Boys boys boys

Pidettiin kuukausi takaperin niin kutsutut pentutreffit Aatan puolivuotta vanhojen pentujen, Yorin ja Yukin, kesken. Olipa kiva nähdä pojat ja Aata kirmaamassa, aika hyvin lapset pysyivät vielä mamman kurissa vaikka iloa ja vauhtia riittikin. Tässä muutamia suosikkiotoksiani lokakuiselta lauantailta. Aika velikultia 😍 

We-Sedso Lady Liquorice "Aata" (8v)

Mirai No Sir Shibai "Yori" (6kk)

Mirai No Sir Shinrai "Yuki" (6kk)

Kiitos vierailusta Yorin ja Yukin ihmisille! 😊

Viisviikkoiset

SÖPÖYSVAROITUS 😍

Mamma, mä kans!

Uusia taitoja

Kaksi ja puoli viikkoa mittarissa näissä kuvissa, ja paitsi että silmät ovat auenneet, monenlaisia taitojakin on kertynyt. Esimerkiksi seuraavat taidot sujuvat jo: 

Haukottelu

Unissaan hymyily

Haukottelu, toistamiseenkin

Kielen näyttäminen

Maman kanssa nuuskuttelu

Veikan kanssa kiemurtelu

Kameralle lällättely

Kameralle murjottelu

Supersöpönä oleilu

Reporankana pötköttely

Syntymäpainosta (joka oli siis rapiat 250 grammaa) ollaan tultu jo puoleentoista kiloon: poikien ruokahalu on ollut oikein erinomainen. Ehkä se on hyvä, että liikettäkin alkaa jo syntyä, niin maha ei kokonaan estä jalkoja koskemasta maahan 😳

Aata toipui hyvin keisarinleikkauksesta ja pitää tuttuun tyyliinsä tarkkaa jöötä kopassa - ja silloinkin, jos vaikka pentu yrittää kavuta yli laidan. Tällä viikolla kolme viikkoa täyttäneillä sankareilla oli ohjelmassa ensimmäinen madotus ja jauhelihan maistelua. Ehkäpä vielä viikonloppuna käydään pihalla ihmettelemässä "ison maailman meininkiä", siis tuoksuttelemassa ruohotupsuja ja sen semmoista jännää 😎

Aata sydän Börje

Kukkuu! Tässä on Börje ja taustalla on meidän Aata, jotka molemmat viettivät "talvilomaa" helmikuussa luonani Helsingissä. Tulokset tulivat päivänvaloon reilu viikko sitten koiranpäivänä  - eli kyllä, meillä on pentuja! 😍😍 Aatalle syntyi siis 24.4.2019 kaksi pientä prinssiä, herra punainen ja herra valkoinen. Tuttavallisemmin Tiuhti ja Viuhti. Pennut asuvat ja kasvavat äidilläni Halikossa. 

Pian lisää pennuista, mutta ensin esittelyt seitsemännen Mirai No -pentueen vanhemmista:

FI MVA V-12

WE-SEDSO LADY LIQUORICE

"Aata"

Lonkat B/B, kyynärät 0/0, silmät OK, polvet 0/0

PMJV-17

ROLLICK'S WINSOME WRESTLER

"Börje"

Lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät OK, polvet 0/0

Aatalla ei pitänyt olla juoksua ennen syksyä (Aata juoksee normaalisti vain kerran vuodessa), ja olin jo ehtinyt päätyä/tyytyä siihen, ettemme teetä Aatalla toista pentuetta. Kun sitten juoksu kuitenkin yllättäen helmikuussa alkoi, pari päivää pohdin kuumeisesti pitäiskö ilmaantunut mahdollisuus hyödyntää. Börje oli minulle ennestään tuttu uros ja tiesin heti, että nämä kaksi sopisivat yhteen erinomaisesti. Koska Aata oli lähestymässä jo 8 vuoden ikää, käytimme hänet ensin terveystarkastuksessa, verikokeissa ja uusimme vanhaksi menneen virallisen polvitutkimuksen. Kun kaikki osoittautui testeissäkin olevan hienosti kunnossa, päätös yhdistelmästä sinetöityi. 

Pentueen sukutaulu

 

Börje on 2-vuotias, Ruotsissa syntynyt uros, joka on luonteeltaan menevä, ystävällinen ja shibaksi varsin sosiaalinen. Fiksu tyyppi kaikenkaikkiaan. Börjen emän puolen suku on minulle aivan erityinen: Börjen emänemä on vanhimman koirani Tiukun sisko Nikki (Rollick's Bright Red), jonka kasvua olen seurannut menneinä vuosina tiiviisti. Aata on luonteeltaan yhdistelmä shibamaista nautiskelijaa ja toisaalta tarpeen vaatiessa tulta ja tappuraa. Aata on ahneutensa myötä helppo kouluttaa ja tulee yleensä hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa. Sekä Börje että Aata ovat menestyneet hyvin näyttelyissä ja ulkomuodollisesti heissä on rodulle tärkeää tyylikästä ryhdikkyyttä.

On mahtava päästä seuraamaan, millaisia tyyppejä tästä yhdistelmästä kasvaa! Tässä ensimmäiset kuvat pikkuisista, lisää tarinaa seuraavassa postauksessa. Tuitui! 💕

Kuulumisia

Arki rullaa rullaamistaan, ja tuntuu, että bloggausten aiheet ovat vähän vähissä. Otetaan siis nopea pikakelaus menneestä puolesta vuodesta.

Helteinen kesä vierähti pitkälti mökillä, oli mahtavaa pulahtaa järveen viilentymään tai loikoilla varjossa riippumatossa. Tiuku, Helmi ja Aata saivat käyskennellä vapaasti metsässä ja arvostivat varmasti sitä, että saivat itsekin etsiä viileimmän paikan päiväunille.

Syksyllä lenkkeiltiin ahkerasti Keskuspuiston ruskaa ihaillen, ja olihan meillä myös syytä juhlaan: Tiuku täytti syyskuussa 10 vuotta. Pieni pippurinen Tiuku, jolla on nyt jo vähän harmaata korvien takana, mutta ei ne harmaat onneksi paljoakaan ole menoa hidastanut 😍 Tässä Helmi on lainannut häntäänsä Tiukun tyynyksi: 

Loppusyksystä meitä myös haastateltiin STT:n juttuun, joka julkaistiin jouluna verkossa ja yllättävän useissa maakuntalehdissä. Ehkä ensi syksynä käydään sitten vielä jossain radio-ohjelmassa, nyt kun TV, sanomalehdet ja verkkomediat on jo valloitettu 😁

Ennen joulua vietettiin puolestaan Helmin synttäreitä, uskomatonta, että Helmikin on nyt virallisesti veteraani-iässä eli 8 vuotta! Täytyy olla kiitollinen, että molemmat tytöt ovat olleet terveenä - tosin Helmin kanssa jouduttiin kyllä käymään alkusyksystä eläinlääkärissä selvittämässä kutinoita. Kävi ilmi, että ilmeisesti kesän metsäloikoiluilla oli nakushibaan ikävä sivuvaikutus - jonkinlainen ulkoloinen oli tarttunut matkaan ja kutinoista päästiin eroon vasta kahden Stronghold-häädön jälkeen. Onneksi kutinanestolääke auttoi nopeasti ja iho ei ehtinyt mennä mahdottoman pahaan kuntoon. Helmi oli kesällä ja syksyllä täysin karvaton, kun taas Tiuku täydessä turkissa - ilmeisesti tiheä turkki suojasi Tiukua tartunnalta tai pahimmilta oireilta ainakin.

Jouluna palattiin mökille, lumisiin maisemiin tällä kertaa. Onneksi järvi oli ehtinyt jäätyä, niin ei tarvinnut pitää koiria hihnassa vaan ainoastaan pois napakelkan alta 😳 Joulun jälkeen käytiin myös Itä-Suomessa mummolassa ja siellläkin lunta riitti, eikä nyt tammikuussa ole ollut lumesta puutetta Helsingissäkään. Kyllä kelpaa ulkoilla, kun on melkein valoisaa illallakin 😊

Jouluja

Helmi ja Tiuku pääsivät aattoaamuna poseeraushommiin olkipukkien keskelle. Melkein perinteestä voi kohta jo puhua. Poseeraaminen ei ehkä kuitenkaan niinkään ollut koirien lempipuuhaa, vaan ennemminkin lumi ja vapaus:

Jouluaattoiltana kävin koirien kanssa pilkkopimeässä lenkillä, ja tuli jopa pysähdyttyä katsomaan taivasta. Muutama pilvi ei onneksi onnistunut peittämään satoja tähtiä, joiden bongaamisessa kaupungissa harvoin onnistuu. 

Saimmekin jouluna nauttia paitsi hyvästä ruoasta ja lämpimästä tunnelmasta sisällä, myös talvisesta, ja joulupäivänä erityisen aurinkoisesta talvisäästä. 

Tässä säässä kelpasi ulkoiluttaa kameraakin 🌞