Rallytokokärpänen

Dodiin, rallytokon alkeiskurssi Showhau:lla on ohi. Kurssi oli hyvä: Ohjaaja antoi toimivia vinkkejä ja ryhmäkoko oli varsin maltillinen. Varsin ylpeänä nyt kerronkin, että jatkoimme Marin ja Pörrin kanssa jopa heti tällä viikolla treenausta omatoimitreenauksen muodossa. Pimeydestä ja kurasta huolimatta siis viime tiistai-iltakin pyhitettiin rallytokolle. Tehtiin radanpätkää läheisen koulun kentällä. Tiukukin pääsi taas rallytokoilemaan ja sitä oltiin niin tomerana, että!

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että laji on jopa hiukan vienyt mukanaan. Rallytokossa on ehkä parasta se, että siinä on sopivasti vaihtelua ja mukavasti onnistumisen elämyksiä. Ylempien luokkienkin kyltit kuulostavat aika hauskalta. Ja treenaus on helppoa: rakentaa vaan radan vaikka vähän sitä mukaillen, miten laminoidut kyltit nyt ovat sattuneet järjestykseen, ja sitten vaan liikkeelle. 

Viimeisellä kahdella kurssikerralla ei tullut vastaan mitään ihan mahdottoman vaikeita kylttejä, joten oikeastaan mun ja Helmin treenilistalla on palkaamattoman seuruun ja eteen (suorana) istumisen vahvistamisen lisäksi vain jo viimeksikin mainitsemani kyltit: 

Näistä molemmista istu-versio on toki haasteellinen myös, mutta ilman istumista sivulle kyltit ovat meille kaikkein vaikeimmat. Helmille ei siis ole koskaan opetettu viereentuloa takakautta, mutta nyt sellainen tarvitaan. Pitäisiköhän tässä olla käsky "takaa"? Agilityssa on tullut käytettyä "kierrä"-huudahduksia jonkin verran. Tötsää tässäkin lajissa koira pääsee jossain kohtaa kai kiertämään tai ainakin lähestymään, joten loogisinta voisi olla ottaa tälle oma käsky. 

Vikalla kurssikerralla jo testailtiinkin, että takaakierto etenee hyvin niin, että noin joka kolmas kerta nakki ei lennä avuksi kiertoon lähtiessä. Pari onnistunutta toistoa lentävällä nakilla ja sitten yksi ilman, niin se yksi menee oikein hyvin. Käsiapuja kun lajissa kerran saa käyttää, niin ei haittaa liioitella takaakiertoon ohjaavaa elettä. Takaa sivulletuloa ja vasenta täyskäännöstä pitäisi lisäksi samalla varmaan harjoitella niin, ettei ohjaaja sotkeudu hihnaan. 

Seuraamisen treenaaminen on varmaan se vaikein asia, mutta kehujen käyttäminen sekä tieto siitä, että seuruun ei tarvitse olla yhtä tiivis kuin tokossa, helpottaa kuitenkin mukavasti. Tekosyyt alkaa olla siis jo aika vähissä, joten nyt vaan viikottain treeniä. Jospa sillä rohkaistuisi niin, että joskus kevät-kesällä voisi vaikka kisakenttiäkin harkita :)

Tokavikan kurssikerran vierailijatähti Mio sekä vakkaritreenailijat Pörri ja Helmi