Iloista joulua!

Viikko sitten Helmin 6 vuotissyntymäpäivänä otettujen kuvien myötä haluan toivottaa kaikille tutuillemme ihanaa joulunaikaa! Erityisterveiset kasvateille omistajineen.

 Viettäkäähän iloinen ja hymyntäyteinen joulu yhdessäolosta nauttien!

Rallytokokärpänen

Dodiin, rallytokon alkeiskurssi Showhau:lla on ohi. Kurssi oli hyvä: Ohjaaja antoi toimivia vinkkejä ja ryhmäkoko oli varsin maltillinen. Varsin ylpeänä nyt kerronkin, että jatkoimme Marin ja Pörrin kanssa jopa heti tällä viikolla treenausta omatoimitreenauksen muodossa. Pimeydestä ja kurasta huolimatta siis viime tiistai-iltakin pyhitettiin rallytokolle. Tehtiin radanpätkää läheisen koulun kentällä. Tiukukin pääsi taas rallytokoilemaan ja sitä oltiin niin tomerana, että!

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että laji on jopa hiukan vienyt mukanaan. Rallytokossa on ehkä parasta se, että siinä on sopivasti vaihtelua ja mukavasti onnistumisen elämyksiä. Ylempien luokkienkin kyltit kuulostavat aika hauskalta. Ja treenaus on helppoa: rakentaa vaan radan vaikka vähän sitä mukaillen, miten laminoidut kyltit nyt ovat sattuneet järjestykseen, ja sitten vaan liikkeelle. 

Viimeisellä kahdella kurssikerralla ei tullut vastaan mitään ihan mahdottoman vaikeita kylttejä, joten oikeastaan mun ja Helmin treenilistalla on palkaamattoman seuruun ja eteen (suorana) istumisen vahvistamisen lisäksi vain jo viimeksikin mainitsemani kyltit: 

Näistä molemmista istu-versio on toki haasteellinen myös, mutta ilman istumista sivulle kyltit ovat meille kaikkein vaikeimmat. Helmille ei siis ole koskaan opetettu viereentuloa takakautta, mutta nyt sellainen tarvitaan. Pitäisiköhän tässä olla käsky "takaa"? Agilityssa on tullut käytettyä "kierrä"-huudahduksia jonkin verran. Tötsää tässäkin lajissa koira pääsee jossain kohtaa kai kiertämään tai ainakin lähestymään, joten loogisinta voisi olla ottaa tälle oma käsky. 

Vikalla kurssikerralla jo testailtiinkin, että takaakierto etenee hyvin niin, että noin joka kolmas kerta nakki ei lennä avuksi kiertoon lähtiessä. Pari onnistunutta toistoa lentävällä nakilla ja sitten yksi ilman, niin se yksi menee oikein hyvin. Käsiapuja kun lajissa kerran saa käyttää, niin ei haittaa liioitella takaakiertoon ohjaavaa elettä. Takaa sivulletuloa ja vasenta täyskäännöstä pitäisi lisäksi samalla varmaan harjoitella niin, ettei ohjaaja sotkeudu hihnaan. 

Seuraamisen treenaaminen on varmaan se vaikein asia, mutta kehujen käyttäminen sekä tieto siitä, että seuruun ei tarvitse olla yhtä tiivis kuin tokossa, helpottaa kuitenkin mukavasti. Tekosyyt alkaa olla siis jo aika vähissä, joten nyt vaan viikottain treeniä. Jospa sillä rohkaistuisi niin, että joskus kevät-kesällä voisi vaikka kisakenttiäkin harkita :)

Tokavikan kurssikerran vierailijatähti Mio sekä vakkaritreenailijat Pörri ja Helmi

Rallytokoa shiban kanssa

Ilmoittauduttiin pitkästä aikaa kurssille, nimittäin rallytokokurssille! Ilmoittautumisen kynnystä helpotti se, että Mari ja (Helmin poika) Pörri lähtivät kanssamme yhdessä tuumin ihmettelemään rallytokon alkeiden maailmaa. Kurssia on nyt kolme kertaa takana ja vielä pari kertaa edessä. Eniten on yllättänyt se, miten vaikeaa on muistaa a) kaikkien kylttien tarkka suoritustapa ja b) se, että käsiapuja saa käyttää. Vanha tokoharrastaja sisälläni soimaa joka kerta, kun kädet viuhuvat ja kroppa kääntyilee, vaikka elekieli rallytokossa tuntuu olevan melkeinpä ihan suotavaa..

Oman lisämausteensa kurssiin on tuonut Tiuku, joka pääsi kahdelle ensimmäiselle kerralle tuuraamaan Helmiä. Helmi nimittäin aloitti juoksun juuri viikko ennen kurssin alkua. No, tämä oli odotettavissa ja oikeastaan oli ihan virkistävää käydä Tiukun kanssa piiiiitkästä treenailemassa jotain muuta kuin agilitya. Tiukulla ei ole ikinä ollut turhan vakava ote mihinkään, joten tottelevaisuudenkin suhteen neiti on (ja on aina ollut) varsin huoleton. Tiuku kyllä tietää, osaa ja osallistuu, mutta mielellään keksii ihan itse temppuja, joita tehdään ja leikkii yhtäkkiä kuuroa (samalla kuitenkin nakkia tuijottaen), kun häneltä pyytää jotakin tylsää tai samaa asiaa liian monta kertaa. Ilmeisesti kaikenlaiset kieput, pomput, kierrot ja luoksetulot ovat kivoja, mutta jäävät ja täsmälliset liikkeet sitten mielellään ihan muiden heiniä. No, hauskaa meillä kumminkin on ollut!

Rallytokon kyltit löytyvät täältä. Alokasluokasta löytyy 30 kylttiä, joista vielä on reilut kymmenen kurssilla läpikäymättä. Vaikeinta tähän menneessä on ehkä ollut tuo näpsäkkä eteenistuminen, sitä kun kummallekaan koiristani ei ole koskaan opetettu. Edestä istumasta takakautta sivulle ja varsinkin täyskäännös niin, että koira kiertää ns. ohjaajan takaa, ovat vähän vielä hakusessa. Helmin kanssa saattaa tulla myös haasteita siinä, ettei aina sivulle tullessa istuta. Tiuku puolestaan on sivulla seisomisessa ihan luonnonlahjakkuus, koska harvemmin jaksaa siihen istua jos ei erikseen asiaa pyydetä :D

Tällä kolmen kurssikerran kokemuksella rallytoko on mielestäni jännä (ja osittain hieman epälooginenkin) yhdistelmä tarkkaa ja ei-niin-tarkkaa työskentelyä, mutta hienoa lajissa on käsiapujen ja kehujen salliminen. Arkielämässä käsiavut ovat kuitenkin ihan yhtä toimivia kuin äänikäskytkin ja miksipä koiran kehumista nyt pitäisi niin kovasti rajoittaa. Käskyjen toistamista sen sijaan en lähtisi rallyharrastajanakaan kovasti harjoittamaan, koska ääniavun/käsimerkin toistamiseen jää äkkiä jumiin. Joka tapauksessa, rallytoko on kuitenkin laji, jonka harrastaminen sopii rodulle kuin rodulle. Kylttien opettelu on varmasti hyödyllistä jo koiran perustottelevaisuutta ajatellen ja saapa omistajakin kylttejä muistellessa vähän aivojumppaa. 

Eli tällä kokemuksella uskallan suositella! Kuka siellä on jo kokeillut?

PS. Perinteisen tottelevaisuuden puolelta saatiin hehkutettavaa, kun Jaana ja Navi (FI MVA V-14 TK1 Mirai No Ayumi Akai) nappasivat ykköstuloksen tokon avoimesta luokasta! Jihuu!