Agilitya, sairastamista ja vappudoget!

Kevät on siinä mielessä aika mukavaa aikaa, että vapaapäiviä sattuu viikolle vähän useampia. Kiireitä töissä kun riittää, on hyvä, että ehtii koirien kanssa touhuta ainakin vapailla enemmän :) 

Tässä ootellaan talonmiestä avaamaan ovea, väärä avainnippu lenkillä mukana..

Pääsiäistä jatkettiin siis maanantaina agilitykisoissa - nousu kolmosluokkaan jäi parin sekunnin päähän! Ekalta radalta hieno nollatulos, mutta keinulla tuhraantui turhan paljon aikaa ja sijoitus jäi näin neljänneksi. Toinen rata oli oikein hyvä sekin, joskin kepeiltä tuli virhe ja pientä mutkaa ennen putkea mun huonosta ohjauksesta johtuen, eli sieltä toinen vitonen. Keinu oli taas hidas, mutta muutoin vaikea rata oli hyvä! Kaikenkaikkiaan pääsiäisen kaikista viidestä kisaradasta jäi todella hyvä fiilis, eteenkin takaaleikkaukset jäi sujuvina mieleen. Nyt vähän keppi- ja keinutreeniä ja uusia kisoja miettimään! :)

Viime viikonloppuna kävästiin Vaasassa, joskin sinne lähtö oli aika kortilla, kun Tiuku meni tiistaina illalla ihan oudoksi ja levottomaksi. Luulin sillä olevan anaalirauhasissa jotain, joten varasin aamulla eläinlääkäriajan päivälle. Anaalirauhasissa ei kuitenkaan ollut juuri mitään, virtsanäytekin oli aika normaali (vain hieman korkea pH, jota lähdetään hoitamaan pienellä C-vitamiinin lisäyksellä). Kakkaa ei kuitenkaan ollut tullut toviin ja mun silmiin Tiuku oli kovin levoton (ulospäin ehkä ei, se kun ei tunnetusti ikinä valita mistään), joten epäilimme ongelmaa suolistossa - Tiukun syöneen jotakin tms. Tiuku röntgattiin ja ohut-/paksusuolen vaihteessa näkyi suurehko kaasukello. Eläinlääkärin mukaan se saattoi kuitenkin olla vielä ihan normaalia ja aiheuttaa vain suolen venyessä epämukavaa tunnetta, joten Tiuku sai kipulääkepiikin ja ennen lähtöä peräruiskeen, jolla ulostus saatiin onnistumaan. Lisäksi Tiukulla on ollut nenäpunkkioireita, joten saatiin siihen lääkitys. Hoito-ohjeeksi tuli tarkkailemista seuraavaan päivään ja ruuaksi tuli antaa ensin vain helposti sulavaa ruokaa. 

Eläinlääkärissä :(

Yksi oire oli myös jatkuva maassa pyöriskely..

..ja paikoilleen makaamaan jääminen. Hetkittäin selvästi veto pois, vaikka Helmi yritti piristää.

Ruokahan Tiukulle maistuikin koko ajan ja selvästi olo hieman parani seuraavana päivänä, mutta ei Tiuku ihan normaalikaan ollut ja kakkaa ei taaskaan kuulunut. Torstaina kävin hakemassa apteekista lisää peräruiskeita ja perjantaina aamulla soitettiin taas eläinlääkäriin, että mitähän tehdään kun kakkaa ei kuulu. Koska ruoka kuitenkin maistui ja ajoittain Tiuku tuntui olevan ihan oma itsensä (hepuloi ym, ei aristanut vatsaa), aloin epäillä "kohtausten" liittyvän ennemminkin nenäpunkkioireisiin ja aivasteluun. Liekö neiti vain "unohtanut" muissa vaivoissaan ulostaa tai muusta syystä sitten oli pientä ummetusta? Jotain sellaista lopulta kai, koska perjantaina peräruiskulla avitettu uloste oli ihan normaalia ja siten suoli tuntui toimivan.

Ehkä Vaasaan reissu sitten oli hyvä piristys Tiukulle ja nenäpunkkilääkitys alkoi vaikuttaa, kun siellä koira normalisoitui ja kummalliset levottomuuskohtaukset vähenivät ja vaimenivat. Huh! Olipa taas muistutus siitä, miten koiran kipuilu saa arjen ihan sekaisin ja miten vaikea koiran kipua on myös tulkita. Aika kalliiksihan tuo yksinkin eläinlääkärikäynti tuli kaikkine tutkimuksineen, mutta koiran terveydestä sitä maksaa ihan mielellään. Huojentava tunne, kun apu täällä Turussa on lähellä - Tuhatjalka päivystää yötä päivää noin kilometrin päässä meistä.

Vaasa <3
Lenkillä Marin ja russeleiden kanssa.

Tämä viikko on mennyt rennosti, vappuriennoissa olivat koirat hetken mukana ja voi sitä huomion määrää minkä "doget" saavat. Ihmiset alkavat tunnistaa rodun joka puolella vähintäänkin "meemikoiraksi" ja useampikin halusi tyttöjen kanssa kuvaan. Huomiohan neideille myös kelpasi! :D 

Huomenna lähdetään Helmin kanssa Tampereelle näyttelyssä pyörähtämään. Ei kauhean suuria odotuksia noiden karvahapsujen kanssa, mutta katsotaan! :)