikin juoksut, joten nyt jää treenit pari viikkoa välistä. Harmi, mutta jospa loppukesästä ja syksyllä sitten startataankin jo virallisissa! :)

Muokkaus: Ainiin, mähän unohdin kokonaan täällä hehkutella, että viime torstaina oltiin Tiukun kanssa Rantacupin avauskisoissa eli epävirallisissa agikisoissa Maalahdessa Canis-areenalla ja Tiuku jatkoi voittosuoraa! Medimöllien rata oli tosi kinkkinen, ja meillekin osui radalle karkaaminen puomille, mutta kun muillekin osui virheitä matkalle ja meillä oli nopein aika, niin täydet pisteet napsahti tilille cupin avauksesta, sijoitus siis 1/8! Tiuku teki loistavaa duunia :)

Epävirallisia kisailuja

Helmin möllitokoilu perjantaina sujui ihan mukavasti! Pisteitä yhteensä 180,5/200, sellainen tasainen suoritus, sanoisin. Toki arvostelu ei ollut niin tiukkaa kuin oikeissa kisoissa ja liikkeiden välillä sai palkata koiraa. Lisäksi paikallaanmakuuaika oli yksi minuutti ja etäisyys 10 metriä.  Mutta helpotuksista huolimatta kyseessä oli Helmin ensimmäinen kisatilanne kuitenkin, vähän ohjaajaa jännitti, paikalla oli vieraita koirakoita ja niin edelleen, joten täytyy olla tyytyväinen. Neidillä on ikääkin vasta 1v 3kk :)

Monta juttua meni oikein hyvin, mutta kokonaisuudessaan Helmistä kyllä näki että niitä jääviä liikkeitä on harjoteltu viime aikoina.. Ja sitten kuitenkin otin ihan turhaan kauhean voimakkaan käsiavun seisomiseen, vaikka Helmi varmasti ois pysähtynyt hyvin jopa pelkästä käskystä kun sitä pysähtymistä niin kovasti ois halunnu tarjota seuraamistenkin yhteydessä.. Hyvää pelisilmää taas multa :D Ylipäätään virettä ois voinu olla pikkuisen enemmän, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Tässä vielä pisteiden jakautuminen ja omat kommentit:

Luoksepäästävyys: 10 (istui kuin tatti :)
Paikallaanmakuu: 9,5 (vähän vinossa, mutta makuu rauhallinen, jee!)
Seuraaminen kytkettynä: 9,5 (hihna kiristyi välillä kun Helmi jäi odotti jäävää käskyä, käännös oikealle vähän huono. Vasemmalle, täyskäännös ja juoksu ok!)
Maahanmeno: 9,5 (mun mielestä ihan jees, vähän saatoin varmistaa ja ottaa hitaamman askeleen käskyn jälkeen :)
Luoksetulo: 9,5 (jäi hyvin, mutta juuri kun piti antaa luoksetulokäsky, Helmi kuuli takaa jotain mielenkiintoista eikä ollut kontaktissa.. Lähti käskystä siitä huolimatta hyvin luo, mutta vähän rauhallista vauhtia. Myös viereenistuminen vähän vino.)
Seisominen: 5 (Seuruun alussa meinas pysähtyä kokonaan, ennakoi taas. Jäi seisomaan paikalleen ja odotti hyvin, mutta mulla niin ronski käsiapu että siitä tipahti pisteet.)
Hyppy: 9 (Hyppäs hienosti, esteen jälkeen jäi etsimään palkkaa maasta, kun sen on sieltä aina tottunut samaan.. :D Taisin sanoa ensin "Helmi" ja sitten  vasta seisomiskäskyn, joten periaatteessa kaksoiskäsky tuossa. Odotti esteen takana kuitenkin hienosti).
Kokonaisvaikutus: 9,5

Poseerauskuvat viime viikonlopulta, Helmi 14kk:

Epäviralliset kisailut on erinomainen tapa ottaa sitä kisatuntumaa alle ja harjoitella ennen oikeita koitoksia :) Dazu 4,5kk osallistui Tarun kanssa Turussa viime viikonloppuna Pro Animals ry:n pentumätsäriin tarkoituksena saada pojalle kokemusta hälinästä ja tuomarin käsittelystä jne. No, reipas ja rohkea pikkumies oli ollut kuin kotonaan ja esiintyi niin pöydällä kuin maassakin kuin vanha tekijä. Tuloksena vaatimattomasti BIS-1, wau! :) Uskoisin, että Dazu ehtii vielä tulevaisuudessa hurmata muutaman muunkin tuomarin.. :)

Ylpiä matte

Koiraharrastamisen ehdottomasti parhaita puolia on ne onnistumisen elämykset. Kun opettaa koiralle jotain uutta, usein alkuun vähän tökkii, joskus vähän pidempäänkin, mutta sitten se on niin kivaa kun uuden jutun saakin sujumaan just eikä melkein hienosti. :) Tiuku ja Helmi väläytteli molemmat parastaan eilen Tiukun agitreeneissä. Helmi pääsi treenaamaan odotellessa tokohyppyä ja paikallaanmakuuta, vähän seuruutakin. Tulevana perjantaina on oman seuran epikset, johon meillä ei kuulemma ole muuta vaihtoehtoa kuin osallistua vaikkei moisiin oikeasti ihan valmiita vielä oltaiskaan :D

Alotetaan vaikka siitä tokosta siis, paikallaanmakuu on Helmin kanssa mennyt hurinalla eespäin viime viikkoina :) Takapalkka toimii tosi hyvin, ja Helmi makaa rauhaksiin pienessä häiriössäkin jo. Eilen otin paikallaanmakuun 10m etäisyydellä ja minuutin pituisena ilman välipalkkoja, hienosti meni. Aiemmin ollaan otettu pidempää aikaa, mutta silloin olen yleensä käynyt palkkaamassa välillä. Myös maahan laskeutuminen ja maasta viereennouseminen tuntuu sujuvan. Makuuasento voisi olla välillä  vähän suorempi, mutta en ole kauheasti vielä takertunut siihen.  

Toinen treenin alla olleista liikkeistä on siis tokohyppy - en tiedä mitä palasia sen kanssa on loksahtanut kohdalleen, mutta nyt siinä on just hienosti draivia ja Helmi irtoaa hyvin. Pääasiassa oon ottanut hyppyä namialustan kanssa, muttaa ilmankin sujuu. Esteen taakse seisomaanjääminen on myös sujunut hyvin. Hyppy tuntuu olevan nyt aika kiva liike Helmin mielestä :) Perjantain treeneissä teemana oli muuten nouto, mutta meidän oma noutokapula oli jäänyt kotiin. Helmi ei edelleenkään tykkää nostaa kapulaa hiekasta ylös vaikka muuten ottaa kapulan hyvin suuhun. Luulen, että kokeilen nikkaroida Helmille ihan uuden oman, kevyen kapulan, jolla nostoja on helpompi harjoitella. Draivia noutoon haetaan varmaan vaihtamalla kapulaa lempileluun :)

Kolmas ongelmaliike on se liikkeestä seisomaanjääminen, mutta en halua hinkata sitä nyt noiden epiksien takia liikaa ettei esim. vaikuta seuruuseen. Luulen, että otan epiksissä vaan ihan reippaan käsiavun mukaan ko. liikettä suorittaessa. Samoin kuin taidan harkita takapalkkaa paikallaanmakuussa - mielummin otan onnistumisia alle, vaikka pisteet sitten väheniskin. Muutama toisto seisomaanjäämistä otettiin kuitenkin tiistaina ja avuilla ihan jees. Seuruutakin otettiin pari pätkää, edelleen Helmi välillä vähän irtoaa liian kauas viereltä jos ei täysin keskity, mutta kontakti kuitenkin säilyy ja Helmi on halukas seuraamaan, joten ehkäpä se siitä, vielä pitää treeneissä ottaa paljon lyhyitä pätkiä. Käännökset ja etenkin täyskäännös on mennyt mielestäni eteenpäin ihan hyvin. :)

Tiukun kanssa onnistumisenelämyksiä tuli puolestaan noiden meidän vaikeampien esteiden kanssa. Radalla oli pussi, muuri (ponnistaa joskus muurin päältä), pöytä ja pituus. Kaikki sujui hienosti! Reipas Tiuku piti kovaa vauhtia ja mä sain taas ihan tosissaan juosta ja yrittää pysyä vauhdissa. Radassa oli myös vaikea keppiensisäänmeno kulma (90 astetta) ja keppien jälkeen takaaleikkaus putkella. Yllättävän hyvin sujui nuokin :) Keppejä kokeiltiin pujotella myös toiselta puolelta, ei olla kauheasti siihen keskitytty ettei keppejä tarvis jankata vaan ne pysyis Tiukulle kivoina, ja aika hyvin saatiin onnistuminen sieltäkin. Alkuun Tiukun pujottelumeno oli kyllä niin kova, että kiireessä mun apukäsi nousi liian ylös ja Tiuku joutui suotta kurkkimaan ylöspäin. Radalla oli myös putki-pussi -ansa (putkensuu ja puomi ihan vierekkäin), ekan erehdyksen jälkeen sekin meni hienosti.

Kaikenkaikkiaan alkaa tuntua että Tiuku ois jo aika valmis kisaamaan, mutta ei me taideta millään ehtiä kisakentille ennen seuraavaa juoksua (huhti-toukokuussa) ja juoksun jälkeen voi olla taas vähän eri kuviot jos hormonit ja kesähelteet vie Tiukusta parhaan draivin. Yksi vaihtoehto saattaa olla myös Tiukun astuttaminen toista ja viimeistä kertaa, mutta "unelmaurosta" ei oikein ole ilmestynyt mistään, joten katsotaan nyt.

Tokotreenit ja Tiuku agiepiksissä

Pikaiset treenikuulumiset vielä vikoista treeneistä, ennen kuin suunnataan talvilomalle kotio "etelään" ja jää parit treenit välistä.

Perjantaina Helmin kanssa tokoiltiin ja  Tiuku pääsi Helmin vuoroa odotellessa vähän kiihdyttelemään agiesteiden pariin. Tehtiin muutamia hyppysarjoja, irtosipa tyyppi hienosti, wau! Huutelin vaan "eteen" ja Tiuku loikki esteitä niin kauan kuin niitä edestä löytyi. Lisäksi harjoiteltiin taas pussia, tällä kertaa en enää nostanut kangasta ja sieltähän se neiti vaan ryömi ulos, jeeeee! :)

Helmin tokoilut meni myös hienosti, etenkin paikallaanmakuun edistyminen alkaa näkyä. Takapalkan avulla makuu oli aika rauhallinen ja pääsin ottamaan vähän enemmän etäisyyttä koiraa. Pari kertaa kävin antamassa välipalkan, mutta vaikuttaa siltä että Helmin varmuus alkaa kasvaa. Ratkottiin yksilövuorossa edelleen meidän ongelmaliikkeitä eli hyppyä ja seisomaanjäämistä. Seuraavat viikot treenaillaan nyt molempia mahdollisimman "monipuolisesti" ja palataan osin myös näiden liikkeiden opettamisen "alkeisiin". Seisomaan jäämiseen peruuttelusta nopeita pysäytyksiä, hyppyä nami- ja kosketusalustan avulla.

Tänään oltiin sitten PAWSilla Maalahdessa agilityn epävirallisissa kisoissa Tiukun kanssa! Olin aika luottavaisella mielin kun Tiuku oli kerran ehtinyt kisahallissa jo käymään (viime viikonlopun valmennus) ja on muutenkin ollut niin reippaana. Hyvin meillä menikin! Tiuku oli ihan intona omaa vuoroa odotellessamme ja radalla tuli ohjaajalle ihan kiire ;) Möllirata oli mukavan suoraviivainen ja helppo, muutama hankalampi kohta, mutta niistä selviydyttiin kunnialla. Radan alussa meille tuli pieni, hassu kömmähdys ja ohitettiin yksi este, oltiin varmaan Tiukun kanssa molemmat vähän unessa vielä. Aika oli kuitenkin virheestäkin huolimatta tosi hyvä, jos katsoin tuloslistaa oikein niin noin -21sek alle ihanneajan ja luokan toiseksi paras aika! Startteja oli yhteensä reilu kymmenen. Hyvä Tiuku!! :-)

Tiuku A-esteellä, kuva viime kesältä

Tauolta takaisin toimeen

Vitsit on ollut kiva treenata taas pakkas- ja Helmin juoksutauon jälkeen! Ainahan se on kivaa tosin, mutta tauon jälkeen on vähän vielä ekstrapuhtia niin koirilla kuin omistajilla :)

Helmin kanssa oli perjantaina siis kokeenomaiset treenit! Viimeksi kokeenomaiset treenit on tainnut olla syksyllä kun tässä ryhmässä alettiin treenaamaan tai sitten tokon alkeiskurssin lopuksi, joka tapauksessa täältä löytyy missä me silloin ALO-liikkeiden suhteen mentiin. Nyt näyttää seuraavanlaiselta:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: Aika hienosti malttaa pysyä paikallaan ja ottaa rapsutukset vastaan :)

PAIKALLAANMAKUU: Välillä parempi, välillä huonompi. Nyt taas alkanut edistyä ja kestää jo melkein aina sen pari minuuttia, mutta välimatka vielä pieni ja palkkausta välissä kun häiriötä ympärillä. Pikkuhiljaa, takapalkka avuksi jatkossa kun välimatkaa ohjaajaan pidennetään.

SEURAAMINEN (hihnassa / hihnatta): Alkaa toimia, jee! Käännökset vaatii vielä pientä hiomista, mutta innokas ja kontakti hyvä. Jatketaan treeniä vaihtelemalla seuruumatkan pituutta.

SEURUUSTA MAAHAN: Toimii! :)

LUOKSETULO: Hienosti. Erilaista häiriötreeniä vielä tarvitaan, ettei intopiukeena poikkea matkalla mihinkään muualle.

SEISOMAAN JÄÄMINEN: Ei jää yleensä paikoilleen ilman käsiapua/käskyn toistoa, paitsi kotona. Joskus heittää jopa maahan. Toisaalta välillä onnistuukin. Jatkossa takapalkka avuksi, että pysähtymisestä tulisi varmempi ja näyttävämpi. Palatessa viereen seisoo jo hyvin paikallaan ja malttaa odottaa viereenistumiskäskyä.

HYPPY: Tarvitaan lisää vauhtia ja varmuutta, että varmasti irtoaa hyppyyn. Esteen takana kaikki toimii, kääntyy odottamaan ja ei istu enää viereen ennen käskyä.

Summasummarun, tehotreeniä paikallaanmakuulle, seisomaan jäämiselle ja hypylle. Muihin enemmin ylläpito- ja häiriötreeniä jne. Tavoitteena on edelleen saada liikkeet siihen kuntoon, että kesällä uskaltaudutaan epiksiin.

Treenailu jatkui sunnuntaina, kun oltiin SCY Pohjanmaan (collieyhdistyksen pohjanmaan jaos) treenipäivässä Maalahdella Topcanis-areenalla. Oli oikein kiva päivä! Helmin vuoro oli iltapäivällä, keskityttiin tokossa noihin meidän vaikeisiin liikkeisiin eli seisomaan jäämiseen ja hyppyyn. Ekalla kertaa kun näytin seisomaan jäämisen niin sehän meni oikein hienosti! :D Mutta toisella kertaa Helmi taisi laittaa maahan ja sitten tuli sitä valumista pysähtymisen jälkeen ja seuruun hiipumista (ennakoi) jne. Päädyttiin opettamaan Helmille takapalkkaa, joka tarkoittaa  siis sitä, että asetetaan herkku alustan päälle / kuppiin muutama metrin koiran taakse, niin että palkka ns. "vetää" koiraa vähän, jolloin koira usein pysähtyy helpommin eikä hiippaile poispäin liikkuvan ohjaajan perään. Kun ohjaaja palaa koiran viereen, koira vapautetaan palkalle taakse ja vain joskus ohajaaja itse palkkaa koiran normaalisti). Seisomaan jäämiseen ja yritettiin saada ennakointia pois, aluksi Helmi tietysti keskittyi takapalkkaan liikaa, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Täytyy jatkaa treeniä näin, vaikutti siltä että tämä toimii. Helmille on vähän vaikeeta olla lähtemättä matten perään myös esim. paikallaanmakuun yhteydessä, joten harjoiteltiin ohjaajan vierestä lähtöjä myös takapalkalla ja eron huomasi heti. Paikallaanmakuutreeniä ja seisomista jatketaan siis tällä tekniikalla. :)

Taisin kirjoitella viime treenikuulumisissa, että hypyn treenaaminen on vaan jäänyt liian vähälle, tuskin siinä muuten mitään erikoista on. No, saahan tässä taas aivonystyröitä ottaa käyttöön :D Hypyssä ongelma on tavallaan sama asia kuin seisomaan jäämisessäkin, eli ohjaajasta irtoaminen, nyt koiran pitää vain itse liikkua poispäin ohjaajasta ja tyypillisesti se on vielä vaikeampaa kuin paikoilleen jääminen. Helmin kanssa hypyssä on ollut probleemaa siinä, että Helmi kyllä lähtee käskystä estettä kohti, mutta yleensä vain kurkkaamaan, että onko se herkku siellä esteen takana. Jos herkkua ei näy, ei neiti suotta pomppaa toiselle puolelle. Liian fiksu tyttö... Shibat... :) Namialustan kanssa kaikki sujuu siis ok, mutta heti kun alustan ottaa pois niin ei sujukaan. En ole halunnut ottaa käsiapua ollenkaan mukaan enkä toistella käskysanaa ettei se menetä merkitystään.

Hyppyongelmaa yritettiin ratkoa kotona ensin niin, että heitänkin herkun esteen toiselle puolelle heti kun Helmi liikahtaa esteen luo mun vierestä ja on ponnistamassa, mutta vaikuttaa siltä että sekään ei ehkä ratkaise ongelmaa ainakaan kokonaan. Aika harvoin pääsen heittämään herkun vasta kun Helmi on jo ponnistamassa, koska neiti todella odottaa sitä herkkua toiselle puolelle ennen ponnistustaan. Ehkä toistottoistottoistot - välillä namialustalla, välillä herkkua viskomalla - helpottaisi hieman, mutta epäilen että tarvitaan hyppyyn lisää draivia muutenkin. Nyt ollaan kotona treenailtu hyppyä ruokailun yhteydessä, Helmi pääsee syömään ilta- ja aamuruokansa hypyn toiselle puolelle. Se ei kokonaan varmasti ratkaise ongelmaa, mutta ruokakuppi saa Helmiin vipinää niin että hyppy puolelta toiselle on oikein sujuva ja vauhdikas. Käskysanasta "hyppy" pitäisi saada Helmille mielikuva siitä, että se todella tarkoittaa reipasta ja sujuvaa esteen ylitystä, riippumatta siitä odottaako palkka esteen toisella puolella vai tuleeko se multa kädestä heti hypyn jälkeen.

Collieiden joukkoon sulautui sunnuntaina myös Tiuku, jonka kanssa päätiin aamulla agittamaan. Tiukun kanssa halusinkin ehdottomasti osallistua koulutuspäivään, koska se järjestettiin Tiukulle vieraassa paikassa ja vierailla esteillä. Kotihallilla kyllä hommat luistaa, mutta vieraassa ympäristössä ohjaajankin jännittäessä (kisatilanteet) Tiukulta välillä katoaa se hänelle tyypillinen itsevarmuus ja luottamus omaan osaamiseen. No, nyt meni kyllä kaikki tosi hienosti heti alusta alkaen! Rata oli aika kinkkinen ja omassa ohjaamisessa oli paljon korjaamisen varaa, mutta Tiukulla oli hieno draivi päällä. Mulle suositeltiin paljon omien ohjausvalintojen opettelua ilman koiraa, jotta koiraa ei tarvitse tylsistyttää toistoilla, ja Tiukun kaltaisen koiran kanssa persjätöt sopii meille hyvin. On välillä ongelmallista, että koira on pieni ja itse olen tosi pitkä, jolloin mun kädet ulottuvat heilumaan ties minne. Se oma selkeä rintamasuunta seuraavaa estettä kohti on tosi tärkeä, jos lähekkäin on monia esteitä.  Ylipäätään mun pitäisi luottaa Tiukuun vähän enemmän ja keskittyä siihen ohjaamiseen vaan. Tiuku kyllä tekee oikein ja lukee pieniäkin ohjausvinkkejä, joten homma toimii kunhan itse hoidan oman osuuteni. :) Kaikenkaikkiaan meillä oli tositosi kivaa Tiukun kanssa, nyt pitäisi vaan ihan oikeasti jo saada niitä epävirallisia kisoja alle niin että päästäis molemmat (sekä minä että koira) kisajännityksestä eroon.

Eilen oli myös ihan oman ryhmän agitreenit pitkästä aikaa, tosin treenit oli itsenäiset kun ohjaajamme ei päässyt paikalle. Hallille oli valmiiksi rakennettu tosi kiva rata, jossa oli sopivasti vaikeita ja tiukkoja käännöksiä, mutta myös sellaisia suoria, jossa pääsi juoksemaan koiran kanssa kilpaa. Tiuku oli tosi hieno! Irtos oikein hyvin, mutta ei säntäillyt väärille esteille. Keppien kanssa ongelmia tulee, kun Tiuku kiihdyttää liikaa ja ei malta/ehdi lopussa enää pujotella tunnollisesti. Tokavikaväli on siis oikein sellanen kuoleman loukko, se mun pitää muistaa ottaa tosi rauhassa ja toisaalta ei varmaan vielä kannata kirittää Tiukua likaa pujottelussa. Ellen sitten ehdi ottamaan käsiapua mukaan, mutta kun sitä vauhtia on niin paljon ettei käsikään meinaa pysyä mukana :D Toisessa radanpätkässä oli mukana myös keinu ja rengas, ne sujuvat edelleen ihan ongelmitta. Pussia treenattiin myös lopuksi ihan erikseen, sekin tuntuu edistyneen vaikka Tiuku yrittääkin kovasti oikein "ryömiä" siltä läpi ettei vaan tarvitsisi koskea inhaan kankaaseen. Tarttis jaksaa kaivaa pussi esiin joka treeneissä ja vahvistaa sen suoritusta entisestään.

Sellaista meille siis kuuluu treenien osalta, pakko kyllä sanoa että on ihanaa kun mun molemmat shibatytöt toimii näin hienosti ja tykkää treenaamisesta! Voidaan käydä kursseilla ja valmennuksissa ihan siinä missä muutkin harrastajat erirotuisine koirineen. Kisamielessä tavoitteet ei ole missään valiotasolla asti, mutta enköhän mä jossain vaiheessa pääse taas kisakentillekin. Viimeksi olen ollut tokokokeessa syyskuussa 2007 (Iitu oli niiiiin hieno tuolloin - KP, palkintopallisija ja TK1 napsahti plakkariin <3), alkaa olla ihan liian pitkä aika jo siitä. :)

 

Vuoden ekat treenikuulumiset, nyt pakkas- ja juoksutaukoa



Taukoilun mallia?

Alkuvuosi lähti treenien osalta hienosti käyntiin, Tiuku on ollut enemmän kuin vauhdissa agiradalla (ohjaaja kyseli viimeksi, että mitä ihmettä sä oot koiralles tehnyt vai onko toi ees sama koira :D) ja kotonakin, kohta nelivuotiaasta neidistä, on pakkasten kirittämänä kuoriutunut varsin toimelias, mutta aina yhtä hyväntahtoinen pikkuriiviö. Tätä tämä on usein narttujen kanssa, kun karva on tipotiessään eli edellisistä juoksuista useampi kuukausi ja seuraaviinkin pitkä aika, energiataso on huipussaan. Eikä Tiukulla edes ole mitään huomattavia valeraskauksia, juoksun jälkeen hänellä vain on rauhallisempi ja "rennompi" tapa käyttäytyä. No, takaisin itse agiin :) "Vaikeista" esteistä esim. kepit on sujunut oikein hyvin, tosin keppien ohjausta "väärältä" puolelta pitäisi muistaa harjoteilla. Viimeisimmissä treeneissä oli mielenkiintoinen putkeen ohjaus aika kaukaa putken sisäänmeno-päästä, kun toinen putki blokkasi ohjaajan pääsyn putken suulle. Tiuku ymmärsi kyllä hyvin, mihin häntä viitoin. Omat kädet pitäisi muistaa pitää korkeintaan vaakatasossa, mun viittominen menee välillä vähän korkealentoiseksi kun oikein innostun ;) Putkeen (etenkin jos kyse on vähän vaikeasta linjasta) koira pitäisi ajatella lähetettävän enemminkin samaan tyyliin kuin keilatessa lähetetään keilapallo vierimään radalle, tavallaan alaviistoon. No, viime viikolla treenit jäivät väliin liian kovan pakkasen ja Salossa oleilun takia, samoin huomisten treenien toteutuminen näyttää vähän huonolta. Sunnuntaille olisi tarjolla ilmaiset treenit agin koulutusohjaajakurssilla uusien koutsien ohjattavana, mutta saapa nähdä millaisia lämpötiloja pakkasukko viikonloppuna tarjoilee.

Helmin kanssa ehdittiin myös vuoden alussa käydä kahdet tokotreenit; ekoissa teemana kontakti ja seisomaan jääminen, toisissa seuraaminen. Helmi on ollut niiiin hieno! Kontakti pysyy tosi hyvin häiriössäkin (esim. toisen koiran pyöriessä ympärillä, koutsin hypellessä vieressä jne.) jo, vaikka palkkaan toki Helmiä edelleen aika paljon kun häiriötreenistä on kyse. Seisomaan jääminen on edennyt myös hienosti, kotona sisällä tehdään tätä liikettä melkein joka kerta ennen iltaruokaa ja toimipa pysähtyminen niinkin, että mä huusin sohvalta käskyn kun Helmi seurasi Aleksin vieressä. Ulkona ja häiriössä tosin tuntuu edelleen käskyn toiminta vähän epävarmalta, huomaa että vieraammassa paikassa Helmille on epämiellyttävämpää jäädä yksin seisomaan. Ollaan treenattu melkein pelkästään niin että vapautan Helmin heti kun olen palannut viereen, koska Helmille viereenistuminen tulee tositosi luontaisesti ja meni aika kauan että hän oppi yhtään muistamaan ettei pyllyä saa iskeä maahan ilman käskyä tässä liikkeessä (toisin kuin seuruussa). Nyt alkaa sekin jo sujua :) Viime treenit meni enemmän mun suoraan kävelyä ja käännöstyylejä opetellessa, pitäisi miettiä millä tyylillä käännös on koiralle kaikkein loogisin ja ennalta-arvattavin. Pikkuhiljaa ollaan seuruussa edetty ja pitäisi alkaa hiomaan tosiaan käännöksiä. Vauhdinmuutokset tuntui sujuvan aikalailla itsestään ja muuten Helmi jaksoi tosi hienosti keskittyä seuraamiseen :) Helmillä on kuulemma tosi ihanteellinen vire, se on rauhallisen keskittynyt, mutta silti energinen ja motivoitunut. Ja olen kyllä samaa mieltä!

Varmaan epävarmimmat liikkeet meillä on vielä paikallaanmakuu ja hyppy. Helmillä alkoi juoksu viikko sitten ja nyt on sitten ainakin pari seuraavaa viikkoa treenausta vaan kotona. Ajattelin ottaa tuon hypyn projektiksi, siinä ei varmaan ole mitään sen kummempaa ongelmaa kunhan vaan ehditään panostamaan onnistuneisiin toistoihin ja liikkeen opetteluun pienissä osissa niin, että liike sitten iskostuu Helmin selkärankaan ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Hainkin jo sopivan korkuisen puulevyn häkkivarastosta, siitä viritellään meidän uusi hyppyeste :) Paikallaanmakuu sen sijaan vaatii kyllä varmasti vielä pitkään työtä ja toistoja, se on Helmille selvästi tosi vaikea liike häiriössä. Helmi muuttuu levottomaksi tosi äkkiä, jos menen liian kauas. Varmuutta tarvitaan vaan ja pitää edetä niin pikkuhljaa, ettei Helmi ehdi paikallaanmakuun aikana tuntea itseään epävarmaski. Mun pitää myös itse muistaa olla ihan rento ja varma, se on kuulemma puolet koiran varmuudesta :) Pitää palkata Helmiä paljon aina siitä oikeasta, rauhallisesta mielentilasta. Valoa tunnelin päässä on kyllä näkyvissä, äsken treenattiin tässä sisällä ja Tiukukin osallistui paikallaanmakuuseen. Kaksi minuuttia molemmat tytöt siellä pötkötti! Bileet! :-)

Seuraavat tokotreenit on varmaan 10.2, silloin on vuorossa kokeenomainen treenikerta, joten haastan itseni ja Helmin laittamaan sen hypyn kuntoon siihen mennessä! Katsokaahan, etten unohda raportoida kuin meidän kävi :)

Näin rentoja paikallaanmakuita tavoitteena :)

Helmi 1v!

Eilen sunnuntaina juhlittiin Helmin ihkaekaa synttäripäivää. Miten se aika meneekin niin nopeasti, vastahan toinen oli maaailman söpöin pieni, tomera pentu <3

Synttäripäivän kunniaksi lähdimme aamupäivällä räntäsateesta huolimatta Aatan ja Helmin kanssa pitkälle lenkille sekä koirapuistoon. Alkuun tytöt saivat puistoilla keskenään ja sekin näytti kelpaavan, mutta sitten tuli yksi kaveri, hetken päästä toinen, pian kolmas ja neljäs, sitten pian jo viides ja kuudes. Ja tytöillä oli niin kivaa! Helmi tuntui välillä melkein kuin "paimentavan" laumaa kasaan ja tutki aina uudet tulokkaat ensimmäisenä ennen leikkiinlähtöä, Aata puolestaan uteliaana seuraili muiden perässä aina hetken ennen kuin uskaltautui ryntäämään keskelle tohinaa. Seuraavassa kännykkälaatuista videokuvaa puistoilun hauskuuksista :)

Ilalla oli Helmin viikottaiset tokotreenit ja ai että meni hienosti! Noin paljon kehuja ei olla ennen saatukaan :-) Nyt pysyi herkut taskussa ja viereentulo + lyhyet seuruupätkät käännöksineen sujuivat hienosti. Uusi "palkkasana" tuntuu toimivan ja ihan suotta mä olen jotain käsiapuja ym. koiralle antanut, ei se niitä tarvii. Joululomalla on kotiläksynä seisomaan jäämisen opettelu sekä seuruutreeniä, pikkuhiljaa askelmäärää pidentäen :) Aatan kanssa kokeiltiin agilityesteitä, kyllä tuntuu löytyvän potentiaalia tästäkin pikkuneidistä. Tutustuttiin putkeen, hyppyihin,  pöytään, keppeihin ja renkaaseen ja nopeasti Aata hiffasi mikä on jutun juoni. Parasta on kyllä, että vaikka ympärillä hääräsi muita koirakoita, pystyin hyvin pitämään Aataa vapaana ja hän vain innoissaan mun kanssa suoritti esteitä herkkujen toivossa :)

Iltalenkin jälkeen oli sitten iltapalan vuoro ja pitihän sitä tietty synttärisankarille kakku valmistaa! Hyvin tuntui maistuvan! :)

Vuoden vikat viikot Vaasassa

Messarin jälkeen viimeisimmät puoltoista viikkoa on ollut aika tohinaa kahden nuorukaisen kanssa täällä Vaasassa. Aata oli pitkän automatkan jälkeen heti meillä sisällä kuin kotonaan, laittoi nenän maahan ja nuuskutteli kämpän ristiinrastiin suihkukoppia myöden, kunnes parkkeerasi itsensä lelulaatikon ääreen :D Helmi ja Aata ovat tulleet hienosti toimeen ja yllätys, yllätys, vauhtia on riittänyt. Sen verran tyttöjä on pitänyt välillä rauhotella, että lelut ei ole ihan koko ajan vapaassa jakelussa. Ollaan tehty pitkiä lenkkejä, käyty koirapuistossa ja sisällä leikitty mm. nappulan etsintää. Aata on aika haka, Helmi ei tajua mikä on etsi-käsky ja yrittää vaan tarjota mulle tokotaitojaan :-)

Viime sunnuntaina Helmin kanssa oli tokotreenit ja Aata oli tietysti hallilla mukana. Kovasti pikkuneiti silmäili agilityesteitä ja tuntui olevan hallissakin kuin kotonaan. Aatan sosiaalistaminen on ollut aika rajallista kotiympäristön ulkopuolella, mutta eipä tunnu haittaaavan :D Kaupunkielämä ja kaikki paikat missä ollaan käyty, on vaan kivoja ja kiinnostavia. Helmin osalta tokotreenit meni ihan hienosti, tällä treenikerralla käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet samalla tavalla kuin aloittaessa syksyllä. Edistystä on tapahtunut, mutta vähän joltain osin junnataan paikallaan.. Seuraavassa samanlaista listaa, kuin listasin tokokurssin alkaessa:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: Malttaa istua hyvin paikoillaan ja nauttia rapsutuksista :)

PAIKALLAANMAKUU: Kotona melko varma, treeneissäkin jo aika hyvä välipalkoilla ja kun etäisyys noin 10m. Treeniätreeniä vaan, mutta tarkoituksella jatkossakin vähän "varman päälle", jotta saadaan hyvä pohja ja koiralle ei tule epävarmuutta. Muiden koirien liikehdintä ympärillä vaikein häiriötekijä.

SEURAAMINEN (hihnassa / hihnatta): Viereentulo alkaa olla aika hyvä ilman apuja ja kontakti melko varma, mutta Helmi ei vielä hahmota oikeaa paikkaa seuruun aikana, irtoaa liian kauas. Tavoite saada kaikki omat avut ja herkut kädestä pois, oma katse eteen ja ryhti suoraksi ja Helmille selvennys oikeasta paikasta.

SEURUUSTA MAAHAN: Maahanmeno on jo hieno ja nopea! Pysyy myös melko varmasti, pientä varmistelu treeniä vielä ja voilá!

LUOKSETULO: Toimii, kunhan koira ei villiinny ja malttaa tulla suoraan sivulle ;)

SEISOMAAN JÄÄMINEN: Pahasti kesken.. Osaa pysähtyä käsimerkin kanssa, mutta ottaa helposti askeleen tai pari ja viereensaavuttaessa istahtaa heti.

HYPPY: Vaatii säännöllisempää treeniä, välillä oli jo hyvä, viimeksi ihan unholassa. Namialustalla jatketaan, käskyä pitää vahvistaa. Samanlaista paikallaan seisomistreeniä tarvitaan tähän liikkeeseen kuin seisomaan jäämisen oheen.

YLEISVAIKUTELMA: Hallinta pääosin ok, tosin edelleen joskus hallin hiekka kiinnostaa tai suuri into purkautuu hepulina.. Uskon, että tämä varmistuu tässä ihan itsekseen pikkuhiljaa :)

NOUTO: Uusi liike, parhaimmillaan sujuu jo tosi hyvin! Hallin hiekasta meidän matalan kapulan nostaminen Helmille vielä vähän epämiellyttävää ja pitäisi hiukan enemmän korostaa, että kapula ei ole leikkiväline vaan kun kapulan nostaa ja tuo, saa tilalle sen suosikkilelun. Noutoa treenataan jatkossa siis paljonkin lelupalkalla.

Yhteenvetona voisi varmaan sanoa, että omissa maneereissa on karsimista ja mun pitäis nyt tosissaan päästä herkuista kädessä eroon. Tähän on tällä viikolla kehitelty palkkasana ("upee!"), joka vastaa vähän niinkuin naksun ääntä. Helmi tekee kyllä tunnollisesti sen mitä osaa ja on opetettu (kunhan ei ole kaikkein villeimmillään eli malttaa keskittyä), mutta erityisesti seuruun paikka ja seisomaan jääminen/seisomassa pysyminen on sellaisia asioita, joita Helmi ei ihan oikeasti vielä vaan kunnolla osaa. Pitää yrittää kehitellä niihin jotain uutta nyt, niin kuitenkin ettei koiralta hukkaa motivaatiota vaan tekeminen säilyy yhtä iloisena kuin aiemminkin.

Huomenna sitten treenit taas :) Eilen tytöillä olikin reipas iltapäivä, käytiin moikkaamassa Laihialla treenikaveriamme Essiä ja heidän pientä Sani-mitteliä! 10 viikkoa pennulla ikää ja oikein reippaasti leikkivät koko nuorisoporukka. Helmistä kaikkein parasta oli varmaan kuitenkin 7kk ikäinen poikavauva, aina jaksaa ihmetyttää miten lapset voikin olla Helmin mielestä sitten niiiiin ihania! Oli aivan huippumukava iltapäivä, ja kerrankin oli koko ilta ihanan rauhallista kotona :-) Loppuun vielä kuvasatoa suloisesta pikku-Sanista!

Sani 10 viikkoa

Melkein kaikki kouluhommat on tältä vuodelta jo selätetty, tiistaina startataan kohti Saloa ja joululoma saa virallisesti alkaa! Tiukua alkaakin olla jo aika iso ikävä <3

Agsaa ja toksaa

Otsikon suhteen loppui mielikuvitus, sori :D Anyway, viime treenikuulumisista on vierähtänyt melkein kuukausi, tässä nyt pähkinänkuoressa mitä on ehtinyt välissä tapahtumaan :)

Tiukun kanssa agsailut ovat jatkuneet tosi hienosti, juoksusta alkaa olla kohta pari kuukautta mutta vauhtiongelmia ei ole ollut, jihuu! :) Treenejä on kerran tai kaksi jäänyt väliin, mutta ne treenit, joissa ollaan oltu, on mennyt kyllä oikein mallikkaasti! Mitään isompaa ongelmaa ei ole vastaan tullut vaan Tiuku on tehnyt tasaisen varmaa, mukavan vauhdikasta työtä. Tiuku on kyllä niin mainio pieni shiba, huomaa että nyt kun ikää on tullut hiukan lisää (ja samalla ahneutta :D), niin  se jaksaa keskittyä muhun ihan kympillä eikä välitä muista ollenkaan. Omaa vuoroa odotellessa Tiukun voi jättää vaikka hihna maassa omalle styroksin palalle odottelemaan eikä tyttö lähde minnekään. Shibatervehdykset vaan odottaa, kun menen Tiukun luo / hakemaan sitä oman vuoron koittaessa. Radalla Tiuku lukee muo tosi hienosti ja joskus tuntuu siltä, että Tiuku on paremmin radalla kartalla kuin minä ;) Tänään mentiin treeneissä pitkästä aikaa pussia, vielä pidettiin kangasta ylhäällä kun ei pitkään aikaan olla sitä menty, mutta kunhan saisi pussin varmaan kuntoon niin kai sitä pitäis sitten alkaa katselemaan vaan kisoja..

Viikonloppuna olikin oikein tehoviikonloppu, kun Tiukun kanssa oltiin hallilla Mikkilän Sarin agikurssilla lauantai- ja sunnuntai-aamuna puoli kymmenestä kahteentoista ja sunnuntai-illalla oli vielä Helmin tokotreenit. Sarin kurssi oli aivan yhtä mainio kuin viimeksikin, mentiin mukavan virtaviivaisia tehtäviä, jossa kuitenkin oli haastettakin. Tiuku toimi yllättävän hyvin jopa mm. heitoista ulkokaarella putkeen ja teki tiukkoja kaarteita esteiden jälkeen. Sarilta sai hyvää muistutusta taas siitä, että paitsi että koiran ohjaa oikealle esteelle, pitää koiralle osata viestittää jo edellisen esteen aikana se suunta, mihin ollaan menossa seuraavaksi, jotta koira osaa ponnistaa oikeaan suuntaan ja kääntyä jo ilmassa. Oman kropan osoittamalla suunnalla on siis väliä! Lauantaina tehtiin noin kymmenen esteen harjotteita, mm. vauhtisuoran pätkää, valsseja ja oman juoksun rytmitystä. Sunnuntaina mentiin 19 esteen rataa, oltaisko se yhteensä neljästi treenien aikana menty rata alusta loppuun ja joka kerta nollarata. :-)

Helmikin on osoittanut agilitytaitojaan jo, olen välillä antanut sen kiipeillä puomia ja A:ta + hypyyttänyt pikkuisen hyppyjen yli. Voi vitsit se on hieno! Puominkin meni kerran vapaana niin, että mä en ollu ehtinyt puoleenkaan väliin kun neiti oli jo alhaalla, uujee :-) Helmistä taitaa sittenkin tulla sekä toko- että agikoira! Noh, katsotaan nyt. :P Toko on sujunut ja sitten välillä ei ole sujunut. Murkkuikä on tuonut mukanaan hieman keskittymisvaikeuksia, jotka ratkeaa kyllä, jos mulla on herkku kädessä, mutta kun en voi toimia koko ajan ihan namiautomaattina. Olen yrittänyt edelleen häivyttää namikäden eleitä esim. viereentulossa ja pyrkinyt antamaan herkut taskusta. Kontaktia vieressäolossa ollaan myös pyritty parantamaan, ettei se tipahtaisi niin helposti, siihen on tuntunut auttavan se, että laitan herkun suuhuni ennen kuin annan sen Helmille. Huijauskontaktia siis :D Mutta tuntuu auttavan kontaktiin silloinkin, kun herkku ei ole suussa. Välillä on häiriötä ollut ympärillä treeneissä + jossain ulkona treenatessa tosin niin paljon, että treenattavia asioita on pitänyt helpottaa aika paljon, jotta ollaan saatu onnistumisia ja koiralle ilo tekemiseen säilymään.

Yksi uusi juttu, mikä on sujunut, on nouto! Neidillä meni ehkä 3 treenikertaa kun ekan kerran sain Helmin noutamaan kapulan mun luo. Ei se kapulan maasta suuhun ottaminen vielä ihan automaatio ole, mutta pätkittäin sujuu tosi hyvin, parhaillaan Helmi osaa jo hakea kapulan (ei tosin odottaa lähtökäskyä kiinnipitämättä) ja tulla sen kanssa sivulle! Eikä mahdottoman pahasti pudottele kapulaa ennen aikojaan, vaan osaa odottaa lupaa pudottamiselle. Ekana iltana kun noutoa harjoittelin, päästiin alle puolessa tunnissa niin pitkälle, että tyttö piti kapulaa ja ravasi pienen pätkän mun perässä. Aika hienosti, kun ihan nollilta lähdettiin - siis naksuttelin kapulan nuuhkaisusta jne. :)

Viime treeneissä saatiin opastusta kaukokäskyihin, oikea tekniikka kaukkareihin on seuraava uusi juttu, mitä Helmi saa lähteä opettelemaan. Kivaa olohuonepuuhailua tuo tekniikan hiominen :) Sunnuntaina treeneissä harjoiteltiin kontaktin pitämistä erilaisessa häiriössä (ohjaajamme mm. taputteli maata, käsiään, seisoi ihan koiran ja ohjaajan vieressä, juoksenteli ympärillä jne.) sekä vierelläänolossa että liikkeessä. Oikein erinomaista treeniä Helmille, häiriötreeniä ei varmaan koskaan voi olla liikaa. Otettiin taas myös paikallaanmakuuta ryhmässä, siinä on tuntunut tapahtuvan pientä edistystä vaikka olen nyt ottanut aika varman päälle ja pysytellyt vain muutamien metrien päässä + palkannut aika usein. Mutta selvästi varmemmin Helmi maassa pysyy eikä nouse ensimmäisestä häiriöäänestä ylös. Kotona paikallaanmakuu alkaa olla jo hyvinkin varma :)

Sellaista tällä erää. Tiukulle on tulossa sunnuntaina hieroja, saapa nähdä miten tyttö osaa rentoutua hierojan käsittelyssä. Ensilumi ehti sataa Vaasaan jo edellisiltana ja tuolloin iltalenkillä tyttöjen kanssa päästiin nauttimaan lumihiutaleiden seurasta, mutta seuraavana aamuna satoi vettä ja lumesta ei ollut enää tietoakaan. Ehkä se talvi sieltä kuitenkin on tulossa, sen verran viileää tuntuu etenkin aamuisin jo olevan.

Alla kuvassa Tiuku näyttää Helmille mallia, miten talvesta pieni shiba voi selviytyä! Helmi on keskittynyt vielä arvostelupapereidensa silppuamiseen sekä lempipuuhaansa (oikeasti yhdessä Tiukun kanssa kylläkin) ruuan kerjäämiseen :-)

Shibaenergiaa

Välillä taas treenikuulumisia!

Tiukun kanssa oltiin reilut kaksi viikkoa sitten Aspforsin Helenan viikonloppukurssilla, josta jäi paljon hyviä mietteitä käteen ja jonka innoittamana tuo aiempi motivaatiopostauskin syntyi. Tiuku oli lauantaina meinaan sitä mieltä alkuun, että ehei, se on juoksun jälkeinen lepoaika nyt, eihän tässä nyt rehkiä kannata.. Varsinkin, kun aurinko paistoi läpi viikonlopun kirkkaalta taivaalta ja lämpötila nousi treenikasvihuoneessamme niin korkealle, että siellä sisällä juostessa oli kyllä ihan T-paitakelit!

Paitsi että kurssilla oli harjoittelun alla sopivan vaativat ja vauhdikkaat radat, saatiin myös hyviä vinkkejä koiran virittelystä ja ihan itsenikin virittelystä (koiran kannustaminen paitsi radan aikana, myös sitä ennen ja heti lähdössä!). Kotoa pakastimesta otettu, hiljalleen sulava, limaiseksi muuttuva hevosen potkaluu sai Tiukuun kivasti draivia ja sitten menikin tosi hienosti! Potkaluun kanssa yhdistettiin ruuanhankintavietti ja saalisvietti, kun lihaisa luu pysyi koko ajan liikkeessä, ja Tiuku sai jahdata saadakseen siitä herkkua irti. Sen lisäksi hyödynsin laumaviettiä niin, että Tiuku sai odotella välillä ulkona viileämmässä ja treenasin pieniä tokojuttuja Helminkin kanssa välillä. Tuntui nämä kaikki motivointikeinot yhdessä tepsivän tosi hienosti ja päästiin treenaamaan ohjauskuvioitakin mukavalla menestyksellä :) Sain myös oikein hyviä vinkkejä siitä, miten tahdittaa omaa vauhtia niin että Tiuku saa mut radalla välillä kiinni ja siitä lisäintoa. Lopulta kävikin niin, että ohjaajalle tuli kiire! ;)

Tiistaina oltiin sitten agitreeneissä "pitkästä aikaa", kun viime ja edellisviikolla on jäänyt treenit välistä muiden menojen vuoksi. Eikä näkynyt vauhtiongelmia, jee! :-) Etenkin kepit oli ihan superhienot, kolme kertaa ehdittiin menemään ja kaikki kerrat ekalla oikein. Sisäänmenokulma oli aika viistosti oikealta, mutta se ei tuntunut olevan Tiukulle ongelma. 

Treenit jäi valitettavasti vaan vähän lyhyeksi, kun pimeys alkoi laskeutua eikä halliin saatukaan valoja päälle. Sähköpylväs oli ilmeisesti kaatuntut hallin takana ja agilitytreenit oli turvallisuussyistä pakko lopettaa ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Jatkoin hämärässä kuitenkin Helmin kanssa tokoilua kun halli kerran oli melkein tyhjillään, mutta johtuniko pimeydestä vai mistä, niin Helmillä tuntui olevan jopa vieläkin enemmän energiaa kuin normaalisti. Treeni meni aika lailla hepuloinniksi ja neiti oli jo autossa odotellessaan kaivautunut kirjaimellisesti läpi uudesta kevythäkistään.. Ehtihän häkki ollakin käytössä jo kolme päivää.. No, ainakaan energiaa ei puutu ja motivaatiostakaan ei juuri tarvitse murehtia, Helmille maistuu ihan tavalliset nakit ja taisteluleikki sujuu hienosti! Tänään leikkiessä katkesi meidän paras treenilelukin, ei tunnu oikein tavarat kestävän Helmin käsittelyä tällä hetkellä :D Mulla on kyllä vielä paljon mietittävää, miten saan neidin rauhoittumaan ja paikallaolotreenit edistymään, kun maltti ei ole vielä ollenkaan Helmin vahvimpia puolia.

Tänään oltiin sitten tokotreeneissä ja saatiin me sentään vähän kehuja, että perusasento on mennyt eteenpäin eikä Helmi ole enää niin kiinni mun kädessä. Muuten oli vähän samanlaisia keskittymisongelmia kuin tiistainakin, jostain syystä hallin pohjahiekka kiinnostaa Helmiä kauheasti. Kyllä se tulee samantien mukaan kun otan juoksuaskelia poispäin (oli siis vapaana, sekin on jo hyvin ettei karkaile kuitenkaan! :), mutta juoksuaskeleet tarkoittaa myös sitä että neiti energinen repeää liitoksistaan ja tekee kummallisia kenguruhyppyjä ja on valmis hauskanpitoon. Hassu tyyppi! :D  Otettiin ihan vaan seuruu- ja viereentulojuttuja, paljon taas on mulla miettimistä sopivan palkkaustyylin ja -tahdin kanssa, ja ihan jo siinäkin että osaan kävellä luonnollisesti (kädet normaalisti heiluen sivulla jne). Ei ole helppoa! :P  Helmin katsekontakti tippuu kovin helposti vielä esim. vierellä istuessa, täytyy alkaa naksuttelemaan ja palkkaamaan pelkästään siitäkin. Muutoinkin Helmin kanssa saa tehdä vielä hommia aika lyhyissä pätkissä, sitä malttia kehittäen pikkuhiljaa. Mun pitäis alkaa myös miettimään jotain rutiineja treenaamisen aloittamiseen ja lopettamiseen, että Helmi tietäisi paremmin millon tehdään hommia ja millon neiti on "vapaalla".

Pohdittavaa ja työtä siis riittää tokon saralla! Ja niin riittää myös nuorella koiralla intoa - niin hyvässä kuin pahassa ;)

Talvikausi käynnistyi

Treenien talvikausi käynnistyi virallisesti eilen, kun uudessä ryhmässä päästiin Tiukun kanssa tositoimiin. Vanhan ryhmän kanssa hallilla olisi ollut jo parit treenit viime ja edellisviikolla, mutta juoksutauon takia jouduimme jättämään ne Tiukun kanssa väliin. No, tauko eikä hallin uusi pohja paljon Tiukua mietityttänyt eilen, vauhtia riitti! Mentiin kaksi aika helppoa ja nopeaa radanpätkää, mutta oli siellä muutama kinkkinen kohta välissä. Tiuku toimi hienosti, ns. paalutus (koira kääntyy esteen jälkeen tiukasti takaisin, kun ohjaaja kääntääkin kropan ns. väärää kautta ympäri, mutta ottaa koiran silti samalle puolelle alas kuin mistä koira lähtikin) oli ihan käyttökelpoisen oloinen tekniikka. Toisella radan pätkällä oli mm. puomi ja kepit, puomin kontaktit ei unohtunut vaikka juoksin jonkin verran edelle ja ne kepit.. wau! :))) Viikonloppuna on tiedossa kaksipäiväinen agilitykurssi, odottelemme sitä taas mielenkiinnolla.

Helmi oli mukana treeneissä, tokoiltiin aika paljon kun muut agittajat olivat radalla. Tokon alkeiskurssin (jonka pari viimeistäkin treenikertaa meni tosi hienosti) päättymisestä on pari viikkoa aikaa ja ollaan oikeastaan pidetty vähän taukoa viereentulon hinkkaamisesta ym, mutta treenattu kotona sen sijaan naksuttimella pieniä temppuja ja sen sellaista. Naksutin on kyllä niiin loistava vekotin, rakastan siinä just sitä, että sen avulla voi opettaa koiralle "tavan oppia" eli toisin sanoen voi palkita aktiivisesta oppimisesta. Helmi tarjoaa tosi hienosti eri juttuja kun se yrittää keksiä, millä naksautuksen saisi aikaan. Parin viime päivän aikana opetin Helmille "kirja"-tempun, joka on ihan Iitun lempitemppuja. Temppu toimii niin, että laitan lattialle kirjan / lehden tms., ja kun käsky kuuluu, koira juoksee kirjan luo ja läimäyttää sitä tassulla. Ja sit hakemaan herkkua! :-)

Tiukun agitreeneissä eilen Helmi oli myös ihan liekeissä, pienisuuri neiti jaksaa innollaan hämmästyttää muo treenikerrasta toiseen.. Ollaan silloin tällöin leikin yhteydessä harjoiteltu iloisia maahanmenoja ja en tiedä edes johtuuko se siitä, mutta Helmin maahanmeno toimi eilen tosi upeesti. Tekniikka ja nopeus alkoivat olemaan jo oikein kivoja ja Helmi ei tarvinnut sivullakaan seuruusta maahanmenoon mitään käsiapua tms. vaan pelkkä ääni riitti. Myös viereentuloissa oli tapahtunut jotain, ei mun tarvinnut sitä ohjata herkulla juuri viereen vaan haki jo kiepsautusta ihan itse. Toki välillä meni vinoon (osasyynä se, että yrittää jollain ihme loikalla osua oikeaan kohtaan ja saada herkun justhetinyt), mutta sitten korjattiin. Otin myös pieniä pätkiä seuruuta, meidän tahti on vielä aika hidas ja herkku on kädesssä varmistamassa että oikea paikka pysyy, mutta aika pitkällä ollaan jo! Suoraa ja nopeaa seuruuttamista tarvii varmaan vielä vähän välttää, niissä Helmi irtoaa helposti turhan kauas. Kasikkotreeniä nyt tarttis tehdä ainakin :)

Ens viikolla alkaakin Helmillä tokotreenit, päästiin mukaan tokoryhmään, joka treenaa tavoitteellisesti ja ryhmässä on koirakoita kilpailemaan tähtäävistä EVL:ssä kisaaviin asti. Odottelen jo innolla, millaista uutta puhtia ja vinkkejä saadaan sieltä. Tarkoitus olisi Helmin kanssa alkaa pikkuhiljaa miettimään myös noutoa ja kaukokäskyjä ym., eli myös niitä vaikeampia liikkeitä. Iitun kanssa aikoinaan toimi ainakin hyvin se, että treenattiin ruutua ja tunnareita yms. vaikeimpien luokkien liikkeitä aikalailla heti kun perusasiat alkoi olla kasassa, erilaiset liikkeet pitää koirallakin mielen virkeänä.

Nyt kun ollaan aloittamassa Helmin kanssa siis uudessa tokoporukassa ja aloittelemassa talvikautta, niin ajattelin tähän vähän vetää yhteenvetoa, missä nyt mennään. Toivottavasti jouluna tämä lista näyttää sitten jo valmiimmalta!

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: Tarvitsee rauhallisia harjoituksia, ettei hyppää tuomaria pusuttelemaan..

PAIKALLAANMAKUU: Kotona ja rauhallisessa paikassa menee noin minuutti, mutta tarvitaan PALJON häiriötreeniä ja varmuutta. Pikkuhiljaa kohti pidempiä makuuaikoija.

SEURAAMINEN (hihnassa / hihnatta): Paikka ja kontakti hyvät, kun seuruutahti verkkainen ja suoraa pätkää ei mennä liian pitkää. Viereentulon (suoran sellaisen!) vahvistaminen.

SEURUUSTA MAAHAN: Hitaasta kävelystä menee maahan ilman apuja, maassapysyminen kun ohjaaja kauempana tarvitsee vahvistusta.

LUOKSETULO: Aika hyvä jo :) Treeneissä olisi hyvä harjoitella matkan pidentämistä ja erilaisia häiriöitä.

SEISOMAAN JÄÄMINEN: Käskysana tarvitsee vahvistusta. Tarvitsee vielä käsimerkin ja käskyn toistamisen. Palatessa viereen ei malta odottaa käskyä.

HYPPY: Toimii jo namialustan kanssa, mutta vaatii vielä käskysanan vahvistamista. Ei käsiapua mukaan missään vaiheessa. Seisomaan pysähtyminen ok, mutta tarvitsee malttia viereen palatessa. .