Meippä kävi alkuviikosta työreissulla Kajaanissa! Uuden työn tiimoilta, nimittäin. Virallisesti aloitan Pöllölaaksossa vasta tulevana maanantaina, mutta ennakkoon mahdollistunut päivän komennus Kajaaniin tarkoitti kuitenkin sitä, että pääsin moikkaamaan edelliskesän pentueen hurmaavaa Nuka-jäbää (Mirai No Sorairo).
Oli metsäilyä ja sightseenia. Oli (paljon) ruokaa ja juuri sopivasti rentoa höpöttelyä. Oli hyvät yöunet ja erittäin hyvin passattu aamupala. Oli supersuloinen Nuka ja supermukava Sara. Kiitos! <3
Ja hei muuten. Vilkaiskaapa, mitä Sara kirjoitti blogiinsa tovi sitten otsikolla "Harrastuspohdintaa".
Päivääkään en ole katunut harrastuksiin mukaan lähtemistä, mutta tiedän satavarmasti, että katuisin jos en olisi uskaltanut edes yrittää. Kantapään kautta on tullut opittua se, ettei menestys ole tärkeintä! Tärkeintä on, että osaa pitää hauskaa ja saada niitä onnistumisen hetkiä niin koiralle kuin itsellekin :)
Myönnän, että itsekin kyseenalaistin harrastamisen mahdolliset hyödyt. Että eihän siitä nyt muka NIIN suurta hyötyä voi olla... Voi kuulkaa, on siitä!
Lue koko bloggaus täältä - ja ota mallia! Tässä yhtälössä voittaa sekä koira että omistaja. Jo nyt Saran ja Nukan menosta niiiin näkee, että kaksikko pelaa yhteen just eikä melkeen.
Voi ihana mikä postaus! Kiitos!! :) Tulehan taas passattavaksi, me Nuksun kanssa otetaan mielellämme vastaan huippuja yövieraita! ;)
VastaaPoista