Lomaraportti

Kesälomasta on jo kuukausi, mutta ei se ihan vielä kokonaan unohtunut oo. Varsinkaan, kun viikon päästä alkaa loma, part II, Kroatiassa. Tiuku ja Helmi pääsevät taas luottohoitajalle Mintulle kylään :)

Mainitsemallani loman ekalla osuudella ehdittiin kuitenkin tosiaan monenlaista. Heti perjantaina lähdettiin kohti Puumalaa ja perinteistä mökkiviikonloppua. Perillä odottivat jo Aata ja Iitu, joten neljän koiran lauma oli koossa taas. Tytöt pysyvät hyvin vapaana, kunhan naapureita ei ole ihan näköetäisyydellä, joten varmasti parasta mökkeilyssä onkin koirien näkökulmasta vapaus ulkoilla mielinmäärin.

 

Mökkeilyn jälkeen ajeltiin tunti-pari pohjoiseen, mummolaan Leppävirralle. Siellä vapaus jatkui ja aika hyvin tytöt seurasivat kyllä metsäteillä lenkkeillessäkin. Kävin parinakin iltana kävelyllä tai hölkkäilemässä, ja oli ihan kiva ottaa halukkaat koirat mukaan ilman hihnoja. Hetkittäin oli varsin lämmin, mutta onneksi metsäpuroista pystyivät (koirat) juomaan. Rohkeimmat (Helmi ja Tiuku) kastoivat tassunkin, tai jopa pari.

Tiistai-illaksi suunnattiin takaisin Helsinkiin - matkalla pysähdyttiin mm. Mikkelissä Tertin kartanolla serkkua treffaamassa. Loppuviikko vietettiin kaupungissa mm. Lintsillä, kavereiden kanssa ja urheillen. Koirien kanssa taidettiin käydä Seurasaaressa auringonlaskua ihastelemassa. Seuraavalla viikolla taas sitten reissailu jatkui: Ensin moikkailtiin Lohjalla Elisaa ja pikku-Juliusta, ja sitten oltiinkin taas mökillä. Tällä kertaa ensin ihan omalla mökillä Somerolla ja keskiviikkona sitten tutulla Kustavissa. Kustavissa käytiin myös mm. kaupassa ja satamassa lounaalla ja tytöt herättivät ehkä tavallistakin enemmän huomiota ja kysymyksiä. Torstaina sitten jatkettiin jo Vaasaan ja siellä päässä koirat pääsivät mukaan mm. Härmään anoppi- ja appiukkoehdokkaita ihmettelemään. Vaikutti siltä, että koirat eivät ainakaan laskeneet pisteitäni vaikka kerjäsivätkin herkkuja oikein innokkaasti ;)

Ihan ylpeä saa kyllä Helmistä ja Tiukusta matkakavereina olla, sen verran leppoisia tyyppejä yleensä ovat. On kiva ottaa koirat kahvilaan tai kaverille mukaan, kun tietää, etteivät ne juurikaan pidä itsestään melua tai aiheuta muuta pahennusta. Päinvastoin, yleensä riittää juteltavaa ja naurahduksia, kun neidit omilla persoonallisilla tavoillaan ovat läsnä erilaisissa tilanteissa. Vielä kun Helmi tulis vähän nopeammin juttuu uusien koiratuttavuuksien kanssa, olis kaikki vallan helppoa. Noh, ehkä kaikkea ei voi saada :)