Shibaenergiaa

Välillä taas treenikuulumisia!

Tiukun kanssa oltiin reilut kaksi viikkoa sitten Aspforsin Helenan viikonloppukurssilla, josta jäi paljon hyviä mietteitä käteen ja jonka innoittamana tuo aiempi motivaatiopostauskin syntyi. Tiuku oli lauantaina meinaan sitä mieltä alkuun, että ehei, se on juoksun jälkeinen lepoaika nyt, eihän tässä nyt rehkiä kannata.. Varsinkin, kun aurinko paistoi läpi viikonlopun kirkkaalta taivaalta ja lämpötila nousi treenikasvihuoneessamme niin korkealle, että siellä sisällä juostessa oli kyllä ihan T-paitakelit!

Paitsi että kurssilla oli harjoittelun alla sopivan vaativat ja vauhdikkaat radat, saatiin myös hyviä vinkkejä koiran virittelystä ja ihan itsenikin virittelystä (koiran kannustaminen paitsi radan aikana, myös sitä ennen ja heti lähdössä!). Kotoa pakastimesta otettu, hiljalleen sulava, limaiseksi muuttuva hevosen potkaluu sai Tiukuun kivasti draivia ja sitten menikin tosi hienosti! Potkaluun kanssa yhdistettiin ruuanhankintavietti ja saalisvietti, kun lihaisa luu pysyi koko ajan liikkeessä, ja Tiuku sai jahdata saadakseen siitä herkkua irti. Sen lisäksi hyödynsin laumaviettiä niin, että Tiuku sai odotella välillä ulkona viileämmässä ja treenasin pieniä tokojuttuja Helminkin kanssa välillä. Tuntui nämä kaikki motivointikeinot yhdessä tepsivän tosi hienosti ja päästiin treenaamaan ohjauskuvioitakin mukavalla menestyksellä :) Sain myös oikein hyviä vinkkejä siitä, miten tahdittaa omaa vauhtia niin että Tiuku saa mut radalla välillä kiinni ja siitä lisäintoa. Lopulta kävikin niin, että ohjaajalle tuli kiire! ;)

Tiistaina oltiin sitten agitreeneissä "pitkästä aikaa", kun viime ja edellisviikolla on jäänyt treenit välistä muiden menojen vuoksi. Eikä näkynyt vauhtiongelmia, jee! :-) Etenkin kepit oli ihan superhienot, kolme kertaa ehdittiin menemään ja kaikki kerrat ekalla oikein. Sisäänmenokulma oli aika viistosti oikealta, mutta se ei tuntunut olevan Tiukulle ongelma. 

Treenit jäi valitettavasti vaan vähän lyhyeksi, kun pimeys alkoi laskeutua eikä halliin saatukaan valoja päälle. Sähköpylväs oli ilmeisesti kaatuntut hallin takana ja agilitytreenit oli turvallisuussyistä pakko lopettaa ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Jatkoin hämärässä kuitenkin Helmin kanssa tokoilua kun halli kerran oli melkein tyhjillään, mutta johtuniko pimeydestä vai mistä, niin Helmillä tuntui olevan jopa vieläkin enemmän energiaa kuin normaalisti. Treeni meni aika lailla hepuloinniksi ja neiti oli jo autossa odotellessaan kaivautunut kirjaimellisesti läpi uudesta kevythäkistään.. Ehtihän häkki ollakin käytössä jo kolme päivää.. No, ainakaan energiaa ei puutu ja motivaatiostakaan ei juuri tarvitse murehtia, Helmille maistuu ihan tavalliset nakit ja taisteluleikki sujuu hienosti! Tänään leikkiessä katkesi meidän paras treenilelukin, ei tunnu oikein tavarat kestävän Helmin käsittelyä tällä hetkellä :D Mulla on kyllä vielä paljon mietittävää, miten saan neidin rauhoittumaan ja paikallaolotreenit edistymään, kun maltti ei ole vielä ollenkaan Helmin vahvimpia puolia.

Tänään oltiin sitten tokotreeneissä ja saatiin me sentään vähän kehuja, että perusasento on mennyt eteenpäin eikä Helmi ole enää niin kiinni mun kädessä. Muuten oli vähän samanlaisia keskittymisongelmia kuin tiistainakin, jostain syystä hallin pohjahiekka kiinnostaa Helmiä kauheasti. Kyllä se tulee samantien mukaan kun otan juoksuaskelia poispäin (oli siis vapaana, sekin on jo hyvin ettei karkaile kuitenkaan! :), mutta juoksuaskeleet tarkoittaa myös sitä että neiti energinen repeää liitoksistaan ja tekee kummallisia kenguruhyppyjä ja on valmis hauskanpitoon. Hassu tyyppi! :D  Otettiin ihan vaan seuruu- ja viereentulojuttuja, paljon taas on mulla miettimistä sopivan palkkaustyylin ja -tahdin kanssa, ja ihan jo siinäkin että osaan kävellä luonnollisesti (kädet normaalisti heiluen sivulla jne). Ei ole helppoa! :P  Helmin katsekontakti tippuu kovin helposti vielä esim. vierellä istuessa, täytyy alkaa naksuttelemaan ja palkkaamaan pelkästään siitäkin. Muutoinkin Helmin kanssa saa tehdä vielä hommia aika lyhyissä pätkissä, sitä malttia kehittäen pikkuhiljaa. Mun pitäis alkaa myös miettimään jotain rutiineja treenaamisen aloittamiseen ja lopettamiseen, että Helmi tietäisi paremmin millon tehdään hommia ja millon neiti on "vapaalla".

Pohdittavaa ja työtä siis riittää tokon saralla! Ja niin riittää myös nuorella koiralla intoa - niin hyvässä kuin pahassa ;)