Päivät vierii sellasella hulinalla, että huh ja vastapainoksi yöt jää helposti aika lyhyeksi.. Rehellisesti sanoen omasta ajasta ei ole hetkeen ollut tietoakaan. Mutta ei auta valittaa - paljon tämä kasvatustouhu ottaa, mutta paljon myös antaa :) Näin kesää kohden mennessä etenkin monena aamuna on koettu unohtumattomia hetkiä, kun ennen kukonlaulua kaappaa pennut syliin ja tallustelee pihalle avojaloin, istuu jo lämpimälle asfaltille nauttimaan aamuauringon säteistä ja lämmöstä ja katsoo kun pienet tyypit vipeltää ympäriinsä aivan onnessaan. Eipä sitä osaisi kuvitellakaan, että ei touhuilisi pentujen kanssa nyt niin paljon kuin suinkin vain ehtii. Tavoitteena on antaa pienille parhaat mahdolliset lähtökohdat omaa elämää varten, omaa arkea ehtii sitten pyörittää taas myöhemmin.
Pentujen seitsemänteen viikkoon on kuulunut paljon puistoilua ja pihassa ulkoilua, lukuisten uusien ihmisten tapaamista, automatkailua useammankin kertaa, agilitytreeneissä vierailua, pentutesti, sirutus ja eläinlääkärintarkastus, oman iskän tapaaminen, pöytätreeniä, hihnassakävelyharjoituksia ja mitäpä vielä. Myös esimerkiksi imuria on saatu ihmetellä oikein lähietäisyydeltä ja pakko todeta, että aika rohkeita pentuja! Viikko alkoi madotuksella: Axilur-tablettien puolikkaat meni alas kurkusta kolmena päivänä peräkkäin aika hienosti.
Myös Tiuku on tullut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän tutuksi. Naapurin kissaan varovaisesti tutustuminen vaihtui kissan jahtaamiseen niin, että kissa päätti jo eräänä aamuna kiivetä lähimpään puuhun pentuja karkuun.. Oho. Kiltti kissa ei pahasti pennuille ole onneksi sanonut, vaikka ne ovat olleet välillä turhan innoissaan :) Pihapiirissä hyöriessämme on pennut päässeet jatkuvasti tutustumaan uusiin ihmisiin (ilokseni myös lapsiin) ja nyt ongelma alkaa olla, että pennut oikein innostuvat kun kuulevat jonkun oven käyvän ja ihmisen astelevan pihalle. Naperot tuntuvat jo haluavan lähteä jokaisen vieraan matkaan.. Onneksi naapureilla ei ole tuntunut olevan mitään pienen shibakolmikon tervehdyksiä vastaan ;) .
 |
| Kolmikko ruusun (luun) kimpussa agikentän laidalla |
Pentutesti torstaina meni oikein hienosti: testaajan mukaan pennut vaikuttivat kuulemma oikein cooleilta pieniltä otuksilta, joilla on erittäin hyvä hermorakenne. Jes! :) Joitakin eroja pentujen välillä testistä selvisi, aika pitkälti tulokset olivat sellaiset, kuin olin ajatellutkin. Omien huomioiden pohjalta ihan pentuarjesta pystyy tekemään paljon päätelmiä, mutta testi auttaa näkemään, miten pennut käyttäytyvät paineen alla. Nämä kaksi näkökulmaa huomioimalla on aika hyvät eväät valita pennuille sopivat kodit ja antaa yksilöityjä vinkkejä kunkin pennun kouluttamiseen. Tää pentutestaus taitaa olla kyllä sellainen juttu, mistä en luovu! :) Odotan jo mielenkiinnolla Tiukun pentujen testausta, nyt on vertailupohjaa kahden pentueen verran ja rotu käy testaajallekin tutummaksi.
Perjantaiaamulla suunnattiin eläinlääkäriin ja pennut saivat sirut niskaan. Rennosti käyttäytyivät, vaikka toki sirutuksessa vähän piti huudahtaa. Jännästi poika tuntuu olevan näistä dramaattisin tyyppi, vaikka luonteeltaan onkin rohkea viilipytty ;) Eläinlääkäri tutki pentujen yleiskunnon (korvat, silmät, suun), tunnusteli hännän häntämutkan varalta, kuunteli sydämen, tarkasti urospennun kivekset jne. - kaikki kolme saivat puhtaat paperit!
Viikonloppu oli mahtava ja ehdittiin pentujen kanssa treenaillakin jo taas monenlaista. Vieraita myös riitti, ihana ystäväni Elisa (jolle kuuluu myös iso kiitos suurimmasta osasta alla olevia kuvia!) oli kylässä koko viikonlopun ja lauantaina kävi myös mukavia pentujenkatsojia sekä pentujen mahtava isä perheineen! Dazu oli oikein vieraskorea ja just niin fiksu ja kiltti kuin aina aiemminkin. Helmi antoi aika kivasti Dazun tulla sisälle pentujen luo ja Dazuhan osasikin käyttäytyä pentujen kanssa hienosti. Välillä tuntuu edelleen uskomattomalta, että onnistuttiin saamaan noin hienoluonteinen, terve ja vielä komeakin shibapoika Norjasta meille Suomeen! :) Tarulle perheineen pitää kyllä myös antaa toki paljon propseja, Dazun kanssa on tehty paljon asioita oikein.
Alkuviikko on nyt lähtenyt käyntiin muunmuassa hihnatreenailun muodossa. Aika taitavia lapsia jo, etten sanoisi :) Sisäsiisteys alkaa olla myös hyvällä mallilla, paperille osuu useammin kuin ohi ja selvästi esimerkiksi yön aikana pidättelyäkin jonkin verran jo tapahtuu. Tällä viikolla tavoitteena on tavata vielä lisää kavereita ja myös uusia koirakavereita ja lauantaina sitten ajellaankin etelä-Suomeen, jossa kaksi pentusta luovutan omiin koteihinsa. Melkein on jo nyt haikea fiilis, kun siis viimeistä viikkoa viedään!
Pennut eivät sisällä nyt enää paljon pentuaitauksessa oleskele, vaan olohuone on valloitettu pienen hurrikaanin lailla. Kaikenlaista aktivoivaa puuhaa olen niille yrittänyt keksiä ja näppärästi pennut jo pyörittelevätkin aktivointipalloja ja muita leluja. Onneksi väsykin iskee välillä!
Siis myös pennuille, ei ainostaan kasvattajalle ;)
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti