Reeniäreeniä

Kuntoa ollaan kasvateltu agilityn ohella myös canicrossaamalla

Hetkeen ei olekaan tullut treenikuulumisia kerrottua. Luonnollisesti treenausta on ollut vähemmän mammalomalaisten kanssa, mutta molempien mammojen kanssa ollaan kyllä kentälle uskaltauduttu hieman ennen pentujen luovutusikää. Ensimmäiset treenit on menty rimat alhaalla ja varovasti, mutta menohaluja on kyllä löytynyt niin Tiukulta kuin Helmiltäkin. Pentujen ollessa kentällä mukana, ehkä se aivan paras keskittyminen aina suorituksen alussa on ollut hakusessa, vähän on pitänyt huhuilla koiraa ja pyytää keskittymään, mutta sitten vauhtiin päästyämme agilityn kiemurat on vienyt mennessään ja koirat on työskennelleet hyvin :) Nyt tämän viikon maanantaina, kun viimeinenkin pentu oli perjantaina luovutettu, molemmat mammat oli kyllä aaaaivan super <3 Kyllä sen eron energiatasossa huomaa ihan kotona ja lenkilläkin, kun ei ole yhtään pentua kaitsettavana. :)

Helmin kanssa on treeneissä ollut mm. paljon kontaktitreeniä  (video puomilta, tämä ei kyllä läheskään niitä vauhdikkaimpia suorituksia kun vasta muisteltiin ekoissa treeneissä, että mikäs juttu nää kontaktit olikaan :), vaikeiden esteiden renkaan, pussin ja keinun kertaamista, irtoamisharjoituksia sekä viime treeneissä vähän S-kuvioita ja vauhtiympyrää. Eka treenisessio palkataan lelulla ja yleensä Helmi innostuu tosi hyvin,  mutta sitten jossain vaiheessa tarvii vaihtaa nakkeihin. Yritetään kuitenkin jatkaa myös lelujen hyödyntämistä, niillä saa niin hienon draivin koiraan parhaillaan :) Kontaktien kanssa ollaan edistytty hyvin, nyt ollaan vaiheessa jossa häivytetään kosketusalustaa pois  ja opetetaan koiraa etsimään 2-on-2-off -asento ilman sitä. Kunhan en ota liikaa vauhtia, sujuu aika mallikkaasti! Uskon, että saadaan Hemulin kontakteista aika näyttävät kun vielä pidetään vaan maltti matkassa. Tosi pitkällä ollaan jo. :) Mun pitää sanoa "alas"-käsky Helmin kiivetessä ja miettiä omaa sijoittumista ja vauhtia.

Irtoamistreenit on ollu tosi jees, namialustalla ja muutenkin Helmi kyllä osaa edetä :) Iloinen olen myös siitä, että putkeen ohjaus ulkokaarteesta ei tuota ongelmia. Rengas ja pussi sujui ongelmitta. Keinua ei paljon ole treenailtukaan, mutta otettiin siihen uusi tekniikka. Nyt opetellaan juoksemaan ensin täysiä keinun päähän, tukirima pitelee keinua ylhäällä ja koira saa syödä herkkuja ja naksuttellaan koiran ollessa keinun päässä. Alkuun nostetaan koira pois ja opetellaan vain kiipeämistä vauhtilla loppuun saakka, kun se sujuu, rima potkaistaan pois, tuetaan kädellä keinua ja aletaan heiluttelemaan keinua alas niin, että koira tottuu liikkeeseen. Ensin keinulauta asetetaan maahan varovasti, mutta pikkuhiljaa keinun annetaan pudota niin että ääni ja tärähdys kasvavat, kunnes lopulta päästään siihen, että koira itse saa juosta päähän ja pamauttaa keinun alas. Tavoitteena vauhdikas suoritus siis :)

Tiukun parissa treeneissä on ollut aika teknistä harjoitetta, viimeksi viskileikkausta ja aiemmin mm. sokkareita, välistävetoja, valsseja ja muita kiemuroita. Yllättävänkin hyvin pikkushiba kyllä vetää eri kuviot :-) Välistävedot on aina ollut mulle vaikeita, en osaa tarpeeksi selkeästi vaihtaa kättä.  Tässä video viime treeneistä, kolmosesteellä siis hieno viskileikkaus. Kepeillä sisäänmenolla vähän haparointia, ja tokavikan esteen jälkeen tuota putkea ei siis pitäis suorittaa, Tiukusta se oli kauheen houkutteleva joka kerta - karjun tuossa jo aika lujaa kun tiesin, että se hakee sen, mutta eipä jättänyt silti menemättä.. :D No, mun omassa kropan rintamasuunnassakin ois parannettavaa. Kaikenkaikkiaan paljon hyvää :)!

Lähdettiinkin sitten aika ekstempore vetämään torstaina Lapualle kaksi 2-luokan virallista rataa kun ilmoittautua pystyi vielä edellisenä iltana. Ekat ja vikat kisat tälle vuodelle, tuo Prahaan lähtö kun estää valitettavasti syksyn kisailut. Harmi tavallaan, mutta luulen että Tiuku nyt steriloidaan mun ollessa poissa niin toivottavasti ensi vuonna sitten saadaan treenata ja kisata ilman juoksutaukoja ja tavote olisi sinne kolmosiin kivuta. 

Lapualla Eija Berglundin agilityrata ja hyppyrata olivat tosi kivat ja vaikka tuloksena meille siis olikin kaksi hyllyä, oon tosi tyytyväinen Tiukuun. Agilityradalla varsinkin oli nollarata tosi lähellä, pientä haparointia alussa ja yksi väärä hyppy, mutta muuten puhtaasti. Vähän olisi voinut olla tatsi koiraan parempi ekalle radalle lähdettäessä taas, mutta se virittely on vaan niin vaikeeta kun ei halua liikaa rasittaa ja jumpata koiraa ennen ratoja, mutta toisaalta Tiuku aina paranee radallakin puolessa välissä ja selvästi keskittyy vielä paremmin. Vähän kun pääsisi harkkaesteillä pyörittelemään koiraa, niin ois paras, mutta aina sellaista mahdollisuutta ei kisoissa ole. Nyt alussa oli vähän sellaista mikäestemikäeste -hapuilua, mun ois pitänyt rohkeemmin taas käyttää ääntä ja ottaa koira haltuun. Mutta, joka tapauksessa, hyvä rata! Vaikeat kohdat meni oikein jees!

Hyppyrataa vähän etukäteen kauhistelin, pari tosi kinkkistä kohtaa ja Tiuku kun kontaktiesteitä rakastaa, niin hyppyradat voi sen mielestä olla vähän tylsiä. Mutta mitä vielä, ei ollu tylsää! Vaan lähti vähän liikaakin kaarteissa käsistä, pitäis muistaa Tiukun kanssa, että se haluaa mun ohjaavan aika etäältä. Tiukassa kurvissa Tiuku hyppäs pituuden väärään suuntaan kun se sopivasti oli alla kaarteen venyessä, eli siitä hylly. Positiivisia juttuja oli kuitenkin paljon: vauhti, hyppysarja (tein sokkarilla ja viskileikkauksella ku niitä oli kerran treenattu, wuup wuup, Tiuku toimi kuin unelma!) ja kepitkin meni molemmilla radoilla puhtaasti. Parasta oli kuitenkin koiran iloinen fiilis, kotona neiti veti vielä iltahepulit! :D Lapuan kisapuitteet oli mainiot, raviradan kupeessa metsäiset hiittisuorat ja kaikki. Oli vielä ihan loistavaa matkaseuraakin, joten jäi kyllä tosi hyvä kutina kisoista. Nyt pitäis vaan malttaa odotella ensi vuoteen ja sitten lisää! :)

Kahdet treenit vielä jäljellä ennen lähtöä, vähiin käy! Agilitykärpänen on kyllä puraissut ja lujaa, odotan innolla että Helmikin ehtii kisakuntoon. Vaikuttaa siltä, että sieltäkin löytyy kyllä potentiaalia vaikka mihin :) Ainiin, ja pakko vielä sanoa tosta canicrossista: Helmi on ihan huikee juoksukaveri. Ollaan parit lenkit 7-10km nyt vedetty ja tuo jaksaa jopa vetää! Vaasan rantareitit on koiran kanssa ihan loistavia näin kesälläkin. Fiksu neiti osaa suoraan juosta veteen kastautumaan kun päästään sopivaan kohtaan. Uimaan Helmi ei yksinään lähde, mutta se menee veteen kahlailemaan ja sitten käy makaamaan viilentyäkseen ja juo siinä samalla! :D Ei pöllömpää aivotoimintaa mun pieneltä shibalta!