Turku KV ja pikkunatiaisia

Käväisin viime viikonloppuna ja alkuviikosta Salossa. Matkaan lähdettiin kahvin ja kahden unisen shiban kera klo 6.30 lauantaiaamusta, ensimmäisenä etappina Turun ylioppilaskylä. Kävin viemässä Helmin ja Tiukun siis siskolle hoitoon ja suuntasin itse sen jälkeen Turun messukeskukseen. Turun kansainväliseen näyttelyyn oli ilmoitettu hienosti 28 shibaa ja joukossa vahvistuksia ulkomailtakin, muunmuassa Helmin jenkkiläinen isoisä Justa Massimiliano "Massi". Massi on jalostuslainassa Saksassa Helmin & Aatan kasvattajalla ja käväisi nyt Suomessa hakemassa uuden valiotittelin (ollen siis Turussa rotunsa paras) itselleen samalla kun Helle tuli tapaamaan toisen uroksensa pentuja Seon-kenneliin Hämeenlinnaan. Turussa pääsin tapaamaan myös muita tuttuja ja kuvailemaan tietysti samalla :) Kiva päivä! Näyttelyn ja seurustelun jälkeen suuntasimme pienen mutkan kautta Saloon, jossa koko oma lauma saatiin taas koolle. Siitä mutkasta matkan varrella kuulette muuten lisää seuraavassa postauksessa :)

Yllä shibauroksia kehässä

Shibanarttuja kehässä

Seuraavana aamuna ei taaskaan nukuttu pitkään, koska tällä kertaa pakkasin autoon Helmin seuraksi pikkumustan Aatan ja suuntasimme kohti Hämeenlinnaa. Helle pääsi tapaamaan "kasvattejaan" (virallisesti tyttöjen kasvattaja on Hellen äiti Jytte), tytöt kirmaamaan muiden shibojen kanssa isolle aidatulle tontille ja minä näkemään lisää pentuja! Kiitos Päiville ja Serbanille vieraanvaraisuudesta! :)

Yllä molemmissa kuvissa Helmi ja isoisä Massi

Helle ja Helmi

Komea Massi

Aata, Helmi ja Helmin "pikkuveli" Pummi

Reipas pikku-Pummi!

Oli hauska nähdä Helmin sukulaisia. Niin suloisesti pikkuveli Pummi (Helmillä ja Pummilla on sama isä, eli Massi on myös Pummin pappa) seuraili isosiskoaan korkeissa kinoksissa ja Aatan kanssa Pummi muodosti oikein vauhdikkaan painikaksikon :) Aata oli kovasti innoissaan vierailusta, painikavereista ja etenkin tarjolla olleista ruuista, pikkuneiti näytteli taas kovin ovelasti koiraa, joka ei ikinä ole ruokaa nähnytkään ja mutusteli onnessaan niin lattialta löytyneen luun kuin pentujen ruuatkin sillä välin kun pennut käväisivät pihalla :-) Helmi oli ahneuksissaan hyvä kakkonen, pihalla neiti vähän ilmoitteli isoisällekin että kenenkäs herkut tässä onkaan jaossa. Voi ahneet pöhköt! :) Mutta sujui sitten kyllä "näyttelykoulutuskin", Helmi ja Aata olisivat mielellään osallistuneet koulutukseen silloinkin kun ei ollut heidän vuoronsa ollenkaan. :D

Sitten taas varoituksen sana, alla lisää pentukuvia tiedossa! Ensin kuvissa Shinon ja Wakan pentue eli Seon-kennelin viisi viikkoisia pikkunatiaisia ja sitten vielä shibamukulat, jotka osuivat kameran eteen Tampereella Vaasaan paluumatkan varrella keskiviikkona. Kyseessä on siis Saimin ja Sipin 7 viikkoiset pennut. Tajusin tuossa, että tämä Isomus-pentue oli neljäs näkemäni shibapentue tammikuulle, kiirettä on pitänyt! Onneksi olen ilmeisesti aika hyvin onnistunut suodattautumaan jo pennuille eikä mahdotonta pentukuumetta ole iskenyt. Tosin siitä ei silti pääse mihinkään, että aivan ihaniahan tuollaiset nallekarhut ovat! :) On aina opettavaista nähdä pentuja ennen luovutusikää ja sitten kiva seurata koirien kehitystä pennusta aikuiseksi. Omistakin naperoista kun pääsee aika harvakseltaan nauttimaan.

Seon-pentue, tyttö ja kolme poikaa:



Helle ja lapsenlapset

Isomus-pentue, tyttö ja kaksi poikaa:

Kasvattaja ja Saimin esikoiset

Pitäisi vissiin päivitellä blogia useammin, kun tuntuu että nämä postaukset aina venyy ja paukkuu ja kuviakin olisi julkaistavaksi milloin mistäkin :) Tampereella keskiviikkona ehdittiin nähdä myös pikaisesti sijoitustyttöäni Miyua, jopa Tiuku tuntui olevan innoissaan mukulansa näkemisestä taas pienen tauon jälkeen. Karvattomuudesta huolimatta kaunis ja aina yhtä iloinen ja sosiaalinen nuori neitonen Miyusta on kasvanut, oli kiva nähdä ja kuulla että Teron, Mandyn ja Miyun yhteiselämä on sujunut edelleen mutkitta. Tiukun pennut eivät vaikuta olevan murkkuikäisiä ollenkaan, fiksuja ja kilttejä lapsia :) Miyu on muuten myös nyt terveystutkittu silmiä lukuunottamatta; polvet 1/1, lonkat A/A, kyynärät 0/0. Polvet olisivat voineet tietysti olla nollatkin, mutta hyvät kulmaukset ja vahva lihaksisto varmasti tukevat polvia eikä tuo pieni löysyys vauhdikkaan koiran arjessa ole tullut esiin missään vaiheessa - päinvastoin, neiti kuulemma taipuu mitä kummallisimpiin asentoihin vaikka ihan vaan nukkumista varten. Tervemenoa siis vaikka sinne agilitykentille :)