Grande finale

MOOOOI! Mä oon Granu!
Kerron teille nyt mun vikasta viikosta länsirannikolla

Kun veikka lähti, vähän oltiin ihmeissään mutta sitten se unohtui äkkiä.
Saatiin meinaan herkkuja ja kattokaa miten mahduttiin vierekkäin niitä mutustamaan 

Muo voi kutsuu myös käpykeisariksi..

Koska sillä välin kun sisko se vaan posettelee ja jotain ihmettelee..

..mä viipotan häntä kohti taivasta, panta hulmuten ja korvat takana!
Pääsen kävyn kanssa vähintään maailmanennätysvauhtia

Kaikenlaista touhuiltiin siskon kaa yhdessä

Ja välillä näytettiiin vähän hassuilta

Tai ehkä ei vain välillä!

Kamerakaan ei pysyny kauheen hyvin meiän vauhdissa

Vaikka pieniä ollaankin, keinot mekin keksitään
Näin vaaditaan huomiota!

Pirre-sisko se vaan on aina lähdössä helikopterikorvillaan lentoon

Se sai kuitenkin väistää joskus ees sivummalle, välillä oli mun vuoro kiivetä

Muo vilperiksikin kutsuvat..  Miksihän niin?!

Tärkeitä kaivauksia löytyi omalta pihalta joka päivä
Mä löysin tän eka mutta aina Pirre tunkee mukaan

Pienen hetken ehdin kerran poseerata

Kun kerta siskokin aina ehtii

Mutta poseeraukset sikseen, siskon kaa yhdessä me leikittiin paljon lempeitä leikkejä

Ja sitten sisällä nukuttiin nassut vastakkain

 Siitä ei tullu juuri kuvia kun maanantaina oltiin taas siellä jossain aksakentällä ja saatiin juoksennella nyt vielä enemmän ympäriinsä kuin viimeksi. Taas kaikki halus pitää meitä sylissä ja sitten harjoiteltiin semmostakin, että joku naru pistettiin pantaan kiinni. Välillä se meni tiukalle ja en päässytkään menemään joka suuntaan kauheen pitkälle, mutta makkaran perässä mä nyt sit lähinnä liikuinkin ku kerta semmosta tarjottiin. Ihme hommaa, mutta kyllähän mulle herkut maistuu! Tavattiin siellä kentällä monta kivaa erikokoista kaveria, niillä oli ihan kummallisia kampauksia ja kaikkea, mutta hirmu kivoja ne silti oli. Mä vähän niitä yritin maistaa hännästäkin välillä. Välillä oltiin myös apukoutseina ku ne syli-ihmiset ja meiänkin matte harjotteli jotain kummallisia kuvioita. Siskolla tuli siinä sitä touhua katsellessa vähän väsykin ja sit se oli ihan tyytyväinen vaikka sitä kohdeltiin kuin kengurupentua!

Eiks toi nyt oo vähän noloo..

Kaikenkaikkiaan oli aika kiva viikko! Äipät jakso leikkii meiän kanssa aika paljon ja maitobaarikin oli vielä auki välillä. Herättiin vähän vaihteleviin aikoihin ja pidettiin mekkalaa välillä enemmän, välillä vähemmän, mut kuulemma oltiin kilttejä pentuja kun ei paljon karkailtu aitauksesta. Kynsienleikkuussa sisko on ollu mallioppilas ja mä... no, kuulemma erinomaisen rodunomainen malliesimerkki äänenkäytöstä! 

Nyt mä oon uusia huudeja jo vallloittamassa, eka yö uudessa kodissa nukuttu ja hyvin pyyhkii! Hurjan pitkän automatkan matkustin lauantaina, mutta eihän se nyt oo mulle ongelma eikä mitään. Pää nurkkaan ja unille, ja sitten kun on virtaa, voi taas etsiä jotain nakerrettavaa... Vaikka jonkun jalat!

Elämä ei oo kauheen vakavaa, muistakaa se!

T: Pikkuherra Ilmaveivi, tätä nykyä Helsingin kikkakeisari Xavi