Vuoden ekat treenikuulumiset, nyt pakkas- ja juoksutaukoa



Taukoilun mallia?

Alkuvuosi lähti treenien osalta hienosti käyntiin, Tiuku on ollut enemmän kuin vauhdissa agiradalla (ohjaaja kyseli viimeksi, että mitä ihmettä sä oot koiralles tehnyt vai onko toi ees sama koira :D) ja kotonakin, kohta nelivuotiaasta neidistä, on pakkasten kirittämänä kuoriutunut varsin toimelias, mutta aina yhtä hyväntahtoinen pikkuriiviö. Tätä tämä on usein narttujen kanssa, kun karva on tipotiessään eli edellisistä juoksuista useampi kuukausi ja seuraaviinkin pitkä aika, energiataso on huipussaan. Eikä Tiukulla edes ole mitään huomattavia valeraskauksia, juoksun jälkeen hänellä vain on rauhallisempi ja "rennompi" tapa käyttäytyä. No, takaisin itse agiin :) "Vaikeista" esteistä esim. kepit on sujunut oikein hyvin, tosin keppien ohjausta "väärältä" puolelta pitäisi muistaa harjoteilla. Viimeisimmissä treeneissä oli mielenkiintoinen putkeen ohjaus aika kaukaa putken sisäänmeno-päästä, kun toinen putki blokkasi ohjaajan pääsyn putken suulle. Tiuku ymmärsi kyllä hyvin, mihin häntä viitoin. Omat kädet pitäisi muistaa pitää korkeintaan vaakatasossa, mun viittominen menee välillä vähän korkealentoiseksi kun oikein innostun ;) Putkeen (etenkin jos kyse on vähän vaikeasta linjasta) koira pitäisi ajatella lähetettävän enemminkin samaan tyyliin kuin keilatessa lähetetään keilapallo vierimään radalle, tavallaan alaviistoon. No, viime viikolla treenit jäivät väliin liian kovan pakkasen ja Salossa oleilun takia, samoin huomisten treenien toteutuminen näyttää vähän huonolta. Sunnuntaille olisi tarjolla ilmaiset treenit agin koulutusohjaajakurssilla uusien koutsien ohjattavana, mutta saapa nähdä millaisia lämpötiloja pakkasukko viikonloppuna tarjoilee.

Helmin kanssa ehdittiin myös vuoden alussa käydä kahdet tokotreenit; ekoissa teemana kontakti ja seisomaan jääminen, toisissa seuraaminen. Helmi on ollut niiiin hieno! Kontakti pysyy tosi hyvin häiriössäkin (esim. toisen koiran pyöriessä ympärillä, koutsin hypellessä vieressä jne.) jo, vaikka palkkaan toki Helmiä edelleen aika paljon kun häiriötreenistä on kyse. Seisomaan jääminen on edennyt myös hienosti, kotona sisällä tehdään tätä liikettä melkein joka kerta ennen iltaruokaa ja toimipa pysähtyminen niinkin, että mä huusin sohvalta käskyn kun Helmi seurasi Aleksin vieressä. Ulkona ja häiriössä tosin tuntuu edelleen käskyn toiminta vähän epävarmalta, huomaa että vieraammassa paikassa Helmille on epämiellyttävämpää jäädä yksin seisomaan. Ollaan treenattu melkein pelkästään niin että vapautan Helmin heti kun olen palannut viereen, koska Helmille viereenistuminen tulee tositosi luontaisesti ja meni aika kauan että hän oppi yhtään muistamaan ettei pyllyä saa iskeä maahan ilman käskyä tässä liikkeessä (toisin kuin seuruussa). Nyt alkaa sekin jo sujua :) Viime treenit meni enemmän mun suoraan kävelyä ja käännöstyylejä opetellessa, pitäisi miettiä millä tyylillä käännös on koiralle kaikkein loogisin ja ennalta-arvattavin. Pikkuhiljaa ollaan seuruussa edetty ja pitäisi alkaa hiomaan tosiaan käännöksiä. Vauhdinmuutokset tuntui sujuvan aikalailla itsestään ja muuten Helmi jaksoi tosi hienosti keskittyä seuraamiseen :) Helmillä on kuulemma tosi ihanteellinen vire, se on rauhallisen keskittynyt, mutta silti energinen ja motivoitunut. Ja olen kyllä samaa mieltä!

Varmaan epävarmimmat liikkeet meillä on vielä paikallaanmakuu ja hyppy. Helmillä alkoi juoksu viikko sitten ja nyt on sitten ainakin pari seuraavaa viikkoa treenausta vaan kotona. Ajattelin ottaa tuon hypyn projektiksi, siinä ei varmaan ole mitään sen kummempaa ongelmaa kunhan vaan ehditään panostamaan onnistuneisiin toistoihin ja liikkeen opetteluun pienissä osissa niin, että liike sitten iskostuu Helmin selkärankaan ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Hainkin jo sopivan korkuisen puulevyn häkkivarastosta, siitä viritellään meidän uusi hyppyeste :) Paikallaanmakuu sen sijaan vaatii kyllä varmasti vielä pitkään työtä ja toistoja, se on Helmille selvästi tosi vaikea liike häiriössä. Helmi muuttuu levottomaksi tosi äkkiä, jos menen liian kauas. Varmuutta tarvitaan vaan ja pitää edetä niin pikkuhljaa, ettei Helmi ehdi paikallaanmakuun aikana tuntea itseään epävarmaski. Mun pitää myös itse muistaa olla ihan rento ja varma, se on kuulemma puolet koiran varmuudesta :) Pitää palkata Helmiä paljon aina siitä oikeasta, rauhallisesta mielentilasta. Valoa tunnelin päässä on kyllä näkyvissä, äsken treenattiin tässä sisällä ja Tiukukin osallistui paikallaanmakuuseen. Kaksi minuuttia molemmat tytöt siellä pötkötti! Bileet! :-)

Seuraavat tokotreenit on varmaan 10.2, silloin on vuorossa kokeenomainen treenikerta, joten haastan itseni ja Helmin laittamaan sen hypyn kuntoon siihen mennessä! Katsokaahan, etten unohda raportoida kuin meidän kävi :)

Näin rentoja paikallaanmakuita tavoitteena :)