Shibamaista agilityhistoriaa

Sunnuntaiset agilitykisat meni iihan nappiin :) Lähdettiin Tiukun kanssa matkaan kohti Harjavaltaa aamulla kahdeksan maissa Helmin ja Navin kanssa tehdyn pikaisen aamulenkin jälkeen. Oltiin ajoissa paikalla ja sain rauhassa lenkittää Tiukun sillä välin kun hyppyrata (jolle me ei oltu ilmoittauduttu, koska hyppyradalta LUVA meillä jo oli plakkarissa) oli käynnissä. Ensimmäinen agilityrata tuntui rataantutustumisessa meille sopivalta, erityisesti koska se alkoi vauhdikkaalla hyppy-rengas-puomi-hyppy -suoralla. Radassa oli mm. muutama kierto, takaaleikkaus putkelle, valssi keppien jälkeen A:lle ja lopulta sokkaria putken jälkeen. Loppusuoralla oli enää keinu ja viimeinen hyppy. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että rata oli helppo, mutta olihan tässä nyt edistystä taas esim. keinun suorittamisessa (meni muuten niin näpsäkästi, jee!) ja muutenkin Tiukun kanssa nyt vaan monenlaiset ohjaustekniikat toimii kun vaan vire on kohdallaan. Kai se sit vaan on helppoa parhaimmillaan! :)

Kovin montaa nollaa ei missään kokoluokassa tullut ja meidän vauhti eli etenemä oli lähes 3,6 eli ihan meidän parasta tasoa. Voittohan sieltä sitten tosiaan napsahti, joten agility-SERT ja historiallinen luokkanousu kolmosiin on nyt saavutettu! Huikeeeeeeta!! :) Toiselle radalle ei päästy luokkanousun vuoksi starttaamaan, ei auta kuin lähteä WECA:n kisoihin uudestaan kun starttilahjakortti odottaa käyttöään. Hyvin järjestelyt pelasivat nytkin, joten mikä ettei.

Tiuku on näin siis ensimmäinen shiba Suomessa, joka kilpailee nyt agilityn korkeimmassa luokassa! Ei ekaa luokkaa pidemmällä kisaavia shiboja taida Euroopankaan tasolla montaa olla. Tätä tulosta arvostan itse aika korkealle, koska työtä on tehty pitkäjänteisesti ja välillä on taisteltu ihan perusasioiden, kuten villin shiban hallinan ja kisavireen, parissa eikä treenaamaan ole päästy ollenkaan niitä asioita, mitä muut ehtivät hinkkaamaan viikkotolkulla. Onneksi shiba oppii nopeasti tekniikat ja taktiikat, aina pitää vaan jaksaa varmistaa, että koiralla on hauskaa.

Kolmosluokassa taso kovenee ja vielä on tosi vaikea sanoa, onko meillä oikeesti mahdollisuuksia aikarajoihin ja saavuttaa näin minkäänlaisia tuloksia, mutta omaa suoritusta sitten vaan tekemään ja sitä kautta uusia tavoitteita miettimään. Agilityvaliosta en uskalla edes haaveilla, mutta shiba SM-kisoissa ois aika näky! :D No, turhan aikaista vielä miettiä. Kesällä yritetään kuitenkin ehtiä ekat kolmosen startit ottamaan alle, sitten tietää missä mennään :)

Tiukua ei nää poset kiinnosta :)

Kiitos huikeista fiiliksistä lajin parissa, mun maailman paras Tiuku! <3