Terveystutkimuksissa

Käytiin Helmin kanssa vajaat kaksi viikkoa takaperin terveystutkimuksissa eläinlääkärissä, Helmiltä tutkittiin polvet ja kuvattiin lonkat ja kyynärät. Silmäpeilaus on varattu ensi kuuksi. Polvet ovat ihan terveet eli 0/0 ja samoin kyynärät näyttivät hyviltä. :) Lonkat eivät kuitenkaan olleet ihan priimat, toisen lonkan tiiviys olisi saanut olla parempi ja toisessa taas muuten oli kaikki hyvin, mutta lonkkaluun pää ei ollut aivan yhtä kauniin pyöreä kuin vasemmassa lonkassa. Eläinlääkäri arvioi lonkat noin C:ksi, ja totesi vielä, että nivelrikkoa ei näy eikä muutenkaan mitään sellaista, mikä pitäisi koiraa vaivata. Puhe oli siitäkin, että ehkä Helmin voisi kuvata vielä uudestaan reilun vuoden päästä, kun on vähän vanhempi - joskus löysyys vähenee vielä yksivuotiaalta. 

Sain luustotulokset tänään takaisin kenneliitolta ja lonkkatulos oli kyllä sitten kaikkea muuta kuin odotettu. Helmin oikea lonkka on A, kun vasen taas D. Kyynärät sentään odotetusti 0/0. En oikein tiedä mitä lonkista pitäisi ajatella. Että toinen onkin ihan priimaa, mutta toinen taas jopa huonompi kuin C. Noh, asiat voisi olla huonomminkin, jos eläinlääkäri ei ollut vasemmasta lonkasta huolissaan niin ehkä munkaan ei kannata alkaa murehtimaan. Eipä se mitään auttaisikaan, vaikka murehtimatta oleminen on yleensä helpommin sanottu kuin tehty. Käytän Helmin varmaankin uusintakuvauksessa reilun vuoden päästä, näkee sitten onko tilanne muuttunut suuntaan tai toiseen.

Helmin emällä on Saksassa kuvattu A-lonkat ja isällä jenkeissä B-lonkat ja isovanhemmistakin löytyy vain A-lonkkaa. Se ja eri puolen lonkkien näin iso ero on saanut mut tietysti miettimään myös, onko ongelma voinut kummuta jostain ulkoisista tekijöistä; ruokinnasta, liikunnasta, liukastumisista tms. Helmi oli (ja on edelleen :) hyvin pomppuisa pentu, hän saattaa hypätä sohvallekin selkänojapuolelta selkänojan yli, vauhditta! Väkisinkin tulee mieleen tapahtuma koirapuistossa, kun Helmi oli juuri ja juuri neljä kuukautta. Tyttö pomppi lelun perässä ja saikin lelusta otteen, mutta sitten tipahti korkealta ilmasta alas, suoraan toisen lonkkansa päälle. Itkuhan siitä seurasi ja  ontumista ja jalan varomista myös. Seuraavien viikojen ajan Helmi välillä Tiukun kanssa leikkiessä saattoi pyörähtää maahan ja kiljahtaa, selvästi varoen törmäyksiä toisen takajalan puolelle. Vaihe kuitenkin meni pikkuhiljaa ohi, ja vaikka tapahtuneen vaikutusta luustoon jo tuolloin murehdin, ulkoisten merkkien puutteessa en osannut olla asiasta kovin huolissani. No, nyt tapahtunut tietysti mietityttää taas.. Vaikka tiedän, että pennun luuston kyllä pitäisi kestää kolahduksia ja toisaalta tapahtuneen murehtiminen ja itseni soimaaminen ei mitään auta, kun se ei lopputulosta muuksi muuta enkä ikinä varmuutta asiaan tule saamaan.

Yritän nyt pitää siis itselläni jalat maassa ja Helmin kanssa edetään päivä kerrallaan. Vaikka koiralla olisi Ö-lonkat, niin huonommaksi se ei koiraa muuta. Helmi on sama rakas, ja joka päivä vain rakkaampikin, Hemulihömelöni, jonka osuudesta elämässäni olen ihan valtavan onnellinen. Helmi on luonteeltaan mulle sopivampi kuin uskalsin pentua etsiessäni ikinä toivoa ja yksinkertaisesti vaan ihana koira - niin kotona halimiseen kuin harrastamiseenkin - ja vielä mahdottoman kauniskin! Oikeasti täydellistä koiraa ei varmaan ole olemassakaan, mutta mun silmissä Helmi on kyllä pirun lähellä sellaista <3