Sananen allergioista ja yliherkkyyksistä

Iitun allergiadiagnoosi taisi tulla noin 3-4 vuotta sitten. Oireita aiheuttavat pölypunkit ja osa ruohoista - ne aika tyypilliset koiran allergian aiheuttajat. Allergia ilmeni Iitulla alkuun kutinoina erityisesti tassuissa, kuonossa ja silmien alla sekä jatkuvina korvatulehduksina. Iitun kanssa on käytetty erilaisia lääkityksiä, erikoisruokavaliota ja siedätyshoito piikittämällä on käyty läpi. Iitu on myös steriloitu. Välillä on parempia aikoja, välillä huonompia. Limakalvot ovat kärsineet näkyvimmin, erityisesti takapää on jäänyt aika pahannäköiseksi.

Kuonon sivussa ja silmän alla rapsutuksen jälkiä
Alla kuvissa takapään pahaksi ärtyneet limakalvot ja tassun oireita 

  

Ikävintä on katsoa, miten koira rapsuttelee itseään. Jokainen ihminen tietää tunteen, kun on paljon hyttysen puremia tai muu reaktio ihossa aiheuttaa inhottavaa kutinaa. Ei ole kivaa ei, jos kutina jatkuu pidempään, sitä meinaa melkein tulla hulluksi - varsinkin kun pitäisi olla raapimatta. Helpommin sanottu kuin tehty. Koira usein paitsi rapsuttelee, myös nuolemalla yrittää helpottaa oloaan. Kaulurilla tämän saa toki estettyä, mutta pönttö päässä kulkeminen kutinan jatkuessa vasta koiralle varmasti ikävää onkin.

Toisin kun moneen muuhun vaivaan, allergiaan ei auta lääkkeet ihan noin vain taikaiskusta. Oikeaa lääkitystä on vaikea löytää ja esimerkiksi kortisoni, joka usein selvästi koiran oloon auttaa, on sen verran vahvaa ettei sitä ihan jatkuvasti kannata koiralle syöttää. Allergisen koiran kanssa eläminen on tasapainottelua lääkityksen kanssa  ja onhan sekin ikävää, että ruokavaliota voidaan joutua pitämään hyvinkin rajattuna. Allergisen koiran kanssa harrastusmahdollisuudet heikkenevät. Eläinlääkäriin uppoaa rahaa taatusti ja paljon, jo allergiatestit ovat kalliita ja ihan parillä käynnillä vuodessa ei selvitä.

Allergian periytyvyydestä tiedetään jonkin verran - ainakin se, että alttius siihen periytyy vahvasti. Allergioita on erilaisia, helpompia ja vaikeampia, ja allergiaa voi periyttää koira, joka ei sitä itse sairasta. Stressi voi aiheuttaa allergian puhkeamisen ja ilmeisesti pehmeäluonteinen ja herkkä koira voi sairastua allergiaan ehkä kovaa rämäpäätä helpommin. 

Vaikka shiba on ehkä keskimääräistä terveempi rotu, yliherkkyyksiä ja allergioita kyllä esiintyy jonkin verran. Shibat eivät siis ole mikään poikkeus. Ikäväkseni olen kuullut, että viime vuosina on shibojenkin parissa käytetty jalostukseen useampia kutisevia koiria. Tiedän, ettei mikään ole mustavalkoista ja en halua parjata muiden jalostusvalintoja, mutta toivon, että allergioihin osattaisiin suhtautua vakavasti. "Pieniä" kutinoita, "joskus" vuotavia silmiä, "vähän herkkää" vatsaa,  tai "satunnaisia" korvatulehduksia ei tulisi vähätellä tai ohittaa olankolauksella jalostuksen näkökulmasta. Allergia ehkä "hiipii" kuvioihin hiljempaa kuin jokin radikaalimpi sairaus kuten vaikka epilepsia, mutta hoitotasapainoin löytäminen on varmasti vähintään yhtä haastavaa ja koiran elämänlaatua heikentävää. Allergisen koiran jälkeläiset hyvällä tuurilla eivät itse sairastu allergiaan, mutta alttius ongelmille voi säilyä sukulinjassa pitkäänkin. Ollaan ikävässä tilanteessa, kun  tieto ei kulkeudu avoimesti tai allergiatapaukset koirien sukulaisissa vuosien myötä unohtuu. Silloin helposti tietämättä yhdistetään vahingossa sukulinjoja, joissa on alttiutta erilaisille yliherkkyyksille ja soppa on valmis. Allergiasta ei jää julkista merkintää jalostustietokantaan kuten esimerkiksi lonkkavioista. Ongelmat paljastuvat ehkä vasta, kun pentueita on jo useampia ja ensimmäinen tai jopa toinen sukupolvi on ehtinyt jo lisääntyä edelleen.

Iitulle on nyt taas aloitettu lääkekuuri melko pitkän lääkkeettömän jakson jälkeen, liekö kevät ja kesä tuonut mukanaan jotakin siitepölyjä ja kukintoja, jotka kutinoita aiheuttaa. Onneksi lääkkeet auttavat nopeasti, niillä edetään nyt sitten ainakin pieni tovi ja kohta koetetaan tääs lääkemääriä vähentää. Muutoksen koko koiran olemuksessa näkee silmissä, kun lääkkeet tehoavat, kutina helpottaa ja koira jaksaa riehaantua arjen pienistä asioista - onnellinen näky <3 Omien selkävaivojen kanssa taistellessa on kummasti iskostunut mieleen, miten hyvä ja kevyt fiilis tulee, kun kipuilujakson jälkeen ei satukaan. Väkisinhän siinä hymyilyttää :)

No, ehkä jätetään paasaus ja murehtiminen tältä osalta tähän. Loppukevennyksenä pari kuvaa pikku-Iitusta: on aika tarkalleen 8 vuotta siitä, kun meidän ensimmäinen shibapentu tassutteli taloon! Kaivelin vanhoja kuvia ja enpä kyllä muistanutkaan, että Iitukin on joskus ollut shibasammakko! Helmin ja Tiukun pentujen kasvua seuratessani olen päätellyt, että sammakkoasento menee vahvasti geeneissä kun pennut pienestä pitäen jakaantuvat nukkuma-asennoiltaan ei-sammakoiksi ja sammakoiksi, mutta ehkä se ei ihan niin yksiselitteistä ole sekään :-)

Pikku-Iitu tarkkaavaisena koulutuksessa :)