FIN MVA TK1 Isomus Miryoku
19.5.2012 7 vuotta!
 |
| Iitu n. 3kk kesällä 2005 |
 |
| Iitu pari päivää vajaat 7v |
Paljon, paljon onnea rakas! <3
Toukokuu on synttärionnittelujen aikaa :) Mulla olisi paljon reissukuulumisiakin kerrottavana, mutta ensin täytyi kirjoittaa maailman parhaalle Iipulle onnittelut lauantaisen syntymäpäivän johdosta. Lauantainahan itse olin Itävallassa, Salzburgissa maailmanvoittajanäyttelyssä, mutta onneksi ehdin antaa Iitulle onnitteluhalit jo keskiviikkona :)
Vitsit miten aika kuluu, seitsemän vuotta sitten saapui tämä pieni tyttö elämäämme ja sehän on ollut menoa sitten sen jälkeen. Iitun kanssa on ehditty touhuamaan neidin nuoruusvuosina vaikka mitä, mutta pari viime vuotta on ollut aktiivisessa harrastamisessa hiljaisempaa. Viimeistään ensi vuoden kesällä Iitu kuitenkin pääsee kokeilemaan varmaan taas pitkästa aikaa näyttelytouhuja, kun vetskukehät kerran odottaa. En tiedä kuinka innoissaan Iitu itse tulee moisesta touhusta olemaan, mutta sen verran kauniisti on rouva ikääntynyt että uskoisin Iitun olevan nykyäänkin tuomarien mieleen :)
On ollut mahtava huomata, miten suhde koiraan kehittyy iän myötä. Nykyään Iitu tuntuu toimivan kuin ajatus ja välillä tulee tippa linssiin, kun tulee Vaasasta kotiinkotiin ja näkee miten koira silminnähden piristyy läsnäolostani. Kun mennään takapihalle kahdestaan, Iitu, joka vain harvoin enää hepuloi tai hakee ihmistä leikkiin, tulee mun luo, tarjoaa temppujaan ja haastaa leikkiin ja sitten pienen kannustuksen jälkeen ryntäilee hepulissa ympäri pihaa kuin pahainenkin kakara.. :) Se keskinäinen luottamus ja tuollaisen huomionosoitukset aika "vaatimattomalta" koiralta vetää sanattomaksi. Nuo hetket on jotain sellaista, joita on tosi vaikea kuvailla, mutta jotka eivät varmasti unohdu mun mielestä ikinä. <3
On ollut mahtava huomata, miten suhde koiraan kehittyy iän myötä. Nykyään Iitu tuntuu toimivan kuin ajatus ja välillä tulee tippa linssiin, kun tulee Vaasasta kotiinkotiin ja näkee miten koira silminnähden piristyy läsnäolostani. Kun mennään takapihalle kahdestaan, Iitu, joka vain harvoin enää hepuloi tai hakee ihmistä leikkiin, tulee mun luo, tarjoaa temppujaan ja haastaa leikkiin ja sitten pienen kannustuksen jälkeen ryntäilee hepulissa ympäri pihaa kuin pahainenkin kakara.. :) Se keskinäinen luottamus ja tuollaisen huomionosoitukset aika "vaatimattomalta" koiralta vetää sanattomaksi. Nuo hetket on jotain sellaista, joita on tosi vaikea kuvailla, mutta jotka eivät varmasti unohdu mun mielestä ikinä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti