Vitsit on ollut kiva treenata taas pakkas- ja Helmin juoksutauon jälkeen! Ainahan se on kivaa tosin, mutta tauon jälkeen on vähän vielä ekstrapuhtia niin koirilla kuin omistajilla :)
Helmin kanssa oli perjantaina siis kokeenomaiset treenit! Viimeksi kokeenomaiset treenit on tainnut olla syksyllä kun tässä ryhmässä alettiin treenaamaan tai sitten tokon alkeiskurssin lopuksi, joka tapauksessa
täältä löytyy missä me silloin ALO-liikkeiden suhteen mentiin. Nyt näyttää seuraavanlaiselta:
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: Aika hienosti malttaa pysyä paikallaan ja ottaa rapsutukset vastaan :)
PAIKALLAANMAKUU: Välillä parempi, välillä huonompi. Nyt taas alkanut edistyä ja kestää jo melkein aina sen pari minuuttia, mutta välimatka vielä pieni ja palkkausta välissä kun häiriötä ympärillä. Pikkuhiljaa, takapalkka avuksi jatkossa kun välimatkaa ohjaajaan pidennetään.
SEURAAMINEN
(hihnassa / hihnatta): Alkaa toimia, jee! Käännökset vaatii vielä pientä hiomista, mutta innokas ja kontakti hyvä. Jatketaan treeniä vaihtelemalla seuruumatkan pituutta.
SEURUUSTA
MAAHAN: Toimii! :)
LUOKSETULO:
Hienosti. Erilaista häiriötreeniä vielä tarvitaan, ettei intopiukeena poikkea matkalla mihinkään muualle.
SEISOMAAN
JÄÄMINEN: Ei jää yleensä paikoilleen ilman käsiapua/käskyn toistoa, paitsi kotona. Joskus heittää jopa maahan. Toisaalta välillä onnistuukin. Jatkossa takapalkka avuksi, että pysähtymisestä tulisi varmempi ja näyttävämpi. Palatessa viereen seisoo jo hyvin paikallaan ja malttaa odottaa viereenistumiskäskyä.
HYPPY: Tarvitaan lisää vauhtia ja varmuutta, että varmasti irtoaa hyppyyn. Esteen takana kaikki toimii, kääntyy odottamaan ja ei istu enää viereen ennen käskyä.
Summasummarun, tehotreeniä paikallaanmakuulle, seisomaan jäämiselle ja hypylle. Muihin enemmin ylläpito- ja häiriötreeniä jne. Tavoitteena on edelleen saada liikkeet siihen kuntoon, että kesällä uskaltaudutaan epiksiin.
Treenailu jatkui sunnuntaina, kun oltiin SCY Pohjanmaan (collieyhdistyksen pohjanmaan jaos) treenipäivässä Maalahdella Topcanis-areenalla. Oli oikein kiva päivä! Helmin vuoro oli iltapäivällä, keskityttiin tokossa noihin meidän vaikeisiin liikkeisiin eli seisomaan jäämiseen ja hyppyyn. Ekalla kertaa kun näytin seisomaan jäämisen niin sehän meni oikein hienosti! :D Mutta toisella kertaa Helmi taisi laittaa maahan ja sitten tuli sitä valumista pysähtymisen jälkeen ja seuruun hiipumista (ennakoi) jne. Päädyttiin opettamaan Helmille takapalkkaa, joka tarkoittaa siis sitä, että asetetaan herkku alustan päälle / kuppiin muutama metrin koiran taakse, niin että palkka ns. "vetää" koiraa vähän, jolloin koira usein pysähtyy helpommin eikä hiippaile poispäin liikkuvan ohjaajan perään. Kun ohjaaja palaa koiran viereen, koira vapautetaan palkalle taakse ja vain joskus ohajaaja itse palkkaa koiran normaalisti). Seisomaan jäämiseen ja yritettiin saada ennakointia pois, aluksi Helmi tietysti keskittyi takapalkkaan liikaa, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Täytyy jatkaa treeniä näin, vaikutti siltä että tämä toimii. Helmille on vähän vaikeeta olla lähtemättä matten perään myös esim. paikallaanmakuun yhteydessä, joten harjoiteltiin ohjaajan vierestä lähtöjä myös takapalkalla ja eron huomasi heti. Paikallaanmakuutreeniä ja seisomista jatketaan siis tällä tekniikalla. :)
Taisin kirjoitella viime treenikuulumisissa, että hypyn treenaaminen on vaan jäänyt liian vähälle, tuskin siinä muuten mitään erikoista on. No, saahan tässä taas aivonystyröitä ottaa käyttöön :D Hypyssä ongelma on tavallaan sama asia kuin seisomaan jäämisessäkin, eli ohjaajasta irtoaminen, nyt koiran pitää vain itse liikkua poispäin ohjaajasta ja tyypillisesti se on vielä vaikeampaa kuin paikoilleen jääminen. Helmin kanssa hypyssä on ollut probleemaa siinä, että Helmi kyllä lähtee käskystä estettä kohti, mutta yleensä vain kurkkaamaan, että onko se herkku siellä esteen takana. Jos herkkua ei näy, ei neiti suotta pomppaa toiselle puolelle. Liian fiksu tyttö... Shibat... :) Namialustan kanssa kaikki sujuu siis ok, mutta heti kun alustan ottaa pois niin ei sujukaan. En ole halunnut ottaa käsiapua ollenkaan mukaan enkä toistella käskysanaa ettei se menetä merkitystään.
Hyppyongelmaa yritettiin ratkoa kotona ensin niin, että heitänkin herkun esteen toiselle puolelle heti kun Helmi liikahtaa esteen luo mun vierestä ja on ponnistamassa, mutta vaikuttaa siltä että sekään ei ehkä ratkaise ongelmaa ainakaan kokonaan. Aika harvoin pääsen heittämään herkun vasta kun Helmi on jo ponnistamassa, koska neiti todella odottaa sitä herkkua toiselle puolelle ennen ponnistustaan. Ehkä toistottoistottoistot - välillä namialustalla, välillä herkkua viskomalla - helpottaisi hieman, mutta epäilen että tarvitaan hyppyyn lisää draivia muutenkin. Nyt ollaan kotona treenailtu hyppyä ruokailun yhteydessä, Helmi pääsee syömään ilta- ja aamuruokansa hypyn toiselle puolelle. Se ei kokonaan varmasti ratkaise ongelmaa, mutta ruokakuppi saa Helmiin vipinää niin että hyppy puolelta toiselle on oikein sujuva ja vauhdikas. Käskysanasta "hyppy" pitäisi saada Helmille mielikuva siitä, että se todella tarkoittaa reipasta ja sujuvaa esteen ylitystä, riippumatta siitä odottaako palkka esteen toisella puolella vai tuleeko se multa kädestä heti hypyn jälkeen.
Collieiden joukkoon sulautui sunnuntaina myös Tiuku, jonka kanssa päätiin aamulla agittamaan. Tiukun kanssa halusinkin ehdottomasti osallistua koulutuspäivään, koska se järjestettiin Tiukulle vieraassa paikassa ja vierailla esteillä. Kotihallilla kyllä hommat luistaa, mutta vieraassa ympäristössä ohjaajankin jännittäessä (kisatilanteet) Tiukulta välillä katoaa se hänelle tyypillinen itsevarmuus ja luottamus omaan osaamiseen. No, nyt meni kyllä kaikki tosi hienosti heti alusta alkaen! Rata oli aika kinkkinen ja omassa ohjaamisessa oli paljon korjaamisen varaa, mutta Tiukulla oli hieno draivi päällä. Mulle suositeltiin paljon omien ohjausvalintojen opettelua ilman koiraa, jotta koiraa ei tarvitse tylsistyttää toistoilla, ja Tiukun kaltaisen koiran kanssa persjätöt sopii meille hyvin. On välillä ongelmallista, että koira on pieni ja itse olen tosi pitkä, jolloin mun kädet ulottuvat heilumaan ties minne. Se oma selkeä rintamasuunta seuraavaa estettä kohti on tosi tärkeä, jos lähekkäin on monia esteitä. Ylipäätään mun pitäisi luottaa Tiukuun vähän enemmän ja keskittyä siihen ohjaamiseen vaan. Tiuku kyllä tekee oikein ja lukee pieniäkin ohjausvinkkejä, joten homma toimii kunhan itse hoidan oman osuuteni. :) Kaikenkaikkiaan meillä oli tositosi kivaa Tiukun kanssa, nyt pitäisi vaan ihan oikeasti jo saada niitä epävirallisia kisoja alle niin että päästäis molemmat (sekä minä että koira) kisajännityksestä eroon.
Eilen oli myös ihan oman ryhmän agitreenit pitkästä aikaa, tosin treenit oli itsenäiset kun ohjaajamme ei päässyt paikalle. Hallille oli valmiiksi rakennettu tosi kiva rata, jossa oli sopivasti vaikeita ja tiukkoja käännöksiä, mutta myös sellaisia suoria, jossa pääsi juoksemaan koiran kanssa kilpaa. Tiuku oli tosi hieno! Irtos oikein hyvin, mutta ei säntäillyt väärille esteille. Keppien kanssa ongelmia tulee, kun Tiuku kiihdyttää liikaa ja ei malta/ehdi lopussa enää pujotella tunnollisesti. Tokavikaväli on siis oikein sellanen kuoleman loukko, se mun pitää muistaa ottaa tosi rauhassa ja toisaalta ei varmaan vielä kannata kirittää Tiukua likaa pujottelussa. Ellen sitten ehdi ottamaan käsiapua mukaan, mutta kun sitä vauhtia on niin paljon ettei käsikään meinaa pysyä mukana :D Toisessa radanpätkässä oli mukana myös keinu ja rengas, ne sujuvat edelleen ihan ongelmitta. Pussia treenattiin myös lopuksi ihan erikseen, sekin tuntuu edistyneen vaikka Tiuku yrittääkin kovasti oikein "ryömiä" siltä läpi ettei vaan tarvitsisi koskea inhaan kankaaseen. Tarttis jaksaa kaivaa pussi esiin joka treeneissä ja vahvistaa sen suoritusta entisestään.
Sellaista meille siis kuuluu treenien osalta, pakko kyllä sanoa että on ihanaa kun mun molemmat shibatytöt toimii näin hienosti ja tykkää treenaamisesta! Voidaan käydä kursseilla ja valmennuksissa ihan siinä missä muutkin harrastajat erirotuisine koirineen. Kisamielessä tavoitteet ei ole missään valiotasolla asti, mutta enköhän mä jossain vaiheessa pääse taas kisakentillekin. Viimeksi olen ollut tokokokeessa syyskuussa 2007 (Iitu oli niiiiin hieno tuolloin - KP, palkintopallisija ja TK1 napsahti plakkariin <3), alkaa olla ihan liian pitkä aika jo siitä. :)
