Koiraharrastamisen ehdottomasti parhaita puolia on ne onnistumisen elämykset. Kun opettaa koiralle jotain uutta, usein alkuun vähän tökkii, joskus vähän pidempäänkin, mutta sitten se on niin kivaa kun uuden jutun saakin sujumaan just eikä melkein hienosti. :) Tiuku ja Helmi väläytteli molemmat parastaan eilen Tiukun agitreeneissä. Helmi pääsi treenaamaan odotellessa tokohyppyä ja paikallaanmakuuta, vähän seuruutakin. Tulevana perjantaina on oman seuran epikset, johon meillä ei kuulemma ole muuta vaihtoehtoa kuin osallistua vaikkei moisiin oikeasti ihan valmiita vielä oltaiskaan :D
Alotetaan vaikka siitä tokosta siis, paikallaanmakuu on Helmin kanssa mennyt hurinalla eespäin viime viikkoina :) Takapalkka toimii tosi hyvin, ja Helmi makaa rauhaksiin pienessä häiriössäkin jo. Eilen otin paikallaanmakuun 10m etäisyydellä ja minuutin pituisena ilman välipalkkoja, hienosti meni. Aiemmin ollaan otettu pidempää aikaa, mutta silloin olen yleensä käynyt palkkaamassa välillä. Myös maahan laskeutuminen ja maasta viereennouseminen tuntuu sujuvan. Makuuasento voisi olla välillä vähän suorempi, mutta en ole kauheasti vielä takertunut siihen.
Toinen treenin alla olleista liikkeistä on siis tokohyppy - en tiedä mitä palasia sen kanssa on loksahtanut kohdalleen, mutta nyt siinä on just hienosti draivia ja Helmi irtoaa hyvin. Pääasiassa oon ottanut hyppyä namialustan kanssa, muttaa ilmankin sujuu. Esteen taakse seisomaanjääminen on myös sujunut hyvin. Hyppy tuntuu olevan nyt aika kiva liike Helmin mielestä :) Perjantain treeneissä teemana oli muuten nouto, mutta meidän oma noutokapula oli jäänyt kotiin. Helmi ei edelleenkään tykkää nostaa kapulaa hiekasta ylös vaikka muuten ottaa kapulan hyvin suuhun. Luulen, että kokeilen nikkaroida Helmille ihan uuden oman, kevyen kapulan, jolla nostoja on helpompi harjoitella. Draivia noutoon haetaan varmaan vaihtamalla kapulaa lempileluun :)
Kolmas ongelmaliike on se liikkeestä seisomaanjääminen, mutta en halua hinkata sitä nyt noiden epiksien takia liikaa ettei esim. vaikuta seuruuseen. Luulen, että otan epiksissä vaan ihan reippaan käsiavun mukaan ko. liikettä suorittaessa. Samoin kuin taidan harkita takapalkkaa paikallaanmakuussa - mielummin otan onnistumisia alle, vaikka pisteet sitten väheniskin. Muutama toisto seisomaanjäämistä otettiin kuitenkin tiistaina ja avuilla ihan jees. Seuruutakin otettiin pari pätkää, edelleen Helmi välillä vähän irtoaa liian kauas viereltä jos ei täysin keskity, mutta kontakti kuitenkin säilyy ja Helmi on halukas seuraamaan, joten ehkäpä se siitä, vielä pitää treeneissä ottaa paljon lyhyitä pätkiä. Käännökset ja etenkin täyskäännös on mennyt mielestäni eteenpäin ihan hyvin. :)
Tiukun kanssa onnistumisenelämyksiä tuli puolestaan noiden meidän vaikeampien esteiden kanssa. Radalla oli pussi, muuri (ponnistaa joskus muurin päältä), pöytä ja pituus. Kaikki sujui hienosti! Reipas Tiuku piti kovaa vauhtia ja mä sain taas ihan tosissaan juosta ja yrittää pysyä vauhdissa. Radassa oli myös vaikea keppiensisäänmeno kulma (90 astetta) ja keppien jälkeen takaaleikkaus putkella. Yllättävän hyvin sujui nuokin :) Keppejä kokeiltiin pujotella myös toiselta puolelta, ei olla kauheasti siihen keskitytty ettei keppejä tarvis jankata vaan ne pysyis Tiukulle kivoina, ja aika hyvin saatiin onnistuminen sieltäkin. Alkuun Tiukun pujottelumeno oli kyllä niin kova, että kiireessä mun apukäsi nousi liian ylös ja Tiuku joutui suotta kurkkimaan ylöspäin. Radalla oli myös putki-pussi -ansa (putkensuu ja puomi ihan vierekkäin), ekan erehdyksen jälkeen sekin meni hienosti.
Kaikenkaikkiaan alkaa tuntua että Tiuku ois jo aika valmis kisaamaan, mutta ei me taideta millään ehtiä kisakentille ennen seuraavaa juoksua (huhti-toukokuussa) ja juoksun jälkeen voi olla taas vähän eri kuviot jos hormonit ja kesähelteet vie Tiukusta parhaan draivin. Yksi vaihtoehto saattaa olla myös Tiukun astuttaminen toista ja viimeistä kertaa, mutta "unelmaurosta" ei oikein ole ilmestynyt mistään, joten katsotaan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti